Tämmönen tarina

Täys tyrmäys

Pikkujoulut Naantalin kylpylässä. Vaimon työnantajan tarjoamat, mutta puolisot on kutsuttu mukaan. Se on kyllä harvinaista pikkujoulujen yhteydessä, mutta johtaja nyt halusi näin.

Minä olen skeptikko. Ihan kaikkea epäilen. Nytkin koetan funtsata, miksi puolisot kutsuttiin. Johtaja on kyllä kovin flirtti mies, ja tässä vartiointiliikkeessä on ylivoimaisesti suurin osa nuoria miehiä. Siis heillä on myös nuoria vaimoja. Ei kai sitä kautta vaan löydy jotain syyn tynkää tähän avec-kutsuun? Olenkohan liian vainoharhainen, muut eivät tunnu pohtivan moista asiaa.

Hyvät on tarjoilut. Luulin firman olevan aika tiukassa taloudellisessa tilanteessa, näin alkuvaiheissaan, vaan nyt ei näytä olevan "köyhä eikä kipee". Juhlapaikka on alueen kalliimpia eikä tuo Suomen tunnetuimpiin kuuluva stand-up-koomikkokaan varmaan ihan halpa ole. Hyvin kyllä osaa hommansa. On näköjään ottanut illan teemakseen parisuhteet:
- Meiltä loppui bensa, sanoin tytölleni sivutiellä.
- Pelleiletsä? kysyi tyttö.
- Voi, mielelläni, jos sinulle vaan sopii, vastasin.
Vain muutama naurunpurskahdus kuuluu, mutta vastahan hän on nostamassa tunnelmaa.

Jouluruuat olivat ne normaalit, mutta oikein hyvin laitettu. Sekä maku- että näköaistimuksen kannalta. Juomia on tarjolla monenlaisia. Johtaja ilmoitti, että piikki on auki koko illan. Hyvänen aika, kuinka kalliiksi tuleekaan ja mihin kuntoon juhlaväki ajautuu.

Olen huomaavinani, tarkkailuasemissa kun olen, että tuo komea, nuorekas johtaja jo vilkuilee paria nättiä vartiomiehen puolisoa ja pyrkii juttelemaan. Johtajasta on kiertänyt ilkeä juoru, että hän olisi joskus ollut epäiltynä tyrmäystippojen käytöstä. Joku nainen oli syyttänyt, mutta ei ollut todistusaineistoa. Enpä tiedä, itse en päätä kantaani ihan noilla puheilla.

Otan taas uuden oluttuopin ja nappaan siinä samalla yhden viskin. Koetan varoa ottamasta liikaa. Ei silti, kaikki alkavat olla jo aika tuiterissa, ettei se muuten mitään meinaisi, mutta en halua tehdä haittaa vaimon uudelle työpaikalle.

Koomikko naurattaa taustalla koko ajan, vaikka en jokaista sketsiä kuulekaan, on muutakin seurattavaa: "Kymmenvuotishääpäivänä mielistelin vaimoa, että hän näyttää samalta kuin avioliittomme alussa. Pakko, vastasi vaimo, minulla on vielä sama mekko."

Katson vaimon suuntaan, että mitä tykkäsi vitsistä. Ei tainnut edes kuunnella, on nimittäin nyt vuorostaan keskustelemassa johtajan kanssa. Nyt vasta huomaan, että vaimo on ihan yksi seksikkäimmistä näiden kisojen naisista.
Uusi valkokuvioinen, musta, ohut mekko myötäilee hänen uhkean täyteläistä 28-vuotiasta vartaloaan uskollisesti ja hienovaraisesti, jokaisen upean kummun peittäen, mutta samalla vihjaten niiden herkullisesta olemassaolosta.

Koomikko tekee työtään:
- Jouduin vankilaan kaksinnaimisen takia. Oikeus tuomitsi myös molemmat liitot puretuksi. Kun kerroin sellitoverilleni, kysyi hän: no, miltäs tuntuu olla vapaa taas.

- No, miltäs sinusta sitten tuntuu? kysyy vaimoni leikillisesti.
Tuli välillä minunkin seurakseni, vaikka näytti todella hyvin viihtyvän johtajan kanssa. Viihtyköön - jospa vaimon työpaikka varmistuisi ja vaikka hiukan palkankorotusta saisi.
- Mitäs tässä, ihan ok, vastaan kysymykseen. - Enhän minä ketään tunne, kattelen vaan muitten touhua ja tota taiteilijaa.
- Hei muuten, kokeiles yhtä drinksua jonka pomo neuvoi. Minä teen sen sinulle. Venaas.
Hetken päästä vaimokulta serveerasi minulle violetin juoman. Hyvältä se maistui. Otan pari kulausta, ennen kuin sanon vaimolle että minun pitää käydä vessassa. Johtaja joka juuri tuli siihen, sattuu kuulemaan ja tarttuu asiaan:
- Käy toki, pidän sen aikaa armaallesi seuraa. Ja
anna tuo lasi, voin pitää sitä sen aikaa.

Koomikon ohi kävellessäni hän on juuri selittämässä:
"Tuli kerran vähän rupateltua aika läheisesti yhden neidon kanssa yksissä juhlissa.
- Kotona on jääkaapissa pihvi, laita se silmäsi päälle, se auttaa mustaan silmään, neuvoi vaimo, kun kävelimme bileistä kotiin.
- Mutta... ei minulla ole mustaa silmää.
- Et ole vielä kotona, vastasi vaimo viileästi."

Palattuani sain lasini johtajalta ja kehuin juoman makua. Samalla kerroin tykkääväni kovasti esiintyjästä. Johtaja kertoi saman jonka itsekin olin huomannut: suuri osa väestä on nauranut hysteerisenä vatsansa kipeäksi.

Ryypiskelen drinkin aika nopeasti. Vaimo ja johtaja seurustelevat tiiviisti keskenään. Kuvittelenko, vai vilkuileeko johtaja minua jännän näköisenä.

Alan taas seurata esiintyjää. Jotain hän taas kertoo ja väen nauraminen on jo remuamista. Mutta mikä minulla on? Puhe kuuluu kuin hidastettuna. Saan kyllä selvää vitsistä:
- Vaimollani on ihan surkea muisti.
- Ei muista mitään, vai?
- Eikun muistaa kaiken.

Jotain minulla nyt kuitenkin on. Huimaa ja päässä humisee. Näkökenttä on sumea. Vaimo tulee kylkeen kiinni:
- Mikäs sulla on? Näytät kummalliselta.
- On ihme olo, joo.
- Huono olo vai, kysyy johtaja joka ilmestyy siihen kuin sumusta. - Hei, tules kuule tänne TV-huoneen sohvalle lepäämään. Tulet sitten takaisin kun olo paranee.

Muistan päässeeni hädin tuskin sohvalle, mutta sitten on lähes pimeää. Olen jossain syvällä, puolustuskyvyttömänä, en hallitse kehoani. Joitain ääniä ja näkövälähdyksiä tiedostan kuin unessa:
- Ollaan täällä vaan, kuulen johtajan sanovan. - Ei ole muuta tilaa. Miehesi on sammunut, ei herää ainakaan tuntiin.
Mies suutelee vaimoani pitkään, himokkaasti. Toinen käsi kulkeutuu pakaran päälle ja puristelee sitä. Sitten se nousee kylkeä pitkin kunnes saapuu pullean rinnan päälle. Vaimo irrottautuu suudelmasta:
- Jos joku näkee...
- Ei tänne ketään tule. Ja jos tulee, nähdään se jo tuolta kaukaa.
Mies jatkaa rinnan puristelua. Selvästi etsien nänniä ja löytääkin sen. Puristelee nisää sormien välissä. Nainen rusottaa jo kasvoiltaan ja hänen hengityksensä kiihtyy.
Nyt käsi laskeutuu alemmas. Mies siirtyy hiukan sivummalle, jotta käsi taipuu alavatsalle jossa erottuu kumpare johon käsi pysähtyy. Mies on huumaavan kiihkon vallassa saadessaan puristella ja tutkia kummun pehmeyttä. Nainen ei enää vastustele, hengittää raskaasti kauniit silmät lähes suljettuina.
Nyt miehen käsi tekee liikkeen nopeasti, kuin peläten, että sitä estettäisiin - käy alhaalla ja nousee jalkojen väliin mutta nyt hameen alla. Hame nousee niin, että käsi näkyy koko ajan - tunnustelee ensin pikkuhousujen päältä, mutta livahtaa sitten sisään. Käden liike näkyy housujen läpi. Mies kampeaa naisen jalkoja haralleen ja nyt käsi saa kummun ja sen sisältämän liukkaan raon ja tunnelin täysin himokkaaseen valtaansa touhuten kiihkeästi.

Vaimoni on hurmiossa - lähellä orgasmia, varmaan jo aivan märkä. Nyt mies polvistuu ja suutelee ja nuolee punaista rakoa jota pitää auki sormillaan. Naisen lantio työntyy eteen ja reidet aukeavat lisää. Mies nousee, aukaisee housunsa ja ottaa täydessä erektiossa seisovan elimensä esiin, näppärällä käden liikkeellä kuin taas peläten tilanteen menevän ohi. Jäykkä, ehkä tuskallisen kovakin elin työntyy naisen aukkoon. Kiihko on niin raju, että nainen on nousta ilmaan. Lantiot takovat vastakkain kunnes äkkiä he laukeavat molemmat. Kumpikin koettaa pidätellä huutoa, jonka ihanaan orgasmiin antautuminen pyrkii synnyttämään.

Pari herpaantuu ja irtaantuu. Kumpikin kohentaa vaatteensa ja hengähtää.
- Olet maailman ihanin luontokappale, sanoo mies. - Mutta nyt minun pitää mennä pitämään muillekin seuraa, etteivät älyä...
- Mene, minä vähän lepään ja koetan selvitä häpeästä.
- Älä nyt, minua et saa hävetä ja kukaan ei koskaan saa tietää, sanoo mies vielä ja poistuu.

Seuraavaksi tajuan vaimon herättelevän minua. Pitää lähteä, juhlat ovat päättymässä. Pääsen horjahdellen, vaimon tukemana ylös, taksiin ja sitten kotiin.

Aamulla pyytelen nolona anteeksi putoamistani. Vaimo ei ihme kyllä ole yhtään käärmeissään. En vaan millään jaksa ymmärtää, mikä minulle tuli. Vaimon mielestä ei siinä ole mitään outoa. Että joskus on kestämiskyky paljon huonompi kuin parhaimmillaan. Jotenkin oudon vältellen hänkin asiaan suhtautuu, mielestäni onneksi, haluankin nimittäin, että se unohdettaisiin nopeasti.

Se vaan ei unohdu. Hiukan epäilen järkeänikin, mutta muutama ajatus nousee aina vaan pintaan. Miksi putosin niin pienestä? Oliko juomassani jotain? Jos oli, niin kuka sen laittoi? Miksi olen muistavinani näkövälähdyksiä, jossa vaimoni ja johtaja ovat niin intiimisti? Kuvittelenko sen vain? Unet ja kuvitelmat kun voivat helposti luoda tuollaisen todentuntuisen muistikuvan. Kysyä en voi. En koskaan. En voisi myöntää edes itselleni, että annan unieni voittaa järkeni äänen.