Osaisinpa kirjoittaa unimaisia juttuja

Menen kauppaan. Otan metalliportin vierestä muovisen ostoskorin ja kävelen kohti hedelmä- ja vihannesosastoa.

Appelsiinit näyttävät hyvältä. Päätän ostaa muutaman appelsiinin. Kaksi appelsiinia poimittuani tartun kolmanteen.

Laittaessani appelsiinia muovipussiin, huomaan jotain outoa ja tarkastelen appelsiinia tarkemmin:
appelsiinin kuoressa on repeämä, joten asetan sen takaisin laatikkoon. Ennen kuin ehdin laskea appelsiinin takaisin muiden joukkoon, appelsiini repeää auki ja appelsiinin aukosta nousee esiin Barbi-nuken pää, joka sanoo:

-Osta minut.

Barbi katseli minua appelsiinista päättäväisen näköisenä.

-Sinun täytyy ostaa minut.

Jaa tämä taas on näitä päiviä, joten laitoin kolmannenkin appelsiinin muovikassiin. Barbi vinkkaa silmää ja hymyilee painautuen takaisin kuoren alle.

Etsiskelen vaakaa: olen vieraassa kaupungissa vieraassa kaupassa. Tuolla on vaaka, mutta vaa'an luo on jono; keski-ikäinen rouvashenkilö on punnitsemassa tomaatteja.

Rouvan takana on mies, joka katselee lihatiskin myyjätärtä, ja joka tuijottaa minua suurella kolmannella liskosilmällään miehen otsassa. Myyjätär nyökkää ja hymyilee miehelle ja tervehtii:

-Hei Jorma!

Mies poistuu jonosta ja kävelee myyjättären luo. Kolmas silmä kiertyy niskaan ja tuijottaa minua miehen hiuksien keskeltä.

Otan laatikosta appelsiinin ja heitän miestä appelsiinilla. Appelsiini osuu suoraan miestä niskan silmään ja lumpsahtaa sisään miehen päähän: miehen niskassa pullottaa oranssinen appelsiini.

Tällä välin vaa'alla olevaa rouvaa asetellaan ruumisarkkuun. Hautausliikkeen musta Cadillac on vaa'an vieressä moottori käynnissä. Toinen tummapukuisista miehistä ojentaa tomaattipussin rouvalle:

(Toinen tummapukuinen mies) -Tässä on tomaatit. Ja nämä olivat suomalaisia eikä hollantilaisia tomaatteja? Ettei tullut painettua väärää nappulaa?

(Rouva) -Suomalaisia.

Kävelen vapautuneelle vaa'alle. Vasen käteni putoaa kaupan lattialle ja sätkii siinä. Nostan sätkivän käteni ostoskoriin ja vilkaisen ympärilleni - kukaan ei näytä huomanneen mitään. Vaa'an luona painan nappulaa 7, israelilaiset appelsiinit.

Vaaka alkaa tulostamaan etikettiä. Tulostaminen jää kesken, ja vaaka alkaa valittamaan kovaäänisesti tuskaansa.

(vaaka) ETIKETTI ON JÄÄNYT JUMIIN! APUA! OTTAKAA YHTEYTTÄ HENKILÖKUNTAAN! SATTUU! ETIKETTI ON JÄÄNYT JUMIIN! OTTAKAA YHTEYTTÄ HENKILÖKUNTAAN!

Alan juoksemaan kaupan kassalle. Juoksen ja juoksen, mutta joka askeleella vajoan syvemmälle lattiaan. Kohta lattia ylettyy minua jo kaulaan saakka, ja alan uimaan betonissa kohti kassaa. Uin koiraa. Väsyn ja alan vajota pinnan alle. Kaikki pimenee. Betoni maistuu suussa. Kiitos ja näkemiin.

***LUKIJA, KIRJOITA UNI.***