tuntuu aika

tänään, mutta kyllä se on ihan omaa vikaani alkujaan. Kun en ymmärrä asioita silloin, kun ne tapahtuvat, vaan myöhemmin.

Tänään taisit pysähtyä katsomaan kaveriani, enkä ollenkaan ihmettele.. On aiemminkin tullut mieleen, että varmaan olisit hänestä kiinnostunut. Joillakin ihmisillä on tosin "hyvä" taito kuvitella kaikki jotenkin negatiivisesti omalta kannalta. Heille varmaan pitäisi vääntää asiat rautalangasta.

Mietin sinua päivinä, joina en näe sinua, ja niinäkin, joina näen.. mutta yleensä iloisemmin. Mielestäni sinulla pitäisi olla erityisen mukava, ja varmaan voi hyvin ollakin, mutta jos ei, niin ihmettelen.

Kun tulet vähän lähemmäs, ja tuoksusi samoin, en varmaan voi ainakaan silmiäni hillitä. Joskus tunnen sen, miten katson sinua eri tavalla kuin muita.

Aikanaan tulin sinne muuttaakseni jotakin elämässäni, ja huomattuani sinut jotakin muuttuikin.

Tämän vestin voi ajatella seuraukseksi väsymyksestä, miettimisestä ja surullisista ajatuksista. Eniten tämä on purkua. Älkää nyt tämän perusteella alkako kirjoittamaan hyvästejä kenellekään, koska en tätäkään sellaiseksi tarkoittanut.