Bodom-idiootin kummasteluja!

Marjatan kertomus saattaa hyvinkin pitää paikkaansa. Minusta oikeuden tuomio oli muutenkin kyseenalainen ja herra Laamannin johdolla käyty esitys oli vähintään arveluttava. Ei vakuuttanut. Ei kukaan myöskään voi väittää varmuudella, että Marjatta puhui palturia, aivan hyvin saattoi olla myös totta. Oikeushan voi päättää mitä tahansa, ei se ole absoluuttinen totuus, mielestäni oikeus teki nahkapäätöksen, minua koko homma ei todellakaan vakuuttanut!!

-aimo kirjoitti:

Marjatan kertomus saattaa hyvinkin pitää paikkaansa. Minusta oikeuden tuomio oli muutenkin kyseenalainen ja herra Laamannin johdolla käyty esitys oli vähintään arveluttava. Ei vakuuttanut. Ei kukaan myöskään voi väittää varmuudella, että Marjatta puhui palturia, aivan hyvin saattoi olla myös totta. Oikeushan voi päättää mitä tahansa, ei se ole absoluuttinen totuus, mielestäni oikeus teki nahkapäätöksen, minua koko homma ei todellakaan vakuuttanut!!

Mutta mikä mahtoi olla motiivinsa?

Jos hänen tarinansa pitäisi paikkaansa, hän olisi yksi murhaepäilty.

Vanha punnertaja kirjoitti:

Mutta mikä mahtoi olla motiivinsa?

Jos hänen tarinansa pitäisi paikkaansa, hän olisi yksi murhaepäilty.

Miten hän voisi olla murhiin epäiltynä, sillä kaikkihan murhaajan tietävät, tai ainakin luulevat tietävänsä. Sahakankaan tarina on paljon uskottavampi, kuin erään, joka muistaa asiat aina eri tavalla, riippuen päivän kunnosta. Kumpaa pitäisi uskoa, sellaista joka johdonmukaisesti sanoo olleensa Bodomilla 5.6.60 ja nähneensä nuorten käyvän illalla heidän leirissään, kuin sellaista, joka keroo välillä olleensa uimassa, tai sitten ei ja välillä oli tyttöjen uimapuku päällä ja välillä ei. Hän ei myöskään jutellut illan aikana kenenkään vieraan kanssa, kunnes muistaa 44 vuoden päästä jutelleensa keskiniemessä Sepin kanssa kahden "kalapojan" kanssa, jonka toisen tuntomerkit viittaavat ihmeen paljon erääseen tuttuun agenttiin. Jo on kumma, jos ei tiedä kumpaa uskoisi.

Late J. Jortsu kirjoitti:

Miten hän voisi olla murhiin epäiltynä, sillä kaikkihan murhaajan tietävät, tai ainakin luulevat tietävänsä. Sahakankaan tarina on paljon uskottavampi, kuin erään, joka muistaa asiat aina eri tavalla, riippuen päivän kunnosta. Kumpaa pitäisi uskoa, sellaista joka johdonmukaisesti sanoo olleensa Bodomilla 5.6.60 ja nähneensä nuorten käyvän illalla heidän leirissään, kuin sellaista, joka keroo välillä olleensa uimassa, tai sitten ei ja välillä oli tyttöjen uimapuku päällä ja välillä ei. Hän ei myöskään jutellut illan aikana kenenkään vieraan kanssa, kunnes muistaa 44 vuoden päästä jutelleensa keskiniemessä Sepin kanssa kahden "kalapojan" kanssa, jonka toisen tuntomerkit viittaavat ihmeen paljon erääseen tuttuun agenttiin. Jo on kumma, jos ei tiedä kumpaa uskoisi.

muistaa ensin leirissään olleen 6 henkilöä ja sitten 4. Ei muista kavereittensa nimiä. Kukaan ei nähnyt häntä ja kavereitaan.

jne.
jne.
puppua, puppua...