omissa oloissasi. Vietä elämäsi vaikka kenen kanssa. Se ei kuulu mulle, eikä kiinnosta enkä halua kuulla. Mielestäni kohtelit mua vaan ihan turhan kylmästi siihen nähden mitä on ollut vuosien aikana.
Kuvittelin, että olisin ansainnut edes muutaman sanan ennen kaiken loppua, mutta taisi tulla sulle helpommaksi vaan lähteä.
Jos joudun tulevaisuudessa vastaavaan tilanteeseen, niin tiedänpähän ainakin parhaimman mahdollisen tavan, jolla toista satuttaa. Osaan myös olla käyttämättä sitä koska minulla on vielä sydän tallella ja kunnioitus toisen tunteita kohtaan huolimatta siitä vaikkei omat tunteeni häntä kohtaan olisikaan yhtä voimakkaita. Kaikilla kun ei tunnu tuollaista taitoa olevan.
En jaksa edes yrittää peittää pettymystäni. Se olisi ihan turhaa. Joku sen kuitenkin huomaisi, joten sama kai jos sen suoraankin sanon. Eipä se taida sinua millään lailla koskettaa. Nykyään vain jo tiedän sen. Aiemmin vielä uskoin jotain muuta...
Kuvittelin, että olisin ansainnut edes muutaman sanan ennen kaiken loppua, mutta taisi tulla sulle helpommaksi vaan lähteä.
Jos joudun tulevaisuudessa vastaavaan tilanteeseen, niin tiedänpähän ainakin parhaimman mahdollisen tavan, jolla toista satuttaa. Osaan myös olla käyttämättä sitä koska minulla on vielä sydän tallella ja kunnioitus toisen tunteita kohtaan huolimatta siitä vaikkei omat tunteeni häntä kohtaan olisikaan yhtä voimakkaita. Kaikilla kun ei tunnu tuollaista taitoa olevan.
En jaksa edes yrittää peittää pettymystäni. Se olisi ihan turhaa. Joku sen kuitenkin huomaisi, joten sama kai jos sen suoraankin sanon. Eipä se taida sinua millään lailla koskettaa. Nykyään vain jo tiedän sen. Aiemmin vielä uskoin jotain muuta...
Vastaukset 15
Vanhimmat
..ja mistä? Poistui siis paikalta vai vaihtoi maisemaa? Samaa on täällä pohdittu, ihan samaa ..
...poistui paikalta ja vaihtoi maisemaa.
mihin osoitteeseen? m? n? jotain siltä väliltä?
jota ei kai koskaan ollutkaan, minulle ainakaan. Ei tästä nyt sen enempää kuitenkaan, koska paha mieli on minulle tullut jo nyt tuosta aloituksestani. Koskaan en ole osannut hänestä ajatella tai sanoa mitään pahaa paitsi nyt kun uskallan vasta tunnustaa itselleni sen, että minuun on sattunut. Mulla on oikeus olla pettynyt ja surullinen ja jokainen ihminen tietää mitä nuo tunteet voi saada aikaan.
koskaan uskaltanut olla hänelle vihainen, pura se nyt pois. Varmasti auttaa. Anna tulla vaan, mitä se ku*ipää menikään tekemään. Sulla on oikeus olla vihainen, anna mennä vaan, tuskin se ketään loukkaa täällä.
me olemme niin samanlaisia. Itseni tulisi sitten haukutusi siinä samalla. Kuulostaa hullulta, tiedän, mutta näen siinä itseni niin vahvasti. Se kai on se syy, miksi anteeksianto ei olisi ollenkaan vaikeaa. Kun vain se joku edes huomaisi pyytää...
purit jo pahimmat pois :)
Anna anteeksi. Tehtyä ei saa tekemättömäksi, mutta anteeksi antamalla kurjat tekoni, puheeni ja toimintani saat itsellesi sen mikä sinulle kuuluu, mielenrauhan. Itseäni en puolustele, olen ansainnut vihasi. Olen ollut itsekäs ja ajatellut vain itseäni. Jos viisaampi olisin joskus ollut, olisin kai ajatellut etukäteen mitä aiheutan. Anna anteeksi, ei minun vaan itsesi takia. Sinä et ole ansainnut kaikkea tuota katkeruutta jota nyt haudot.
Älä mieti miltä minusta tuntuu, kurjalta tietysti, vaan anna itsellesi vapaus. Anna anteeksi.
martyyriksi ;C
Tosin kirjoitit niin nätisti ja rehellisesti, että et voi olla hän :)
Omasta tilanteestani voin silti sanoa sen, että anteeksiantojen aika ei ole nyt. Ja paino tuolla monikkomuodolla.
Ehkä siis se sinunkin joku tietää ja tuntee sydämessään, että anteeksi pitäisi pyytää. Mutta ei aio sitä tehdä, koska et itsekään huomaa pyytää anteeksi.
Ja usein jos ihminen vetää liian paksun roolipuvun ylleen ja toinen on jo muuttunut kohtuullisen välinpitämättömäksi, niin ei jaksa enää nähdä sen taa. Ei jaksa nähdä, että sittenkin satutti toista. Ei ehkä välitä välittää jostain, joka on tyhjä.
Kun kerroit kivustasi, minun sydämeni huusi, että anna anteeksi minulle! :(
Mutta
jos suhtaudutkin välinpitämättömästi. Lisäätkin, että "No, tyhmää kirjoitella täällä näitä satuja. Nyt menen tekemään jotain järkevää." Silloin sydämeni kääntyy, kylmettää katseensa ja tahtoo vain sylkäistä päällesi. Sinua en tarvitse.
Vain se joka ikävöi häntä jota ei voi saada saattaa ymmärtää, mitä mielessä liikkuu. Omalla kohdallani kävi niin, että parin vuoden ajan tuo vastakkainen sukupuoli loi katseita josta ei voinut olla aivan varma. Varattuna ajattelin etten antaudu kiusaukselle, mutta aika teki tehtävänsä. Ihastuin. Päätin tulla siltaa puolitiehen vastaan ja yrittää tutustua häneen. Sain muutaman kerran keskusteluyhteyden hänen kanssaan, viimeisellä kerralla kerroin haluavani tutustua. Siihen hän sanoi ettei olisi enää maisemissa pitkään. Lisäksi hän kertoi myös olevansa varattu. Totesin että niin minäkin. Kysyin häneltä suoraan haluaako hän mun jättävän hänet rauhaan. Siihen en vastausta saanut, joten ajattelin vaikenemisen olevan myöntämisen merkki.
Näin siis tein. Aktiivisesti pidin huolta siitä etten kulje samoja reittejä, näyttäydy samoissa paikoissa, lyhyesti sanottuna katosin häneltä. En ole nähnyt häntä kolmeen viikkoon, ja tiedän melko varmasti etten näe häntä ehkä vuosiin.
Tunteet eivät kuitenkaan häviä käskemällä. Aloittajan viestiä lueskelin moneen kertaan, ja mietin että tietyt palat sopii ja tietyt toisaalta ei. Pidin mahdollisena että olin viimeisellä kerralla loukannut häntä. Siksi kirjoitin anteeksipyynnön. Niinkuin olisin hänelle kirjoittanut jos tuo teksti häneltä olisi ollut.
En siis ole marttyyri. Enkä tunteitani kiellä enkä liiemmin häpeä. Mulla on sen verran ikää että olen jo nähnyt 70-luvun taitteesta lähtien kaikenlaista. Miksi annoin itselleni luvan ihastua? No sanotaan vaikka että mulle saattaa realisoitua "kunnes kuolema teidät erottaa" -tilanne lähivuosien kuluessa.
Tämän vuoksi kirjoitin sen minkä kirjoitin - anonyymisti. Koettakaa elää sen kanssa, niin minäkin, vaikka sitten sitä ensi elämää odotellessa (Johanna Kurkela)
ANTEEKSI SILTÄ IHMISELTÄ JOTA KOHTELEE PAHASTI,
EI NÄIN.
ETKÖ AJATTELE, ETTÄ HÄNKIN, KETÄ SINÄ OLET LOUKANNUT JA SATUTTANUT,ANSAITSISI SEN?
MITÄ HYÖTYÄ TÄSTÄ ON KENELLEKKÄÄN?
enää tehdä.
selkärankaa, että pyytäisit anteeksi loukkaamaltasi ihmiseltä ?
Pilasitko loputkin?!
tuon kirjoittanut.Minä tiedän että nämä taikurit eivät ansaitsisi edes surua minkä aiheuttavat, mutta suren kuitenkin, itseni takia. Eikä nuo katoamistemput edes ikää kysy, jos aikuinen ihminen on jäänyt teinitasolle niin kovin on kivinen tie vielä kuljettavana.