Tietääkö kukaan, missä Pohjois-Savon alueella voi käydä tekemässä pcl-r -testin?
pcl-r ?
Tarita
9496
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Sitä katsottiin sitten neloselta eilen dokumenttia?
Varmaan kannattaa kääntyä paikallisen mielenterveys toimiston puoleen.
Itse ainakin tunnistin itseni jonkinlaiseksi psykopaatiksi dokkarin perusteella, testissä en ole käynyt enkä mene, mutta tuo dokumentti selvitti aikapaljon hämäriä ajatuksiani...
Jos jenkeissä yksi sadasta on psykopaatti, niin eiköhän sama sääntö päde täälläkin:)
Itsekin olen joskus miettinyt että olenkohan psykopaatti. Kuitenkin jotkin "oireet" puuttuvat kokonaan esim. irtosuhteet, kun en ole koskaan harrastanut kyseistä urheilulajiakaan. Mutta toisaalta esim. empatia ei ole koskaan ollut vahvimpia lajejani enkä näe mitään pahaa siinä että joku ovelampi immeinen saavuttaa esim. taloudellista hyötyä jonkun hyväuskoisen avulla. Tai jos näen inhimillistä kärsimystä niin ei oikein tunnu hetkauttavan suuntaan eikä toiseen esim. eilisistä pommi-iskuista kun näyttivät kuvaa kansaivälisillä uutiskanavilla niin ei voinut vähempää kiinnostaa vaikka näyttivät pikkuskidejä jotka olivat repeytyneet paskaksi pommin voimasta. Ensimmäiset ajatukset olivat lähinnä että olipa tehoton pommi kun ei edes linja-auton katto tuhoutunut.
...
Itse taas mielellään katselen kaikenlaisia raakuuksia tuntematta mitään ikävää, pelkkää viihdettä mulle. Pystyn myös puhumaan täyttä paskaa ilmeenkään värähtämättä ja täysin uskottavasti. Joskus taas tekisi mieli hakata kirveellä joku epämiellyttävä tyyppi tuhannen päreiksi - tuosta noin vaan. Muutenkin tulee ajatuksia täysin äärimmäisistä teoista mitä täysin järkevät ja tuntevat ihmiset eivät tekisi.
Mitään väkivaltaa tai tuhoa en ole koskaan tehnyt, enkä varmaankaan tule edes tekemään, mietin vain pelkästään.
Olen kuitenkin se tyyppi jota ihmiset päivittäin näkevät normaalin elämän lomassa, ja saatan ajatella katkaisevan jonkun pään...
Minusta juuri se tekeekin psykopaatin, että toteuttaa kamalat ajatuksena, ts. ei pysty elämään yhteiskunnassa vaan elää aggressiivisten viettiensä viemänä.
Kaikilla varmasti on joskus sellaisia ajatuksia, eivätkä ajatukset tee kenestäkään psykopaattia.
En minäkään itke jokaista onnettomuusuutista katsoessani, joskus en edes tunne mitään. Se johtuu siitä, että niin paljon pahaa tapahtuu, ihmiset suojaavat itseään turruttamalla tunteensa. Aivot eivät pysty käsittelemään niin paljoa tietoa, kuin mitä olisi tarjolla.
Lisäksi väkivaltaelokuvat ja -pelit tekevät väkivallasta arkipäiväisen asian, johon ei kohta enää reagoida mitenkään?
Onko teillä kotona tunneköyhää ja elelette pelkän teknisten vempeleiden ja väkivaltaviihteen parissa vailla esim. perheenjäsenten vuorovaikutusta?
Tulee vain mieleen, että onko tuo sosiaalista perimää ja kodin ilmapiirin ja kasvatuksen lopputulosta? Tunne-elämä ei ole päässyt kehittymään tai se on tukahdettu?!
Ei siihen aikaan kun nuori olin, ollut niinkään noita teknisiä vempeleitä, videot oli silloin uutuus yms. Vähän rikkinäinen koti, alkoholismia ja koulussa en ollut se kaikista suosituin tyyppi, if you know what I mean...
Jo ala-asteella suunnittelin erään tyypin murhaamista kenestä en pitänyt, jäi tekemättä.
En mä kotia tai koulua tästä syytä, mä olen mikä olen. Elän normaalia elämää perheeni kanssa, en puhu omituisuuksia ja käyttäydyn tavallisesti. Kuten sanoin, pelkästään mietin hulluuksia, en tee.
...tuokin on tyyppikysymys. Vaikka olen pelien ja massaviihteen aikakauden lapsia, olen aina itku kurkussa, joskus silmässäkin, kun näen että ihmisiin sattuu... Valitettavasti olen tästä syystä joutunut pakenemaan todellisuutta ja lopettamaan pitkälti esimerkiksi uutisten katselun.
Ei se, että seuraa fiktiivistä väkivaltaa, vaikuta välttämättä siihen, miten suhtautuu oikeaan, jos on lapsesta asti opetettu erottamaan fakta ja fiktio toisistaan. Jos joku on väkivaltainen, siitä on mielestäni turha syyttää kulttuuria (kulttuuri l. jotakin ihmisen tekemää), vaan mieluummin kulttuurin käyttäjän kyvyttömyyttä kuluttaa sitä oikein. Tästä syystä kirjallisuus- ja mediakasvatus ovat niin v-n tärkeitä...
Ei tarvitsekaan ketään syyttää, mutta niin se vaan on, että mainitsemasi seikat varsinkin lapsuudessa jälkensä jättävät, se on varmaa.
Ja kotiolot heijastuvat usein käytöksessä sillä lailla etteivät ne edistä suosittavuutta kaveripiirissä. Ja pettymys kaikkeen ja viha pitää purkaa ulos jollain lailla...mielikuvissa, hyvä niin. Kaikki eivät pysty sillä lailla sitä tekemään.
Kyllä kait itse kukin on mielikuvissaan niskoja nurin vääntänyt, jos ei nyt ihan murhaa suunnitellut. Mielikuvituksen käyttö on eräs paineiden purkautumistie ja selviytymiskeino. Sinähän olet selvinnyt.