Musta tuntuu että suurinta osaa aikuisväestöä opiskeluympyröissä ja työporukoissa yhdistää vain heteroseksistä puhuminen. Oikein välillä ahdistaa ja tulee mieleen että eikö sitä nyt voisi puhua vaikka koulujutuista/työasioista7harrastuksista/ihan mistä tahansa muusta mielummin kuin siitä miten ihana joku uros tai naaras on ja että mikä mistäkin valikoimasta olisi "pantavan"näköinen. Todella lapsellista!
Kun olin vielä sinkku ja etsin identiteettiäni nuo jutut eivät hetkauttaneet minua enkä silloinkaan osallistunut niihin, mutta nyt kun elän parisuhteessanaisen kanssa, jutut ottavat päähän. Seurustelin myös miestan kanssa nuoruudessani, enkä silloinkaan ottanut osaa moisiin keskuteluihin. Enkä tosiaankaan ole mikään tosikko, mutta intiimijutut kuuluu mun mielestä vain itselle tai korkeintaa yhden hyvän ystävän kanssa jaettavaksi, eikä laumassa huudeltavaksi.
Kun olin vielä sinkku ja etsin identiteettiäni nuo jutut eivät hetkauttaneet minua enkä silloinkaan osallistunut niihin, mutta nyt kun elän parisuhteessanaisen kanssa, jutut ottavat päähän. Seurustelin myös miestan kanssa nuoruudessani, enkä silloinkaan ottanut osaa moisiin keskuteluihin. Enkä tosiaankaan ole mikään tosikko, mutta intiimijutut kuuluu mun mielestä vain itselle tai korkeintaa yhden hyvän ystävän kanssa jaettavaksi, eikä laumassa huudeltavaksi.
Vastaukset 1
Vanhimmat
alasta.
Minua ei yleensä haittaa, hymisen vain sujuvasti mukana. Meillä yleensä jutut ovat huumoria eikä tuollaisia kuolajuttuja kuin mainitsit. Uskoisin, että nuo saattaisivat häiritä, ei tosin oman suuntautumiseni vuoksi vaan koska yksilöivät viestit halventavat sen kohdetta.
Sekin on tullut huomattua, että minun suuntautumiseni on monelle epäselvää. Mutta edelleen, ei kuulu minusta minun tuollaiset asiat työpaikalle. Siinä olen kanssasi samaa mieltä.