Suomi-fantasia-suomi

Näinhän se valitettavasti on, että suomalainen jo kielellis-kulttuurihistorialliselta pohjaltaan häviää keskivertofantasiaromaanin ymmärtämyksessä indoeurooppalais-anglosaksisille lukijoille. Musertava osa fantasiasta (siis meillä julkaistavasta) on anglo-amerikkalaista, joiden kirjailijat tietysti hyödyntävät runsain määrin omaa yhteiskuntaansa ja omia tarustojaan ja myyttejään.

Esimerkiksi nimistö on suomalaiselle vain merkityksettömiä äänteitä peräkkäin, kun se juju nimen taustalla jää ymmärtämättä. Kunnes sitten kuukausien ja vuosien perästä aivan muussa yhteydessä törmää samaan ja kokee ahaa-elämyksen. Esimerkiksi Ajan pyörän Bel Tine-juhla on melko tarkka kopio muinaisesta kelttiläisestä juhlasta!

Tietysti suomalainen asioissa jotka liittyvät vahvasti omaan kulttuuriperintöömme ja maantieteelliseen sijaintiin hoksaa ja hymähtää usein kirjailijoiden sepustuksille. Lumi ja jää sekä napapiirin takainen maa (kaamos) tuntuvat erityisesti tuottavan hankaluuksia kirjailijoille.

Oman pulmansa muodostavat vielä mittayksiköt. Angloilla maili on vielä käytössä, tuttu ja tunnettu mittayksikkö. Legua (league) saattaa olla jo harvinaisempi (ja suomalaiselle täysin tuntematon). Ongelma syntyy sitten käännöksissä. Maili korvautuu perinteisesti virstalla ja legua peninkulmalla. Valitettavasti kääntäjillä jää turhan usein mittayksikkö muuntamatta, jolloin virsta onkin yksi yhteen maili ja penikulma onkin noin kolme virstaa oikean noin kymmenen asemesta. Ja kas, sankareittemme kulkemat matkat eivät sanokaan suomalaislukijalle yhtään mitään...