Kirjoitan tänne lyhyesti kokemastani "paniikki-ahdistushäiriöstä". Minulla on kovin stressaavatyö ja kaikki alkoi kun viimeksi jäin lomalle viimesyksynä. Ensimmäisenä lomapäivänä tuli niin kova ahdistus, että jos perheeni ei olisi ollut paikalla, olisin kävellyt autonalle. Sietämätön tuska/ahdistus sisällä jota ei voi selittää. Ja tähän väliin selvennän, että odotin innolla lomaa ja rakastan vain olla tekemättä mitän, jote lomastressistä ei ollut kyse.
Söin siinä pariviikkoa Temestaa tarvittaessa ja ravasin lääkäreissä. Kaikki fyysisesti täysin kunnossa. Aloin syömään kalaöljyjä ja vitamiineja luulin selvinneeni "tästä jostain" aika nopeasti. Olin kuukauden päästä taas työkuntoinen. MUTTA, nyt taas koen niin hirvittävää sisäistä ahdistusta etten kestä olla hengissä! En saa nukuttua, olen pessimistinen, ahdistus on kovi suuri ja työkunto heikkenee päiväpäivältä! Voiko tämä olla paniikkihäiriötä vai mitä ihmettä tämä voisi olla?
En tunne itseäni masentuneeksi, samat asiat kiinnostavat mitkä ennenkin, paitsi tämän "Kohtauksen" aikana ei voi ajatella muuta kun että pystyy hengittämää sekuntikerrallaan.
Pelkään, että tämän on jonkun pahemman alkua?!
Lääkäriin on turha mennä, kun sieltä ei ole apua saanut, jatkuvastisyötäviä lääkkeitä en aio ottaa. Miten selviän tästä ??
Kiitos asiallisista komenteista ja hauskaa wappua kaikesta huolimatta :)
Söin siinä pariviikkoa Temestaa tarvittaessa ja ravasin lääkäreissä. Kaikki fyysisesti täysin kunnossa. Aloin syömään kalaöljyjä ja vitamiineja luulin selvinneeni "tästä jostain" aika nopeasti. Olin kuukauden päästä taas työkuntoinen. MUTTA, nyt taas koen niin hirvittävää sisäistä ahdistusta etten kestä olla hengissä! En saa nukuttua, olen pessimistinen, ahdistus on kovi suuri ja työkunto heikkenee päiväpäivältä! Voiko tämä olla paniikkihäiriötä vai mitä ihmettä tämä voisi olla?
En tunne itseäni masentuneeksi, samat asiat kiinnostavat mitkä ennenkin, paitsi tämän "Kohtauksen" aikana ei voi ajatella muuta kun että pystyy hengittämää sekuntikerrallaan.
Pelkään, että tämän on jonkun pahemman alkua?!
Lääkäriin on turha mennä, kun sieltä ei ole apua saanut, jatkuvastisyötäviä lääkkeitä en aio ottaa. Miten selviän tästä ??
Kiitos asiallisista komenteista ja hauskaa wappua kaikesta huolimatta :)
Vastaukset 2
Vanhimmat
painu sä sin hullujehuaneel
>>Kiitos asiallisista komenteista ja hauskaa wappua kaikesta huolimatta :)
ole hpahvyä
Olisi vaan parempi mennä sinne lääkäriin kertomaan asiasta.
Tuo voisi olla sitä paniikkihäiriötä,masennusta ja stressiä ym.
Eipä siihen kovin montaa muuta apukeinoa taida
olla kuin ne "jatkuvastisyötävät" lääkkeet.
Jollet sitten suostu jättämään sitä kovin stressaavaa työtäsi..
Toivottavasti nyt ainakin perheesi tietää todellisen tilanteesi.