ääh... näytää kaverit menevän pitään hauskaa. minua ei taaskaan haluta/muisteta ottaa mukaan. toisaalta, kuka näin läskiä huolisikaan?! mieluummin jäänkin kotiin laihduttaan. juliessa joutusin vaan syömään/juomaan ja lihoisin entisestään.
kamalinta on ku tietää että mut hylätään aina. en tiiä mikä mus on ollu aina vikana ku en kelpaa kellekkään/ mihinkään. kai se johtuu sit läskeistä. anteeksi viestini, oli vaan niin pakko tulla purkautuun. en voi mennä kellekkään itkee näitä asioita...
ihana olo ku oon vaan juonu kahvii ja mehuu koko päivän. oon syöny vaan 2 jugurttii :)
kamalinta on ku tietää että mut hylätään aina. en tiiä mikä mus on ollu aina vikana ku en kelpaa kellekkään/ mihinkään. kai se johtuu sit läskeistä. anteeksi viestini, oli vaan niin pakko tulla purkautuun. en voi mennä kellekkään itkee näitä asioita...
ihana olo ku oon vaan juonu kahvii ja mehuu koko päivän. oon syöny vaan 2 jugurttii :)
Vastaukset 10
Vanhimmat
ÄÄh.. sama ongelma mullakin, vanhemmat grillaa ulkona ja laittaa ruokaa talo on tungettu täyteen kaikkee epäterveellistä, naapurissa on juhlat ja kaverit on kaupungilla juomassa. itse ei huvita, eikä jaksa, mielummin kotiin jäin ja radion tahdissa jumppaa on tääkin ilta tiedossa, just tulin ulkoo juoksee ja ihmiset on niin ilosia joka puolella. mutta koita piristyä. kyllä susta välitetään, eikä ihmiset ystävissä läskejä tuijota (toivottavasti -.-') ja koitetaan selvitä tänkin vapun yli. Oon syöny lautasellisen puuroa ja olo on mitä mahtavin =)
hirvittää vaan kuinka paha on olla sit valmistujais päivänä. hyvin varmasti jään taas yksin kotiin. eihän mua huolita eikä muisteta ottaa mukaan. paskat, omapahan on elämäni. nolottaa vaan jos sit joskus joku kysyy, "mitä tein valmistujaisiltana... eeh... olin kotona..." että nolo. mua pidetään ihan nou laiffina. sitä kai mä si oon.
miks mää oon tämmönen?! vitt*!!!!!!!!!!!!!!
kans kotiin... piti lenkkeillä... muut pitää hauskaa baareissa, minä lasken kotona kaloreita. jes. hauskaa.
Niimpä. ja minähän en alkoholia juo. se ei sovi vitun kaloritaulukkoon. menee päivän raja yli muuten.. voimia kaikille.. kyllä me joku päivä vielä.. jaksetaan
iltasin monesti iskee se pahin masennus ku tajuu kavereiden ("kavereiden") olevan pitämäs hauskaa. itku on aina pidättelemisessä.
surkee vappu. kaikki jossain pitämässä hauskaa ja minä yksin kotona. ei tässä, hyvä olla välillä yksinkin. mutta kun kaikki valehtelee koko ajan päin naamaa. ei mulla ole enää oikeita kavereita. on vaan niitä joiden kanssa olen koulussa ja joskus nähdään sen ulkopuolella. oli mulla suunnitelmia vapuksi, mutta nämä "kaverit" sopi muuta menoa siihen päälle. -.-' on tässäki elämä, valitan surkeuttani päivästä toiseen. enkä edes pidättele itkua iltaisin vaan itken ja pitkään. :(
samanlainen vappu se oli mullakin, kävin illalla jumpassa ja joo no sitten mätin itseeni vaan kasan ruokaa ja katselin ikkunasta kun muut piti hauskaa. voitte kuvitella mikä fiilis. itku olisi tullut mut en antanut tulla..vittu, että tämmönen elämä tällä kertaa.
ole yksin. se lohduttaa, että silloin kun on yksinään itkemässä ja kattomassa ikkunasta kun kaverit lähtee pitään hauskaa, voi aina muistaa, että siellä ikkunoissa on muitakin itkemässä. tai missä sitten itkevätkään. mut vaikka siinä konkreettisesti oliskin yksin, ei tavallaan kuitenkaan ole.
tuntuu jotenki ihan uskomattomalle, että teitä on muitakin samassa tilanteessa. "kaverit" ei otakkaan mukaan. luulin, et oon ainut jolle on käyny näin. voidaan tukee toisiimme.
muistetaan aina toisemme ku itketään!
Joo eipä kaverit sitten pyytänyt messiin, kiitti vaa. Masennuin. Ajattelin että no vedän jotain kotijumppaa, ulos en kehdannut lähteä koska siellä vastaan olisi vaan kokoajan tullut tuttuja/puol tuttuja jo pienessä vappuhiprakassa, olisi ollut noloa juosta heidän ohitseen.. No tiedätte kyllä tunteen. No niin siis jumppailin hikihatussa niin että alko itkettää oikeasti kun tajusin miten hauskaa kaikilla on.. "Onnekseni" kello oli vasta puoli kuusi -> kerkesin kauppaan! Ostinpa sitten kauheat mätöt ja vedin ne kaikki naamaani, suruuni, ahdisti lisää, hyi mikä läski olin, söinsöinsöin, ahdisti lisää, menin oksentamaan, olo parani hieman, kuuntelin musiikki, katsoin leffan, menin nukkumaan, aamulla heräsin ja ajattelin et noniin siellä ne "kaverit" herää jossain jonkun luota kimpassa ja hymyilevät jo heti aamusta, ahdisti vieläkin lisää, menin ruoka kaapille, söinsöinsöinsöinsöin, ahdisti, menin oksentamaan, oksensin melkein tunnin, olo taas parempi, siivoilin ja tein läksyjä, alkoi ahdistamaan; siis kelatkaa teen läksyjä vappupäivänä, lähdin pyörälenkille, alkoi itkettää, kaikkien ihmisten katseet tuntuivat jotenkin tosi pahoilta, en tajua, mutta olo oli hirveä, en jaksanut kun tunnin, kotiin tuoltuani söin hieman, lähdin yhden toisen kaverini kanssa kävelylle, se teki hyvää, oli ihanaa, rauhallista, siinä menikin muutama tunti, illalla kuitenkin teki taas mieli syödä, no, söinsöinsöin, oksensin, ihana olo, menin nukkumaan, nyt heräsin eikä onneksi tee enää mieli ahmia, olo on aika hyvä, taidampa lähteä lenkille.
Voimia
teit läksyjä, minäkin luin koulua. eikä siitäkään tullut mitään kun ajattelin vaan kuinka kaikki muut viettävät jossain parasta aikaa elämässään ja että itse on ihan yksin, nolife. ja vielä tuo mässäily ja herkuttelu vaan pahentavat asiaa, en ymmärrä miksi sitä on silti pakko harrastaa.
itselläni on kyllä kavereita ja muutama hyvä ystäväkin, mutta kaikki asuvat tällä hetkellä ympäri Suomea (tai maapalloa) ja jokaiselle on jo muotoutunut niitä uusia hyviä ystäviä..sitten kun alkaa masentaa, en jaksa enää pitää keneenkään yhteyttä ja (yllätys) masennun taas vielä enemmän, kun kenestäkään ei oman hiljaiseloni jälkeen kuulu mitään. Itsehän nämä asiat tekee hankalaksi, tiedän, mutta kierolla tavalla siitä sitten nauttii, saapahan todea itselleen että "mitäs olet tuollainen nolife läski, oma syysi".