Nyt alkaa todellakin ahdistaa tämä elämä valtavasti ja se että aina joutuu olemaan yksin ilman kavereita. Kaverit ovat muuttaneet toisiin kaupunkeihin ja osa on hylännyt minut. Hirvittääkin koko ajatus että kesänkin joutuu olemaan yksin. Mitä ihmettä sitä kesäksikin keksii tekemistä kun en ole löytänyt mistään työtäkään että olisi edes jossain sosiaalista elämää.
En kaipaa mitään muuta kuin edes yhtä hyvää ystävää jonka kanssa voisi keskustella elämän iloista ja murheista. Minulla ei ole koskaan ollut näin pahaa oloa kuin nyt on. Yksinäisyys on pahinta mitä ihminen joutuu kokemaan ja siihen liittyvä valehtelu kun täytyy teeskennellä vanhemmille ja tuttaville että kaikki olisi hyvin.
Mulle saa vapaasti kirjoitella ja kertoa omista kokemuksista ja murheista
[email protected]
En kaipaa mitään muuta kuin edes yhtä hyvää ystävää jonka kanssa voisi keskustella elämän iloista ja murheista. Minulla ei ole koskaan ollut näin pahaa oloa kuin nyt on. Yksinäisyys on pahinta mitä ihminen joutuu kokemaan ja siihen liittyvä valehtelu kun täytyy teeskennellä vanhemmille ja tuttaville että kaikki olisi hyvin.
Mulle saa vapaasti kirjoitella ja kertoa omista kokemuksista ja murheista
[email protected]
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sama juttu mulla. Toisaalta, kun on koulua ja tulee kotiin kello on 5 ja vähän lepäilee niin siinä se päivä meneekin. Olisi toisaalta ihanaa päästä joidenkin kanssa vappua viettämään, vaikka ei olisi niin hyvä tuttu mutta samalla tutustuisi. Vuosi sitten vannoin itselleni, että tämä on vika tuskainen vappu, mutta eipä ole syvä lupakseni itselle pitänyt. Yrityksestä huolimatta. Kuinka vanha muuten olet?
No mullakin on toi koulun käynti vaan ja iltasin telkkarin katselua. Ei vaan ole persoonaltaan sellainen samanlainen persoona kuin muut tyypit meidän koulussa. Olen muutenkin enemmän sellanen mietiskelijä ja asioiden pohtija en tykkää lainkaan mennä massan mukana ja teeskennellä että olisin muiden kanssa samaa mieltä.
Olin muuten itsekin viime vappuna yksin ja siihen juhannuksenkin päälle. Yksinäisyys on niin tuskallista ei edes joku vakava tauti voi tuntua niin pahalta. Aina joutuu lähtemään kaikkiin paikkoihin yksin ja teeskennellä että olisi mukamas hauskaa. Ikää mulle on kertyny jo 29v. Mulla on aina ollut ehkä maksimissaan kolme kaveria nyt on nämä viimeisetkin sitten kadonneet tuntuu kuin olisi tippunut tyhjän päälle vaille mitään merkitystä tässä elämässä.
tykkään pitää hauskaa ja sekoilla, teen sitä vaan liian harvoin..
viihdyn kyllä mainiosti itsenäni ja pidän itsestäni. kumminkin ois kiva saada seuraa, vapuksi ja kaikkiin muihin sosiaalisiin juttuihin, mitä kaikki "normaalit" yhdessä tekevät.. :)
omalla kohdallani yksin vietetyt juhlapyhät ehkä enemmänkin oma valinta.. En kehtaa soitella kavereille ja kysyä voisinko liittyä mukaan, lähinnä kyselen kuulumisia ja odotan joskos joku kysyisi mukaan rientoihin (yleensä joku kysynytkin) vaan ei nyt. Eli yksin tulee vappua "Juhlittua", tosin ajattelin torille lähteä pällistelemään, jospa estäis synkkyyteen vaipumista=) Tsemppiä, pohdiskelevia ja massasta erottuvia ihmisiä ei ole koskaan liikaa (..ja heitä on yllättävän vaikea kohdata) Minullakin parhaat kaverit asuvat muualla, ja vuosien kuluessa etääntymistä väkisinkin tapahtuu.
Nykysin on ne vähäisetkin kaverit ja ystävät kaikonneet sen jälkeen kun sain lapsen.
Juu, onhan se mies seurana mutta varmaan tänäänkin karkaa kapakkaan ja jään kahden lapsen kanssa kuten yleensä muulloinkin viikonloppuisin.
Ahdistaa kuinka kuulee aina sieltä täältä että kuinka he viettävät itaa kaveriporukassa muuten vaan, houh!=(