Tahdon näin jukisesti kirjoittaa sinulle olkoon nimesi vaikka Pirkko, kiitoskirjeen näistä vuosista.
Ensinnä kiitos siitä että lapsenne oltua vuoden vanha,petit miestäni toisen kanssa ja siihen perään halusit erota. Ilmeisesti hän ei ollut sinulle riittävän hyvä, vaikka teki ylitöitä jotta sai kustannettua sen elintason minkä vaadit. Ja vaikka jäi lukemattomia kertoja lapsenvahdiksi kun sinun piti päästä ulos vaikka yksin.
Kiitos siitä että vuosien päästä kun me exäsi kanssa kohtasimme, teit alkuun kaikkesi että uusi suhteemme katkeaisi. Kävit ilkkumassa työpaikallani ja kovaan ääneen kailottamassa minkä huoran exäsi onkaan löytänyt, tuntematta minua lainkaan.
Kiitos kun teit perättömiä ilmiantoja sosiaalivirastoon, muka maksamattomista elatusmaksusista, hoitamattomista tapaamisista ym. mitkä kaikki sosiaaliviraston selvityksen mukaan olivat sinulta pelkkää valhetta.
Kiitos kun kielsit lapsesi isää tulemasta koulun joulujuhliin uuden vaimonsa kanssa, kuka kuitenkin kelpasi lapsenvahdiksi sinun lähtiessäsi odottamatta juhlimaan.
Kiitos niistä kaikista unohtumattomista tekstiviesteistä ja herjaussoitoista joita olet puhelimeeni näiden vuosien aikana tehnyt.
Kiitos siitä että isän ostettua lapselleen uuden polkupyörän,hakuit sen lapsesi ja naapuriemme kuulen vitun romuksi.
Kiitos siitä että lomamatkoillamme et ole ollut pätkän vertaa kiinnostunut lapsesi voinnista. Et ole soittanut ja kysellyt kuulumisia vaikka tytär on ollut viikkokausia pois kotoa ja odottanut joka ilta soittoasi ja ostanut joka kerta äidilleen tuliaisia vähistä rahoistaan.
Kiitos kun et ole antanut isän osallistua koulun kehityskeskusteluihin etkä ilmoittanut vanhempainilloista joihin molemmat vanhemmat olisi olleet tervetulleita.
Kiitos siitä että muutitte toiselle paikkakunnalle isälle ilmoittamatta ja isän mielipidettä kysymättä hetken huumassa kun olit löytänyt itsellesi taas kerran uuden kaverin..
Kiitos siitä ettemme ole olleet tervetulleita tyttäresi elämän suuriin juhliin ja kiellon saapumisesta on saanut kertoa tyttäresi, joka kuitenkin rakastaa isäänsä.
Kiittämisen aiheita onkin kertynyt vuosien varella niin paljon ettei tämä palsta riitä niiden julkaisemiseen.
Näihin kymmeneen vuoteen on mahtunut paljon ja toivonkin että elämämme jatkuu yhtä "rikkaana" tästä eteenkin päin.
Toivon vain että jonain päivänä heräät ja kasvat aikuiseksi ja mietit asiaa muidenkin ihmisten kannalta. Ja en sillä tarkoita nyt itseäni vaan rakasta tytärtäsi kuka on joutunut elämään lapsuutensa ja nuoruutensa sinun katkeruutesi keskellä.
Ihmetellä täytyy miten sinun kanssa eläneenä tyttärestäsi onkin kasvanut niin fiksu ja ihana ihminen!!
Hyvää kesän odotusta sinulle PIRKKO ja kaikille kaltaisillesi joita tähän maailmaan mahtuu valitettavasti liian paljon...
Ensinnä kiitos siitä että lapsenne oltua vuoden vanha,petit miestäni toisen kanssa ja siihen perään halusit erota. Ilmeisesti hän ei ollut sinulle riittävän hyvä, vaikka teki ylitöitä jotta sai kustannettua sen elintason minkä vaadit. Ja vaikka jäi lukemattomia kertoja lapsenvahdiksi kun sinun piti päästä ulos vaikka yksin.
Kiitos siitä että vuosien päästä kun me exäsi kanssa kohtasimme, teit alkuun kaikkesi että uusi suhteemme katkeaisi. Kävit ilkkumassa työpaikallani ja kovaan ääneen kailottamassa minkä huoran exäsi onkaan löytänyt, tuntematta minua lainkaan.
Kiitos kun teit perättömiä ilmiantoja sosiaalivirastoon, muka maksamattomista elatusmaksusista, hoitamattomista tapaamisista ym. mitkä kaikki sosiaaliviraston selvityksen mukaan olivat sinulta pelkkää valhetta.
Kiitos kun kielsit lapsesi isää tulemasta koulun joulujuhliin uuden vaimonsa kanssa, kuka kuitenkin kelpasi lapsenvahdiksi sinun lähtiessäsi odottamatta juhlimaan.
Kiitos niistä kaikista unohtumattomista tekstiviesteistä ja herjaussoitoista joita olet puhelimeeni näiden vuosien aikana tehnyt.
Kiitos siitä että isän ostettua lapselleen uuden polkupyörän,hakuit sen lapsesi ja naapuriemme kuulen vitun romuksi.
Kiitos siitä että lomamatkoillamme et ole ollut pätkän vertaa kiinnostunut lapsesi voinnista. Et ole soittanut ja kysellyt kuulumisia vaikka tytär on ollut viikkokausia pois kotoa ja odottanut joka ilta soittoasi ja ostanut joka kerta äidilleen tuliaisia vähistä rahoistaan.
Kiitos kun et ole antanut isän osallistua koulun kehityskeskusteluihin etkä ilmoittanut vanhempainilloista joihin molemmat vanhemmat olisi olleet tervetulleita.
Kiitos siitä että muutitte toiselle paikkakunnalle isälle ilmoittamatta ja isän mielipidettä kysymättä hetken huumassa kun olit löytänyt itsellesi taas kerran uuden kaverin..
Kiitos siitä ettemme ole olleet tervetulleita tyttäresi elämän suuriin juhliin ja kiellon saapumisesta on saanut kertoa tyttäresi, joka kuitenkin rakastaa isäänsä.
Kiittämisen aiheita onkin kertynyt vuosien varella niin paljon ettei tämä palsta riitä niiden julkaisemiseen.
Näihin kymmeneen vuoteen on mahtunut paljon ja toivonkin että elämämme jatkuu yhtä "rikkaana" tästä eteenkin päin.
Toivon vain että jonain päivänä heräät ja kasvat aikuiseksi ja mietit asiaa muidenkin ihmisten kannalta. Ja en sillä tarkoita nyt itseäni vaan rakasta tytärtäsi kuka on joutunut elämään lapsuutensa ja nuoruutensa sinun katkeruutesi keskellä.
Ihmetellä täytyy miten sinun kanssa eläneenä tyttärestäsi onkin kasvanut niin fiksu ja ihana ihminen!!
Hyvää kesän odotusta sinulle PIRKKO ja kaikille kaltaisillesi joita tähän maailmaan mahtuu valitettavasti liian paljon...
Vastaukset 41
Vanhimmat
mitenköhän siitä lapsesta on noin fiksu ja ihana tyttö tullutkaan vaikka on elänyt "hirviö" äitinsä kanssa? Onpa tosi kummallista???Eikö sinustakin.
Onhan tyttö aina silloin tällöin saanut käydä isänsä luona. Silloin hänellä on ollutkin kaksi, jotka hänestä ovat välittäneet. Sen nollan sijasta, joka on ollut hänen elämässään enimmät ajat.
apua on tarjolla.
Taidatte olla kaikki katkeria exiä kun noin rumasti vastaatte toisen asialliseen kirjoitukseen. Meidänkin perheeseen on tuottanut huolta ex-vaimo jos milläkin tavalla. Ja mahtaa ihmetellä nyt, että missä lapset ovat, kun huomasivat minkälainen mustamaalaja äitinsä oli niin katkaisivat nyt aikuisina kokonaan siteensä äitiinsä. Minä kuitenkin säälin häntä, koska mikään ei voi olla hirveempää kuin että oma lapsi hylkii...Me saamme nauttia lapsista ja lapsenlapsista nyt, mutta ei hän..
alkuperäinenkään. Mahtaakohan vikaa löytyä tässä tapauksessa kuitenkin myös nykästä itsestään?
No tässä tämä nyt nähtiin.
Etupäässä katkerat exät täällä kokoontuu, kun edellä mainitut teot on teistä hyväksyttäviä.
Toivottavasti ette itse käyttäydy yhtä idioottmaisesti omassa elämässänne.
heh... kaikki on jotain vastaan ja jotkut on kaikkia vastaan...vastustaminen on muoatia.
esim. minun olevan katkera jostain tai edes kenenkään ex, jos tänne kommentoin? itse olet syyttelemässä ilman parempaa tietoa....asioissa on kuule puolensa, jos lapsi voi hyvin ja on täysjärkinen ja vielä noin fiksukin, niin eikös ainakin kotikasvatus ole kunnossa? vai pistätkö tämän omaan piikkiin?
ja vielä sekin, että syytelet täällä exää asioista joita hän on ehkä tehnyt ennen kuin teidän liittonne on edes alkanut, niin eikös se kerro jo omasta tyhmyydestäsi jotakin...
Aivan yhtä hyvin voisi joku eksä kirjoittaa kiitoskirjeen nyksälle:
Kiitos, että autoit miestäni pettämään minua.
Kiitos, että estät isää tapaamasta lapsiaan.
Kiitos, että olit ilkeä lapsilleni. jne jne...
Paatosta, paatosta ;)
kyllä joo ap oli oikeassa, katkerat eksät ne taas vastailee. taas yleistetään kaikki nyksät. Nyksät auttoi pettämään miestä, estää lapsia näkemästä isäänsä plaa plaa plaa
Miksi ihmeessä edelleen pitää yleistää. Mun mielestä ap:n kirjoitus oli ihan asiallinen, jos näin on tapahtunut heillä niin miksi ette voi hyväksyä asiaa että heillä ex on tommonen katkera ihminen. Ei jumaliste tarkoita sitä että kaikki nyksät ja kaikki eksät ovat juuri näitä eli: nyksät houkuttelivat avioliitosta miehen, eivät anna isän tavata lapsiaan. Eksät häiriköi ex miestä ja nykyistä naista.
En voi sille mitään jos sinulla on ollut niin huono parisuhde että miehesi petti sinua toisen kanssa, katsoisit peiliin ja miettisit miksi ihmeessä piti turvautua toiseen naiseen, kenties se ensimmäinen nainen ei niin hyvä ollutkaan.
Itse olen ex ja nyksä. en houkutellut miestä pois avioliitosta eli en pettänyt eikä hänkään. Mieheni ex jätti mieheni itse, minä jätin myös oman eksäni koska rakkaus loppui, siinäkään ei tapahtunut pettämistä toisin ja puolin
Mieheni ex ei meitä häiriköi, minä annan mieheni tavata lastaan, jopa kannustan siihen ja minun takiani(anteeksi että otan kiitokset) lapsi on meillä entistä enemmän.
Oman eksäni nykyinen antaa minun puhua lapsia koskevista asioista ex mieheni kanssa, ja olen hyvissä väleissä exäni nyksän kanssa ja yhdessä päätämme lapsiin kohdistuvista isoimmista asioista.
Joten katso peiliin, anna ihmisen kirjoittaa tänne ja purkaa omaa mieltänsä jos siltä tuntuu. Miksi olet niin katkera? etkö ole puinut vielä omaa eroasi vai oletko ydinperheen kannattaja?
Rakastatko vielä ex miestäsi? Mieti kuule asioita ja anna muiden kirjoittaa omat tunteensa tänne jos se heitä helpottaa
Kyllä mulla on tapana puhua ihan omalle kohdalle tapahtuneista/edelleen tapahtuvista asioista.
Jos olen kohta 10 vuotta taistellut tämän tynnyrissä kasvatetun exän kanssa, niin enköhän tunne ko. tapauksen jo kohtalaisen hyvin.
Kuten jo aloituksessa sanoin, minun tunteista viis, mutta isää käy sääliksi, hän kun kuitenkin lapsestaan välittää. Pointti tuolle minun kirjoitukselleni olikin se, ettei ne isät aina ole syypäitä siihen ettei lapsen ja isän välinen suhde toimi.
On vaikea olla välittäväinen ja lapsen elämässämukana oleva isä jos lapsen äiti tahallaan tekee kaiken vaikeaksi.
Älä tosiaan välitä noista katkerista "#¤mmistä
He eivät ole pystyneet pitämään miestä itsellään ja heillä on niin paha olo että saavat itsellensä hyvän olon sillä että haukkuvat muita.
Itse tiedät parhaiten muista se ainakin teidän puolenne tarinasta, eksä voi tosin sen nähdä toisella tavalla.
Tsemppia ja hyvää vappua
Aha, anteeksi, en ymmärtänyt, että täällä saa kyllä mollata eksiä, mutta nyksiä ei.
Yleensä jos jollakin nykyisellä naisella on jotain, siis ihan mitä tahansa asiaa mistä hän apua pyytää niin heti alkaa hirveä haukkuminen.
Samahan se pätee siihen jos ex kirjoittaa omista murheistaan tänne niin alkaa taas se sama haukkuminen.
Mutta enemmän te eksät olette haukkumassa nyksiä, siis mäkään en ole tehny mitään pahaa mieheni eksälle, otamme heidän yhteistä lasta tänne meille joka toinen viikonloppu ja yleensä vielä enemmänkin. En puhu mieheni eksälle, en edes halua, mieheni saa hoitaa eksänsä kanssa lapsen asiat. En myöskään puutu oman eksäni elämään enkä hauku hänen avopuolisoaan kun ei ole tarvetta siihen. Eli mulla on kaikki ihan ok, mutta jos tulee esim mieheni esikois lapsen kasvatukseen liittyviä asioita niin alkaa hirvee haukunta että jätä miehesi lapsi rauhaan, älä puutu jne. Ja totta hemmetissähän minä puutun jos hän huonosti käyttäytyy minun kodissani, heille pidän saman kurin kuin omillenikin.
Jos haluan jutella eksänä mieheni nyksästä, haukkuja tulee, käsketään jättää mies rauhaan ynnä muuta.
Siis olen sitten kumpi tahansa, niin haukkuja tulee suunnasta tai toisesta. Miksi ette voi jättää haukkumista? Miksi pitää pahoittaa toisen mieli? Hän eli ap ei ole teille mitään pahaa tehnyt, ettekä tekään tiedä mitä pahaa kenties se ex, huom kenties on tehnyt.
Koittakaa ymmärtää
irti jos joku ex vaimo vahingossakaan mainitsee ex miehen nyksän! Mutta hyvin sallittua se, että nyksä saa mollata exä mielin m äärin! Jotenkin sairasta touhua.
Täysin vapaata riistaa haukkumiselle on miehen exä ja hänen lapsensa. Vikaa ei muissa ole kuin heissä, ja jos ei ole se etsitään vaikka väkisin.
Ja jos se ei ole katkeraa käytöstä, niin mikä sitten?
Olet siis jo 10 vuotta taistellut tämän exän kanssa, kuten sanoit.
Olisitkohan ihan ITSE voinut käyttäytyä toisin alunalkaen...?
Kyllä täällä tasapuolisesti älämölö nousee niin nyxien kuin exienkin taholta.
Täysin vapaata riistaa tuntuu olevan nyxä ja täysin vapaata riistaa on myös samalla lailla exät. Kaikkihan me katsomme omasta kulmastamme maailmaa ja harvemmassa on omasta mielestänsä mitään vikaa.
että risoo... mutta kohtele muita samoin, kuin toivot itseäsi kohtelevan! Ne katkerat nyksät ne katkerat katkerat... yritä pärjätä nyt vaan itsesi kanssa.
toisiaan ja on itsekeskeisiä paskoja ajattelematta lapsiaan/puolison lapsia..
taikka ajattelematta sitä jos vaimo onkin se joka on pettänyt ja jättänyt.. ei taida olla enään pelkästään miehen touhuja ne nykypäivänä..
MUTTA! milloin niitä lapsia ja niiden hyvin vointia AJATELLAAN?!
MINUSTA OLISI HYVÄ KUUNNELLA LASTA!! jos HÄN sanoo että isän uutta tai äidin uutta EI ELÄMÄÄNSÄ HALUA niin SITTEN voi puoliso käydä KÄRÄJÖIMÄÄN JA VALTTAMAAN ETTÄ MEIDÄN LAPSETHAN EI SITÄ UUTTA NÄE!!!!
Niinpä, tosin yleensä ne jotka eivät täällä hauku eksiä eikä nyksiä eivät ole katkeria, minä en ole haukkunut enkä aiokkaan.
Enkä ymmärrä jos neuvoja täältä pyydetään niin heti alkaa sota.
Koittakaa nyt naiset tajuta että kaikilla ei ole samanlaista, joillakin naisilla on huomaavaiset eksät, jotkut naiset ovat itse jättäneet, jotkut naiset ovat itse pettäneet. Jotkut naiset eivät siedä miehensä lasta, jotkut naiset kokevat uhkana ex naisen. MUTTA EI KAIKKI OLE TUOLLAISIA
tajutkaa nyt hyvät naiset
nähdä niitä miehen uusia naisia. Ja sen verran fiksu oli mies itsekin että ei yhtään laittanut vastaan. Kyse kun oli vain niistä naisistaan, mies itse on lasten elämään aina tervetullut. Mutta naisiansa me emme tarvitse.
Mä kerran kysyin neuvoja koskien mieheni eksää, vaikka hän on meidät nyt rauhaan jättänyt niin aina ei ole ollut niin. Sain haukkuja hyvin paljon. Tällä naisella on kaksisuuntainen mieliala häiriö ja käyttäytyy todella inhottavasti välillä ja hänen lapsensa kärsii. Haukkumisia sain niin paljon joista kiteytyi seuraava lause: Jätä miehesi ex rauhaan, vaikka hänellä on mielenterveysongelmia on silti äiti lapselleen, sinä et ole lapsen äiti joten anna miehesi hoitaa lapsi.
Vaikka kuinka yritin kysyä neuvoa hienovaraisesti mitä voisin tehdä kun mieheni ex huutaa lapselleen, ei jaksa nousta sängystä ylös vaan lapsi saa olla päivän yksin. Ei jaksa viedä eskariin ja uhkailee lastansa. Näin kun kirjoitin niin edelleen sain paskaa niskaani, nähtävästi kun on kyseessä biologinen äiti, mieheni ex vaikka onkin sairas ja käyttäytyy noin kun kuvailin niin silti minua kohdeltiin tällä palstalla kuin saastaa.
On se tarpeeksi että haukutaan nyksiä kun eivät anna miehensä tavata lapsiaan, mutta minua haukuttiin siitä että olin huolissani mieheni lapsen hyvinvoinnista.
Kukin taaplaa tyylillään mutta syyllisiä nyt löytyy kummastakin päästä eksistä ja nyksistä
Tekisin mä mitä tahansa niin aina syyllinen olen minä. Minä, uusperheen äiti. En rikkontut mieheni avoliittoa, silti paskaa niskaan. Huolehdin hänen lapsestaan kun lapsi on tääll...paskaa niskaan, en saisi hänestä huolehtia koska hänellähän on äiti ja isä. En varmaan saisi tuntea mitään positiivisia tunteitakaan häntä kohtaan, eikö niin?
Arvaa lämmittikö mieltä kun mieheni lapsi halusi puhua minun kanssani puhelimessa eilen :D Hän on vihdoinkin hyväksynyt minut elämäänsä
Valitettavasti on totta, että heti täällä alkaa sota kun maagiset taikanat "ex-vaimo" tai "nyxä-vaimo" lausutaan ääneen liittäen ne johonkin vähänkin negatiiviseen.
Omasta subjektiivisesta näkökulmastani tuntuu, että ex-vaimot provosoituvat herkemmin sotatilaan. Mikä välttämättä ei ole mikään absoluuttinen totuus.
Yhtäkaikki kusipäitä aina löytyy, siihen ei tarvita ex- tai nyxä-statusta ollenkaan.
No oliskohan sittenkin pitänyt heittäytyä heti alusta vittumaiseks. Haukkua EXÄ pystyyn miten huono äiti/ex vaimoke hän on ollut, tuntematta edes henkilöä??
Kieltää isää tapaamastaan lastaan,jättää isännän tililtä elatusmaksut maksamatta, pitää tytärtä nälässä meillä ollessa ym.ym Kieltää yhteiset lomamatkat ja olisi pitänyt varmaan jättää se mekko silloin aikanaan sinne häihin lähtiessä ostamatta, kun äiti ei ollut viitsinyt pakata mukaan siistimpiä vaatteita vaikka tiesi että olimme häihin menossa (oli muuten itsekkin niissä samoissa kemuissa).
Jos meidän välillä on ollut koko ikämme lähes 800 km välimatkaa,on mulla kuitenkin sen verran kotoa opittuja KÄYTÖSTAPOJA etten ketään ketä en tunne, ala syyttä suotta mollaamaan vain naama värkin perusteella.
Tytärtä kohtaan on ollut alunalkaen kaverillinen linja, seuraa ei tuputeta, mutta tyttö on aina ollut tervetullut meille,nykyään muuten viihtyy yhä enemmän ja enemmän meillä kotona kuin äitinsä luona kotona.
No mitäpä tässä itseään puolustelemaan. Olis pitänyt alunalkaen käsittää, kun tavatessamme mieheni kertoi menneisyydestään, jatkaa matkaa seuraavaan pöytään, niin olisi monelta itkulta ja hammastenkiristykseltä säästytty....
Että nyksät eivät sitä kiitoskirjeen kohteen tekoja hyväksyisi vain sen vuoksi, että tekijä sattuu olemaan myös jonkun nyxä. Musta tuo on todella säälittävää, että jotkut on valmiita puolustamaan vaikka mitä henkistä väkivaltaa, jos jotakin kautta näiden tekojen tekijä on miellettävissä samaan ryhmään kuin itse.
Itse tiedän, että löytyy hirveitä nyksiä. Mutta vaikka kuinka olen itsekin samassa asemassa omassa elämässäni, ei se saa minua hyväksymään pettämistä, häiriköintiä, huorittelua, lapsen aseena käyttämistä (joka on muuten tietynlaista väkivaltaa itsessään). Oikeesti herätkää nyt jo, te olette ihmisiä, ette mikään homogeeninen ex/nyx-joukko, jonka vuoksi täytyy uhrata kaikki moraalinsa.
AP:n lauseita'
"Kiitos siitä että lomamatkoillamme et ole ollut pätkän vertaa kiinnostunut lapsesi voinnista. Et ole soittanut ja kysellyt kuulumisia vaikka tytär on ollut viikkokausia pois kotoa ja odottanut joka ilta soittoasi ja ostanut joka kerta äidilleen tuliaisia vähistä rahoistaan."
Etkö olisi voinut antaa tytölle hieman rahaa? Ilkeää jollet anna yhtään.
tytölle yhtään rahaa. Sinä olisit ne kuitenkin käyttänyt itseesi. Siksi ostamme ainoastaan tavaraa, kun tiedämme minne rahat päätyvät.
Mielenkiintoisen viestiketjun tämä aloitusviesti aiheutti. Ihan kuin jälleen kerran on nyxät vs exät kilpailu, jossa tärkein pelisääntö on yleistää oma kokemus ainoaksi totuudeksi.
Tuollaisia kusipää-exiä varmasti on, joille kiusanteko keinoja kaihtamatta entistä puolisoaan kohtaan on elämän johtava lanka.
Ja toki on myös sellaisia nyxiä, jotka ovat ihan yhtä ansioituneita kusipäitä hekin. Miksei olisi?
Mielenkiintoista on se, että asiasta pitää yleensäkin tapella.
kun sanoin ex miehelle, että nyksät ei kuulu elämäämme koskaan, et pidä heidät lapsista erossa, niin ei ole tarvinnut taistella. Helpolla olen päässyt kun ei ole tarvinnut pelätä lastenkaan puolesta. Paljolta olemme säästyneet. Jos mies lapsensa hylkää, niin mitä muuta olisin voinut tehdä? En mitään.
Kun noita sinun juttujasi on lukenut, niin kieltämättä pidän ex-miestäsi fiksuna. Minäkin olisin lapsia suojellakseni jättänyt kaikennäköiset tappelut kanssasi kokonaan pois.
En kyllä semmoista vellihousu-ukkoa huolisikaan joka kulkee entisen eukkonsa talutusnuorassa. Kaikenlaiset noidat tänne viitsiikin kirjoitella.
En varmaan itse olis tajunnut huomatakkaan, millaiseen vellihousuun sitä joskus on rakastunut! tavallaan naiset teki hyvän palveluksen, jotta silmäni avautuivat, ja näin että minä ja lapset olemme niin arvokkaita, että me ei vellihousuja tarvita.
tuli sullekin selväksi vähän liian myöhään, kun ehdit jo lapsiakin laittaa. Adoptio sun tapauksessa olisi kyllä ehdottomasti paras vaihtoehto.
heillä on sija aina miehen elämässä. Myrkyttää voit yrittää, mutta omaa kuippaa kaivat!;) Soriiiiiiiii...
Kaikille exille ja nyksille mukavaa ja piristävää VAPPUA!
ihanat mimmit ovat eksperttejä kuipankaivuussa.
Vappua!
velvollinen pyytämään exältään lupaa hänen elämää koskevissa asioissa, joten hän voi vapaasti muuttaa minne tahtoo. Yhteisen lapsen isä voi tietenkin oikeusteitse vaatia lasta vaikka asumaan luokseen jos vanhat sopimukset eivät toimi.
Vanhemmilla näet on yhteishuoltajuus ja ainakin meidän sosiallista sanottiin että isällä on oikeus olla päättämässä, jos lapsi muuttaa eri kunnan alueelle asumaan kuin isä.
Eikä asioista yleensäkään ole tapana ilmoittaa vain niin, että maistraatista tulee isälle allekirjoitettavaksi lapsen uusi asuinosoite...
Muuten osuva teksti.
elämästäsi nyt.
Ja muista että ilman tuon miehesi ex-rouvan tempausta(eli jätti miehensä)et sinä saisi iloita hänestä;)