Mitä tehdä

vastaamaan tähän mutta luulen että lapsesi eivät tahtoisi aikuisina kuulla että olet heidän takiaan jättänyt elämäsi elämättä. Se voisi olla heille pahempi kuin se että näkevät äitinsä onnellisena jonkun muun kuin isän kanssa. =) Mutta se on vaan mun mielipide, ei kokemusta tollaisesta tilanteesta kyllä ole joten siksi en varmaan ole oikea ihminen tähän vastaamaan.
Voimia

olet "parempi" äiti silloin kun olet itse onnellinen.
Jos elät epätyydyttävässä suhteessa niin se pakosti heijastuu lapsiin.

Mulle kävi juuri noin kaksi vuotta sitten. Ihastuin ja ehkä vähän rakastuinkin hullun lailla erääseen mieheen. Tunne oli molemminpuolinen.

Kuten sullakin, oman miehen kanssa meni ihan ok, ei valittamista. Mutta, tämä ihastus toi vaan jotain uutta ja raikasta mukanaan :o) Pidimme tiivistä yhteyttä päivittäin, sähköpostilla, textareilla ja soittelimme aina mahdollisuuksien mukaan. Usein ei pystytty tapaamaan ja silloin kun pystyttiin, pettämistä ei tapahtunut. Vain juttelimme ja nautimme keskusteluista. Värinää ilmassa oli enemmän kuin tarpeeksi, mutta en kuitenkaan halunnut konkreettisesti miestäni pettää.

Tätä jatkui reilun vuoden. Omatuntoni rupesi kolkuttelemaan äänekkäämmin, samoin kävi toisen osapuolen. Puhuimme asiasta monesti ja lopulta päätimme, että lopetamme emmekä pilaa niin monen ihmisen elämää (minulla 5 lasta, hänellä 2). Lopetusta työstimme pitkään, kerran jo lopetimme, kunnes taas kaikki alkoi uudestaan "mitä kuuluu"-textarin myötä. Viime elokuussa sitten pistimme lopullisen pisteen asialle. Vieläkin usein mietin mitä hänelle kuuluu ja lähetän lämpimiä ajatuksia.

Neuvoni sinulle on, että älä riko perhettäsi, haavoitat niin montaa ihmistä. ERilaisia me kaikki olemme, sinä ja miehesi, minä ja mieheni, mutta eihän vakka ja kansikaan ole samanlaisia ja silti ne on tehty yhteensopiviksi :o) Liiton eteen täytyy tehdä töitä, joskus enemmän, joskus vähemmän, niin se vaan menee. Erilaisuus ei ole mikään syy eroamiseen ja sydänten rikkomiseen. Sun lapsesikin ovat vielä niin pieniä, he ansaitsevat ehjän kodin.

Elämäsi valuu hukkaan - höpö höpö :o) Tunteita tulee ja menee, sun elämäsi on perheesi ja lapsesi, miten voit sanoa, että siinä elämä valuu hukkaan???? Ja sanot, että nyt jo tuntuu pahalta tyttöjesi puolesta, omatuntosi siis kolkuttaa. Kuuntele sitä äläkä tee vastoin sen ääntä - säilyt ehjänä elämästä :o) samoin lapsesi ja miehesi.

Voimia ja aurinkoa sinulle!

.....mitä elämältäsi haluat ja mitkä asiat todella tekevät sinut onnelliseksi. Olen edellisen kirjoittajan kanssa hyvin pitkälti samoilla linjoilla, että vaikka miten tunteet nyt hyrräisivät tätä toista miestä kohtaan, niin älä ihmeessä kovin helpolla luovu ydinperheestäsi. Mistä tiedät onko tämä ihastuksesi vain ohimenevää? Et ole päivääkään elänyt arkea tämän miehen kanssa, joten et voi tietää millaista elämä todella hänen kanssaan olisi. Miten tämä uusi mies todellisuudessa suhtautuisi sinun lapsiisi, jotka ovat jonkun toisen miehen kanssa tehtyjä?

Se kun nyt vaan on elämän yksi ikävä tosiasia, että arki tulee vastaan jokaikisessä suhteessa, varsinkin, jos on pieniä lapsia. Ja minusta ainakin se arki on juuri sitä parasta aikaa, kuka edes jaksaisi jatkuvaa tunteiden myllerrystä ja rakkauden alkuhuumaa.

Itse koin samanlaisia tuntemuksia juuri sinun iässäsi, sillä erolla, että meillä ei ollut lapsia. Minä annoin silloin vallan näille tunteilleni ja lähdin toisen matkaan. Nyt ajateltuna, se oli typerin temppuni ikinä. Omassa silloisessa miehessäni ei ollut myöskään mitään vikaa, mutta ei se suhde nyt mitään tunteiden hekumaakaan ollut, tietenkään, niin monen yhdessä vietetyn vuoden jälkeen. Minä menetin tällä teollani hyvän miehen, onneksi löysin sitten monen mutkan ja usean yksinäisen vuoden jälkeen rinnalleni uuden, ihanan miehen, jonka kanssa minulla nyt on perhe. Tällä hetkellä osaan arvostaa sitä "tylsää" arkea yli kaiken. On ihanaa kun vierellä on tuttu ja turvallinen kumppani. Nyt olen tästä aikaisemmasta vahingostani sen verran viisastunut, etten ihan helposti enää antaisi kenenkään kolmannen tulla väliimme.

Mitä siis nyt koitan sinulle sanoa, on, että älä hyvä nainen jätä miestäsi vain jonkun ihastumisen takia, älä varsinkaan nyt, kun sinulla on noin pieniä lapsia. Lapsille ydinperhe on aina se paras tapa elää, uusioperheissä elämä on paljon paljon vaikeampaa, aivan poikkeuksetta. Toimiva uusperhe on kuin lottovoitto, se osuu kohdalle vain erittäin harvoille.

Toivon, että saat tunteesi taas kohdistettua siihen omaan mieheesi, jossa ei mitään vikaa ole ja jonka kanssa sinulla on hyvä elää. Hän on sinun miehesi ja lastesi isä, pidä kiinni hänestä.

teksyissä erottui tämä virke: "Tämä mies, johon ihastuin, toin esiin minusta puoleni, jota en muistanut oelvan olemassa, sen jonka joudun piilottamaan nykyisessä elämäntilanteessani. "

Mikä puoli sinusta on piilossa ja miksi?

Uskon, että tunnet voimakkaista tunteita tätä miestä kohtaan, joka on sinut vapauttanut vankilasta, jonka olet itse rakentanut. Onko varmaa, ettet voisi tulla vankilasta ulos ilman tätä miestäkin?

Suuret tunteet myllertävät, ja se myllerrys on hyvä. Mutta tunnekuohussa ei kannata toimia tai päättää. Ja aina suurista tunteista ei erota, mitä ne ovat. Viha ja rakkaus ovat tunnetusti lähellä toisiaan...