Luca

Kysymykseni kuuluvat kestoaiheisiin juuri siksi, että ne herättävät eniten ristiriitoja ja niihin on historian saatossa suhtauduttu fanaattisimmin. Niihin saadut vastaukset herättävät aina vain lisäkysymyksiä. Etenkin henkilöissä, jotka mielellään ajattelevat itse ja kyseenalaistavat itsestäänselvyydet...

Saan kai kysyä lisää?

Homoseksuaaleista: Miksi homoseksuaalisuuden (tässä yhteydessä tarkoitan kaikkia omasta sukupuolestaan romanttisessa ja seksuaalisessa mielessä kiinnostuneita henkilöitä) mukanaan tuomat teot ovat syntiä? Mitä erityistä heteroihin verrattuna homot/lesbot tekevät? Vai onko seksi, jota harrastetaan muussa kuin lisääntymistarkoituksessa lestadiolaisille syntiä? Jos on, niin kuinka puhtaasti lisääntymistarkoituksessa seksiä on harrastettava, jotta se ei olisi syntiä? Jos siitä nauttii, onko se syntiä?

Naisista: Useat perättäiset raskaudet rasittavat naisen elimistöä. Eli se ei ole terveellistä. Puhumattakaan jos on perinnöllisiä tai kroonisia sairauksia. Syntyvyyden säännöstelyhän on nostanut naisten eliniän ennustetta ja kohentanut muuoinkin terveydentilaa ja sosioekonomista asemaa. Eli en tarkoittanut pelkästään esteettisiä arvoja. Ihmisen ei ole tosiaankaan hyvä olla yksin ja uskon, että ylipäätään ihmiset on luotu toisilleen avuksi, ei pelkästään nainen miehelle.

Se, että raamatussa on sanottu maailman tekevän jumalan sana tyhjäksi, ei tee siitä vielä totta... Pelkästään uskoperusteisesti voitaisiin ajatella minkä tahansa kirjan, tektin tai tuotoksen olevan jumalan sanaa. Minullekaan usko ei ole järjen asia, vaan tunne. Älyllisiä argumentteja kaipaan siinä vaiheessa, kun toimeni tuomitaan syntisiksi vain sen vuoksi, etteivät ne vastaa jonkin toisen, suhteellisen pienen uskonnollisen ryhmittymän "tunnetta". Ja hämmennystä minulle on aina aiheuttanut se, kuinka suurin osa kristillisistä uskonnoista (tai sanoisinko "uskovaisista)lukee raamattua poimien siitä itselleen sopivat opetukset ja asiat ja jättäen vähemmän kivat uskon ulkopuolelle.

Miksi osaa raamatusta kukin tulkitsee omalla tavallaan ja osaa taas noudatetaan kirjaimellisesti? Eikö raamatun tulkitsemisessakin tulisi käyttää jotain logiikkaa?

Kiitso vielä kerran vastauksestasi!:)

Luca kirjoitti:

Kysymykseni kuuluvat kestoaiheisiin juuri siksi, että ne herättävät eniten ristiriitoja ja niihin on historian saatossa suhtauduttu fanaattisimmin. Niihin saadut vastaukset herättävät aina vain lisäkysymyksiä. Etenkin henkilöissä, jotka mielellään ajattelevat itse ja kyseenalaistavat itsestäänselvyydet...

Saan kai kysyä lisää?

Homoseksuaaleista: Miksi homoseksuaalisuuden (tässä yhteydessä tarkoitan kaikkia omasta sukupuolestaan romanttisessa ja seksuaalisessa mielessä kiinnostuneita henkilöitä) mukanaan tuomat teot ovat syntiä? Mitä erityistä heteroihin verrattuna homot/lesbot tekevät? Vai onko seksi, jota harrastetaan muussa kuin lisääntymistarkoituksessa lestadiolaisille syntiä? Jos on, niin kuinka puhtaasti lisääntymistarkoituksessa seksiä on harrastettava, jotta se ei olisi syntiä? Jos siitä nauttii, onko se syntiä?

Naisista: Useat perättäiset raskaudet rasittavat naisen elimistöä. Eli se ei ole terveellistä. Puhumattakaan jos on perinnöllisiä tai kroonisia sairauksia. Syntyvyyden säännöstelyhän on nostanut naisten eliniän ennustetta ja kohentanut muuoinkin terveydentilaa ja sosioekonomista asemaa. Eli en tarkoittanut pelkästään esteettisiä arvoja. Ihmisen ei ole tosiaankaan hyvä olla yksin ja uskon, että ylipäätään ihmiset on luotu toisilleen avuksi, ei pelkästään nainen miehelle.

Se, että raamatussa on sanottu maailman tekevän jumalan sana tyhjäksi, ei tee siitä vielä totta... Pelkästään uskoperusteisesti voitaisiin ajatella minkä tahansa kirjan, tektin tai tuotoksen olevan jumalan sanaa. Minullekaan usko ei ole järjen asia, vaan tunne. Älyllisiä argumentteja kaipaan siinä vaiheessa, kun toimeni tuomitaan syntisiksi vain sen vuoksi, etteivät ne vastaa jonkin toisen, suhteellisen pienen uskonnollisen ryhmittymän "tunnetta". Ja hämmennystä minulle on aina aiheuttanut se, kuinka suurin osa kristillisistä uskonnoista (tai sanoisinko "uskovaisista)lukee raamattua poimien siitä itselleen sopivat opetukset ja asiat ja jättäen vähemmän kivat uskon ulkopuolelle.

Miksi osaa raamatusta kukin tulkitsee omalla tavallaan ja osaa taas noudatetaan kirjaimellisesti? Eikö raamatun tulkitsemisessakin tulisi käyttää jotain logiikkaa?

Kiitso vielä kerran vastauksestasi!:)

Lue lisää

...itsestäänselvyydet?

Lisäkysymykset ovat aina tervetulleita ja niihin pyrin vastaamaan kuinka vain kykenen.

Raamatun mukaan homous on Jumalan edessä kauhistus aj siten vanhoillislestadiolaisuus ei hyväksy homouden tuomia tekoja (seksuaalisuus liiallinen romanttisuus) Ei se väärin ole pitää samasta sukupuolesta, eikä homous ole synti, jos ihmisellä on tällainen suuntauma seksuaalisuudessa, mutta teot, jotka turmelee hyvämn oman tunnon onvat syntiä. Jos homoja vertaa heteroihin niin Jumala loi miehelle vaimon avuksi ja siunasi miehen ja naisen välisen liiton ja he tulevat yhdeksi lihaksi.

Seksi kuuluu oleellisena osana suhteeseen niin myös vanhoillislestadiolaisilla avioliitossa. Toisistaan nauttiminen muutenkin kuin vain lisääntymistarkoituksessa on ihan luonnollista ja ok. Raamattussa ei ole ohjeita tai kieltoja avioliitossa elävien ihmisten toisilleen suomasta nautinnosta sen kaikissa muodoissa, kunhan vain pitää Jumalan käskyt.

Totta on, että useat raskaudet voivat olla fyysisesti rankkoja, mutta uskovaisena me luotamme Jumalaan tässäkin asiassa. Korostan tuota, että voivat olla rankkoja. On paljon monisynnyttäjiä, joista ei kuunaan uskoisi jos he kertoisivat lastensa määrän, joten ei voi yleistää tätäkään näin fysiologisesti. Tiedämme sen, että joillekin yksikin synnytys on liikaa ja toiset pelaavat lentopalloa kahdeksannentoista lapsenkin jälkeen kuin nuori teinityttö. Tuosta naisen eliniän nostamisesta on kaiketi monta näkemystä, ja syntyvyydellä ei voi perustella miesten keski-iän nousemista ainakaan. Kyllä hyvinvointiyhteiskunnassa on kski-ikä monen asian ja kehityksen summa.

Kysymys Jumalan sanasta totta vai ei? Se on ikuisuuskysymys ja siinä tulee esille se, kuinka anlyyttisesti Jumalan sanaa katsoo ja kuinka siitä muovaa tai ei muovaa itselleen kelvollisen elämänohjeen. Jumalan sanaksihan on monia painoksia olemassa ja eri uskonnoilla on hyvin monesti erilainen ohjenuora uskolleen. Se mikä on oikea ja mikä väärä on uskon peruskysymys ja Jumalan työ ihmisessä on Pyhän Hengen kautta avatuilla uskon silmillä katseleminen.

"tunne" sanoit tämän sanan ja olen täysin samaa mieltä, että usko on nimen omaan tuntemista ja luottamista. Jos tämä olisikin suhteellisen suuri joukko vanhoillislestadiolaisia niin olisiko niin, että määrä toisi sen auktoriteetin, että heidän/meidän uskoa ei niin kyseenalaistettaisikaan?

Itse olen samaa mieltä kanssasi, että raamatusta usein poimitaan ne "oman" uskon kannalta tärkeät asiat, mutta osa jätetään pois. Raamatun looginen tutkiminen on vaativaa jopa paljon oppineelle teologillekin saatika ns. maallikolle. Jos raamattu olisi käyttöihje kuten kamerassa niin siinä ei jäisi uskollemitään sijaa, mutta Jumala viisaudessaan salasi asiat viisailta ja ymmärtäväisiltä, jotka halusivat juuri sen loogisen ja järjellisesn selityksen joka asiaan.

Sen vielä sanon, että meidän kenenkään toimet eivät ole raamatun mukaan synnittömiä tai sellaisia, joista raamattu ei ota kiinni ihmistä. Syntinen ihminen on autuas kuin uskoo evankeliumin omalle kohdalleen ja ottaa vastaan sen lapsen mielellä kyseenalaistamatta sitä.

Ps. Olet kiva keskustelukumppani

VL-mies kirjoitti:

...itsestäänselvyydet?

Lisäkysymykset ovat aina tervetulleita ja niihin pyrin vastaamaan kuinka vain kykenen.

Raamatun mukaan homous on Jumalan edessä kauhistus aj siten vanhoillislestadiolaisuus ei hyväksy homouden tuomia tekoja (seksuaalisuus liiallinen romanttisuus) Ei se väärin ole pitää samasta sukupuolesta, eikä homous ole synti, jos ihmisellä on tällainen suuntauma seksuaalisuudessa, mutta teot, jotka turmelee hyvämn oman tunnon onvat syntiä. Jos homoja vertaa heteroihin niin Jumala loi miehelle vaimon avuksi ja siunasi miehen ja naisen välisen liiton ja he tulevat yhdeksi lihaksi.

Seksi kuuluu oleellisena osana suhteeseen niin myös vanhoillislestadiolaisilla avioliitossa. Toisistaan nauttiminen muutenkin kuin vain lisääntymistarkoituksessa on ihan luonnollista ja ok. Raamattussa ei ole ohjeita tai kieltoja avioliitossa elävien ihmisten toisilleen suomasta nautinnosta sen kaikissa muodoissa, kunhan vain pitää Jumalan käskyt.

Totta on, että useat raskaudet voivat olla fyysisesti rankkoja, mutta uskovaisena me luotamme Jumalaan tässäkin asiassa. Korostan tuota, että voivat olla rankkoja. On paljon monisynnyttäjiä, joista ei kuunaan uskoisi jos he kertoisivat lastensa määrän, joten ei voi yleistää tätäkään näin fysiologisesti. Tiedämme sen, että joillekin yksikin synnytys on liikaa ja toiset pelaavat lentopalloa kahdeksannentoista lapsenkin jälkeen kuin nuori teinityttö. Tuosta naisen eliniän nostamisesta on kaiketi monta näkemystä, ja syntyvyydellä ei voi perustella miesten keski-iän nousemista ainakaan. Kyllä hyvinvointiyhteiskunnassa on kski-ikä monen asian ja kehityksen summa.

Kysymys Jumalan sanasta totta vai ei? Se on ikuisuuskysymys ja siinä tulee esille se, kuinka anlyyttisesti Jumalan sanaa katsoo ja kuinka siitä muovaa tai ei muovaa itselleen kelvollisen elämänohjeen. Jumalan sanaksihan on monia painoksia olemassa ja eri uskonnoilla on hyvin monesti erilainen ohjenuora uskolleen. Se mikä on oikea ja mikä väärä on uskon peruskysymys ja Jumalan työ ihmisessä on Pyhän Hengen kautta avatuilla uskon silmillä katseleminen.

"tunne" sanoit tämän sanan ja olen täysin samaa mieltä, että usko on nimen omaan tuntemista ja luottamista. Jos tämä olisikin suhteellisen suuri joukko vanhoillislestadiolaisia niin olisiko niin, että määrä toisi sen auktoriteetin, että heidän/meidän uskoa ei niin kyseenalaistettaisikaan?

Itse olen samaa mieltä kanssasi, että raamatusta usein poimitaan ne "oman" uskon kannalta tärkeät asiat, mutta osa jätetään pois. Raamatun looginen tutkiminen on vaativaa jopa paljon oppineelle teologillekin saatika ns. maallikolle. Jos raamattu olisi käyttöihje kuten kamerassa niin siinä ei jäisi uskollemitään sijaa, mutta Jumala viisaudessaan salasi asiat viisailta ja ymmärtäväisiltä, jotka halusivat juuri sen loogisen ja järjellisesn selityksen joka asiaan.

Sen vielä sanon, että meidän kenenkään toimet eivät ole raamatun mukaan synnittömiä tai sellaisia, joista raamattu ei ota kiinni ihmistä. Syntinen ihminen on autuas kuin uskoo evankeliumin omalle kohdalleen ja ottaa vastaan sen lapsen mielellä kyseenalaistamatta sitä.

Ps. Olet kiva keskustelukumppani

Lue lisää

Itsestäänselvyyksillä tarkoitan asioita, joille ei ole muuta perustetta kuin "näin on jumala määrännyt" tai "näin lukee raamatussa". Sillä kysyminen on mielestäni aidon uskon perusta. Vain kyseenalaistamalla, kysymällä ja pohtimalla ihminen löytää aidon uskon (edusti se sitten mitä tahansa uskontokuntaa).

Vieläkään ei mennyt perille se, miksi homouden mukanaan tuomat teot ovat syntiä... Tuntemani homot eivät ole yliseksuaalisia tai -romanttisia (vaikka mediassa tällainen kuva mielellään annetaankin), vaan tavallisia, työssäkäyviä ihmisiä, joiden puoliso vain sattuu olemaan samaa sukupuolta kuin he. He ovat lämpimiä, rehellisiä, avoimia ja rakastavia. Siksi minun on vaikea ymmärtää, miksi joku pitää heitä syntisinä tai "pahoina". Ei rakkaus voi olla syntiä.

Kun raamatussa käytetään ylipäätään paljon metaforia, symbolikieltä ja vertauksia, niin aivan yhtä hyvin "mies" ja "nainen" voivat olla vertauskuvia ihmisten erilaisille persoonallisuuksille. Tiedämmehän hyvin feminiinisiä miehiä ja taasen hyvin maskuliinisia naisia. Idän uskonnoissa puhutaan jinistä ja jangista. Eli mitäpä jos sukupuolet eivät tässä yhteydessä tarkoita ainoastaan fyysisiä ominaisuuksia, vaan feminiinisiä ja maskuliinisia piirteitä? Etenkin, jos otetaan vielä lukuun raamatun alkuperäiskieli ja vaikeus löytää joillekin sanoille tyhjentävää vastinetta esim. suomen kielestä. Osa hepreankielisistä sanoistahan tarkoittaa samaan aikaan useaa eri asiaa tai niillä on monimerkityksellisiä sävyjä.

Olet oikeassa, monisynnyttämistä ei pidä yleistää tai tulkita ainoastaan negatiiviseksi. Etenkin, kun elämme yhteiskunnassa, josta yhteisöllisyys on lähes tyystin kadonnut. Ja suhtautumistani monisynnyttämiseen värittää oma taustani ja asemani eli minulle 10 lasta olisi kauhistus, sillä minulla ei olisi valmiuksia selviytyä siitä ja toisaalta intressini ovat erilaiset. Mutta henkilölle, joka aidosti saa iloa perheestään, lapsistaan ja elämän synnyttämisestä, suuri lapsikatras on varmasti ylpeys ja onnen lähde. Ja sellaista henkilöä kunnioitan suuresti, joka on niin konkreettisesti löytänyt oman paikkansa maailmassa ja mikäli se on täysin vapaaehtoisuuteen perustuvaa, ei yhteisön, perheen tai aviomiehen painostuksesta lähtevää.

Miten lestadiolaiset suhtautuvat naiseen, jolle se yksikin synnytys voisi olla liikaa? Eli jos tiedetään, että naisella on esimerkiksi jokin sairaus, joka voisi johtaa kuolemaan synnytyksessä? Tai naiseen, joka ei voi saada lapsia? Herran haltuun, vai?

Tässä mualimassahan on yleinen tapa julistaa todeksi se, mihin valtaosa väestöstä uskoo, mutta eihän se toki ole ainoa totuuden mitta. Aikoinaanhan suuri osa väestöstä on uskonut ettei naisella ole sielua tai että maapallo on litteä, joten...:)

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että suuressa osassa uskonnoista on kysymys melko samoista asioista. Vain tarinat, termit ja nimet ovat erilaiset. Ja jos katsomme raamatun perusopetuksia ja lakkaamme tuijottamasta pelkkiä sanoja, voimme huomata että sanoma on hyvin universaali. Tässä vaiheessa on hyvä ehkä sanoa, että omassa uskossani noudatan hyvin pitkälle samoja periaatteita. Mikä minua sapettaa, on se että kaunista sanomaa vääristellään ja käytetään omien tarkoitusperien saavuttamiseksi (esimerkiksi tämä on mielestäni suurempi synti kuin homouden mukanaan tuomat teot ikinä). Mikä on luonut käsityksen siitä, että koko uskonto on pappien tapa kiristää solmua seurakuntalaisten kaulan ympärillä...Eli ihmiset eivät enää haluakaan tietää asiasta yhtään mitään, kun koko uskonto on pureskeltu valmiiksi ja naamioitu liturgioihin ja sakramentteihin ja muuhun epäolennaiseen... Ja epäolennaisiahan rituaalit ovat itse uskoon verrattuna, vaikka niillä onkin oma paikkansa ja tarkoituksensa. Tämä on ehkä hieman ontuva selitykseni sille, miksi niin mielelläni kyseenalaistan uskontoja ja niiden pyhiä kirjoituksia.

Luca kirjoitti:

Itsestäänselvyyksillä tarkoitan asioita, joille ei ole muuta perustetta kuin "näin on jumala määrännyt" tai "näin lukee raamatussa". Sillä kysyminen on mielestäni aidon uskon perusta. Vain kyseenalaistamalla, kysymällä ja pohtimalla ihminen löytää aidon uskon (edusti se sitten mitä tahansa uskontokuntaa).

Vieläkään ei mennyt perille se, miksi homouden mukanaan tuomat teot ovat syntiä... Tuntemani homot eivät ole yliseksuaalisia tai -romanttisia (vaikka mediassa tällainen kuva mielellään annetaankin), vaan tavallisia, työssäkäyviä ihmisiä, joiden puoliso vain sattuu olemaan samaa sukupuolta kuin he. He ovat lämpimiä, rehellisiä, avoimia ja rakastavia. Siksi minun on vaikea ymmärtää, miksi joku pitää heitä syntisinä tai "pahoina". Ei rakkaus voi olla syntiä.

Kun raamatussa käytetään ylipäätään paljon metaforia, symbolikieltä ja vertauksia, niin aivan yhtä hyvin "mies" ja "nainen" voivat olla vertauskuvia ihmisten erilaisille persoonallisuuksille. Tiedämmehän hyvin feminiinisiä miehiä ja taasen hyvin maskuliinisia naisia. Idän uskonnoissa puhutaan jinistä ja jangista. Eli mitäpä jos sukupuolet eivät tässä yhteydessä tarkoita ainoastaan fyysisiä ominaisuuksia, vaan feminiinisiä ja maskuliinisia piirteitä? Etenkin, jos otetaan vielä lukuun raamatun alkuperäiskieli ja vaikeus löytää joillekin sanoille tyhjentävää vastinetta esim. suomen kielestä. Osa hepreankielisistä sanoistahan tarkoittaa samaan aikaan useaa eri asiaa tai niillä on monimerkityksellisiä sävyjä.

Olet oikeassa, monisynnyttämistä ei pidä yleistää tai tulkita ainoastaan negatiiviseksi. Etenkin, kun elämme yhteiskunnassa, josta yhteisöllisyys on lähes tyystin kadonnut. Ja suhtautumistani monisynnyttämiseen värittää oma taustani ja asemani eli minulle 10 lasta olisi kauhistus, sillä minulla ei olisi valmiuksia selviytyä siitä ja toisaalta intressini ovat erilaiset. Mutta henkilölle, joka aidosti saa iloa perheestään, lapsistaan ja elämän synnyttämisestä, suuri lapsikatras on varmasti ylpeys ja onnen lähde. Ja sellaista henkilöä kunnioitan suuresti, joka on niin konkreettisesti löytänyt oman paikkansa maailmassa ja mikäli se on täysin vapaaehtoisuuteen perustuvaa, ei yhteisön, perheen tai aviomiehen painostuksesta lähtevää.

Miten lestadiolaiset suhtautuvat naiseen, jolle se yksikin synnytys voisi olla liikaa? Eli jos tiedetään, että naisella on esimerkiksi jokin sairaus, joka voisi johtaa kuolemaan synnytyksessä? Tai naiseen, joka ei voi saada lapsia? Herran haltuun, vai?

Tässä mualimassahan on yleinen tapa julistaa todeksi se, mihin valtaosa väestöstä uskoo, mutta eihän se toki ole ainoa totuuden mitta. Aikoinaanhan suuri osa väestöstä on uskonut ettei naisella ole sielua tai että maapallo on litteä, joten...:)

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että suuressa osassa uskonnoista on kysymys melko samoista asioista. Vain tarinat, termit ja nimet ovat erilaiset. Ja jos katsomme raamatun perusopetuksia ja lakkaamme tuijottamasta pelkkiä sanoja, voimme huomata että sanoma on hyvin universaali. Tässä vaiheessa on hyvä ehkä sanoa, että omassa uskossani noudatan hyvin pitkälle samoja periaatteita. Mikä minua sapettaa, on se että kaunista sanomaa vääristellään ja käytetään omien tarkoitusperien saavuttamiseksi (esimerkiksi tämä on mielestäni suurempi synti kuin homouden mukanaan tuomat teot ikinä). Mikä on luonut käsityksen siitä, että koko uskonto on pappien tapa kiristää solmua seurakuntalaisten kaulan ympärillä...Eli ihmiset eivät enää haluakaan tietää asiasta yhtään mitään, kun koko uskonto on pureskeltu valmiiksi ja naamioitu liturgioihin ja sakramentteihin ja muuhun epäolennaiseen... Ja epäolennaisiahan rituaalit ovat itse uskoon verrattuna, vaikka niillä onkin oma paikkansa ja tarkoituksensa. Tämä on ehkä hieman ontuva selitykseni sille, miksi niin mielelläni kyseenalaistan uskontoja ja niiden pyhiä kirjoituksia.

Lue lisää

"Ja suhtautumistani monisynnyttämiseen värittää oma taustani ja asemani eli minulle 10 lasta olisi kauhistus, sillä minulla ei olisi valmiuksia selviytyä siitä ja toisaalta intressini ovat erilaiset."

Minäkään en erityisemmin pitänyt lapsista ennen kuin sain itse lapsia. Myönnän suoraan narsismini. Mutta omat lapset muuttivat koko ajattelutapani. Nyt olen hulluna sekä omiin että muiden.


"Miten lestadiolaiset suhtautuvat naiseen, jolle se yksikin synnytys voisi olla liikaa? Eli jos tiedetään, että naisella on esimerkiksi jokin sairaus, joka voisi johtaa kuolemaan synnytyksessä? Tai naiseen, joka ei voi saada lapsia? Herran haltuun, vai? "


Jos varmasti tiedetään, että nainen voi kuolla ehkäisy on hyväksyttyä.

Mutta ihmiset käyttävät tuota luuloa paljon myös hyväkseen kun eivät vain muista syistä halua nähdä vaivaa lasten eteen. Monet turhaan pitävät tavallista raskautta riskinä. Raskaus on ihan normaali tila. Minullakin on kaksi ei-vl-ystävää, jotka ensin sanoivat että heiltä lääkäri ehdottomasti kielsi lapsenteon ensimmäisen lapsen jälkeen (toisella korkea verenpaine, toisella verisairaus)ja nyt kumpikin on hankkinut vielä kaksi lasta.

Luca kirjoitti:

Itsestäänselvyyksillä tarkoitan asioita, joille ei ole muuta perustetta kuin "näin on jumala määrännyt" tai "näin lukee raamatussa". Sillä kysyminen on mielestäni aidon uskon perusta. Vain kyseenalaistamalla, kysymällä ja pohtimalla ihminen löytää aidon uskon (edusti se sitten mitä tahansa uskontokuntaa).

Vieläkään ei mennyt perille se, miksi homouden mukanaan tuomat teot ovat syntiä... Tuntemani homot eivät ole yliseksuaalisia tai -romanttisia (vaikka mediassa tällainen kuva mielellään annetaankin), vaan tavallisia, työssäkäyviä ihmisiä, joiden puoliso vain sattuu olemaan samaa sukupuolta kuin he. He ovat lämpimiä, rehellisiä, avoimia ja rakastavia. Siksi minun on vaikea ymmärtää, miksi joku pitää heitä syntisinä tai "pahoina". Ei rakkaus voi olla syntiä.

Kun raamatussa käytetään ylipäätään paljon metaforia, symbolikieltä ja vertauksia, niin aivan yhtä hyvin "mies" ja "nainen" voivat olla vertauskuvia ihmisten erilaisille persoonallisuuksille. Tiedämmehän hyvin feminiinisiä miehiä ja taasen hyvin maskuliinisia naisia. Idän uskonnoissa puhutaan jinistä ja jangista. Eli mitäpä jos sukupuolet eivät tässä yhteydessä tarkoita ainoastaan fyysisiä ominaisuuksia, vaan feminiinisiä ja maskuliinisia piirteitä? Etenkin, jos otetaan vielä lukuun raamatun alkuperäiskieli ja vaikeus löytää joillekin sanoille tyhjentävää vastinetta esim. suomen kielestä. Osa hepreankielisistä sanoistahan tarkoittaa samaan aikaan useaa eri asiaa tai niillä on monimerkityksellisiä sävyjä.

Olet oikeassa, monisynnyttämistä ei pidä yleistää tai tulkita ainoastaan negatiiviseksi. Etenkin, kun elämme yhteiskunnassa, josta yhteisöllisyys on lähes tyystin kadonnut. Ja suhtautumistani monisynnyttämiseen värittää oma taustani ja asemani eli minulle 10 lasta olisi kauhistus, sillä minulla ei olisi valmiuksia selviytyä siitä ja toisaalta intressini ovat erilaiset. Mutta henkilölle, joka aidosti saa iloa perheestään, lapsistaan ja elämän synnyttämisestä, suuri lapsikatras on varmasti ylpeys ja onnen lähde. Ja sellaista henkilöä kunnioitan suuresti, joka on niin konkreettisesti löytänyt oman paikkansa maailmassa ja mikäli se on täysin vapaaehtoisuuteen perustuvaa, ei yhteisön, perheen tai aviomiehen painostuksesta lähtevää.

Miten lestadiolaiset suhtautuvat naiseen, jolle se yksikin synnytys voisi olla liikaa? Eli jos tiedetään, että naisella on esimerkiksi jokin sairaus, joka voisi johtaa kuolemaan synnytyksessä? Tai naiseen, joka ei voi saada lapsia? Herran haltuun, vai?

Tässä mualimassahan on yleinen tapa julistaa todeksi se, mihin valtaosa väestöstä uskoo, mutta eihän se toki ole ainoa totuuden mitta. Aikoinaanhan suuri osa väestöstä on uskonut ettei naisella ole sielua tai että maapallo on litteä, joten...:)

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että suuressa osassa uskonnoista on kysymys melko samoista asioista. Vain tarinat, termit ja nimet ovat erilaiset. Ja jos katsomme raamatun perusopetuksia ja lakkaamme tuijottamasta pelkkiä sanoja, voimme huomata että sanoma on hyvin universaali. Tässä vaiheessa on hyvä ehkä sanoa, että omassa uskossani noudatan hyvin pitkälle samoja periaatteita. Mikä minua sapettaa, on se että kaunista sanomaa vääristellään ja käytetään omien tarkoitusperien saavuttamiseksi (esimerkiksi tämä on mielestäni suurempi synti kuin homouden mukanaan tuomat teot ikinä). Mikä on luonut käsityksen siitä, että koko uskonto on pappien tapa kiristää solmua seurakuntalaisten kaulan ympärillä...Eli ihmiset eivät enää haluakaan tietää asiasta yhtään mitään, kun koko uskonto on pureskeltu valmiiksi ja naamioitu liturgioihin ja sakramentteihin ja muuhun epäolennaiseen... Ja epäolennaisiahan rituaalit ovat itse uskoon verrattuna, vaikka niillä onkin oma paikkansa ja tarkoituksensa. Tämä on ehkä hieman ontuva selitykseni sille, miksi niin mielelläni kyseenalaistan uskontoja ja niiden pyhiä kirjoituksia.

Lue lisää

...Kolmas Mooseksen kirja sanoo: Älä makaa miehenpuolen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan, se on kauhistus.(Mooses 18:22

Tämä on Jumalan antama laki Moosekselle, jonka hän toi tiettäväksi ja noudatettavaksi ihmisille.

Tämä on minusta itsestään selvyys ja raamatun mukainen synniksi luettava teko.

Jos ihminen tuntee vetoa samaan sukupuoleen niin ei se ole synti, eikä ole synti vaikka rakastaakin samaa sukupuolta, mutta kuten edellä laissa on kirjoitettu niin ihmisen ei tule elää miehen kanssa kuten naisen kanssa eletään. Itse näen näin, että seksuaalisuus homoudessa on se, joka luetaan myös teoksi. Ihmisenä tunnen kyllä homoseksuaalin ja en mitään virhetää ihmisenä hänestä löydä. Ei homous ole ihmisyyden mitta missään tapauksessa.

Tämä ei kuulu asiaan oleellisesti, enkä vertaa tätä edelliseen muussa mielessä kuin siinä, että tämäkin on Mooseksen lakiin kirjoitettu: "Älä sekaannu mihinkään eläimeen, ettet itseäsi saastuttaisi. Älköönkä nainen tarjoutuko eläimelle pariutuaksensa sen kanssa, koska se on iljetävyys."

Nämä ovat minulle itsestäänselvyyksiä ja uskon kautta ymmärrän ne tekoina vääriksi, mutta ihmisen kaksiosaisuus ei saa ajtuksiaan aina kurissa pidettyä, joten ajatuksissaankin jo syntiin lain alla joutuu.

Anteeksi tämä lyhyempi vastaus, muta kiireiltäni jatkan vielä tähän jotain lisää.

Luca kirjoitti:

Itsestäänselvyyksillä tarkoitan asioita, joille ei ole muuta perustetta kuin "näin on jumala määrännyt" tai "näin lukee raamatussa". Sillä kysyminen on mielestäni aidon uskon perusta. Vain kyseenalaistamalla, kysymällä ja pohtimalla ihminen löytää aidon uskon (edusti se sitten mitä tahansa uskontokuntaa).

Vieläkään ei mennyt perille se, miksi homouden mukanaan tuomat teot ovat syntiä... Tuntemani homot eivät ole yliseksuaalisia tai -romanttisia (vaikka mediassa tällainen kuva mielellään annetaankin), vaan tavallisia, työssäkäyviä ihmisiä, joiden puoliso vain sattuu olemaan samaa sukupuolta kuin he. He ovat lämpimiä, rehellisiä, avoimia ja rakastavia. Siksi minun on vaikea ymmärtää, miksi joku pitää heitä syntisinä tai "pahoina". Ei rakkaus voi olla syntiä.

Kun raamatussa käytetään ylipäätään paljon metaforia, symbolikieltä ja vertauksia, niin aivan yhtä hyvin "mies" ja "nainen" voivat olla vertauskuvia ihmisten erilaisille persoonallisuuksille. Tiedämmehän hyvin feminiinisiä miehiä ja taasen hyvin maskuliinisia naisia. Idän uskonnoissa puhutaan jinistä ja jangista. Eli mitäpä jos sukupuolet eivät tässä yhteydessä tarkoita ainoastaan fyysisiä ominaisuuksia, vaan feminiinisiä ja maskuliinisia piirteitä? Etenkin, jos otetaan vielä lukuun raamatun alkuperäiskieli ja vaikeus löytää joillekin sanoille tyhjentävää vastinetta esim. suomen kielestä. Osa hepreankielisistä sanoistahan tarkoittaa samaan aikaan useaa eri asiaa tai niillä on monimerkityksellisiä sävyjä.

Olet oikeassa, monisynnyttämistä ei pidä yleistää tai tulkita ainoastaan negatiiviseksi. Etenkin, kun elämme yhteiskunnassa, josta yhteisöllisyys on lähes tyystin kadonnut. Ja suhtautumistani monisynnyttämiseen värittää oma taustani ja asemani eli minulle 10 lasta olisi kauhistus, sillä minulla ei olisi valmiuksia selviytyä siitä ja toisaalta intressini ovat erilaiset. Mutta henkilölle, joka aidosti saa iloa perheestään, lapsistaan ja elämän synnyttämisestä, suuri lapsikatras on varmasti ylpeys ja onnen lähde. Ja sellaista henkilöä kunnioitan suuresti, joka on niin konkreettisesti löytänyt oman paikkansa maailmassa ja mikäli se on täysin vapaaehtoisuuteen perustuvaa, ei yhteisön, perheen tai aviomiehen painostuksesta lähtevää.

Miten lestadiolaiset suhtautuvat naiseen, jolle se yksikin synnytys voisi olla liikaa? Eli jos tiedetään, että naisella on esimerkiksi jokin sairaus, joka voisi johtaa kuolemaan synnytyksessä? Tai naiseen, joka ei voi saada lapsia? Herran haltuun, vai?

Tässä mualimassahan on yleinen tapa julistaa todeksi se, mihin valtaosa väestöstä uskoo, mutta eihän se toki ole ainoa totuuden mitta. Aikoinaanhan suuri osa väestöstä on uskonut ettei naisella ole sielua tai että maapallo on litteä, joten...:)

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että suuressa osassa uskonnoista on kysymys melko samoista asioista. Vain tarinat, termit ja nimet ovat erilaiset. Ja jos katsomme raamatun perusopetuksia ja lakkaamme tuijottamasta pelkkiä sanoja, voimme huomata että sanoma on hyvin universaali. Tässä vaiheessa on hyvä ehkä sanoa, että omassa uskossani noudatan hyvin pitkälle samoja periaatteita. Mikä minua sapettaa, on se että kaunista sanomaa vääristellään ja käytetään omien tarkoitusperien saavuttamiseksi (esimerkiksi tämä on mielestäni suurempi synti kuin homouden mukanaan tuomat teot ikinä). Mikä on luonut käsityksen siitä, että koko uskonto on pappien tapa kiristää solmua seurakuntalaisten kaulan ympärillä...Eli ihmiset eivät enää haluakaan tietää asiasta yhtään mitään, kun koko uskonto on pureskeltu valmiiksi ja naamioitu liturgioihin ja sakramentteihin ja muuhun epäolennaiseen... Ja epäolennaisiahan rituaalit ovat itse uskoon verrattuna, vaikka niillä onkin oma paikkansa ja tarkoituksensa. Tämä on ehkä hieman ontuva selitykseni sille, miksi niin mielelläni kyseenalaistan uskontoja ja niiden pyhiä kirjoituksia.

Lue lisää

Vastaanpa sinulle kun ajattelin, että olen asianomainen...

Olen neljän elossa olevan lapsen äiti. Minulle lapset ovat olleet aina kammotus, ja olen nuorena ajatellut, etten koskaan hanki lapsia.

Niin minulle vain kävi, että löysin jumalan valtakunnan ja myöhemmin myös uskovaisen puolison.

Minulle lapset ovat Jumalan lahja. Uskomiseen liittyy voimakkaasti se, että vaikka välillä olen ollut väsynyt lasten vuoksi, haluan luottaa, että taivaan isällä on suunnitelma minun elämääni varten. Avainsana on siis LUOTTAMUS johdatukseen. Minulle on annettu voimia, toisinaan enmmän, toisinaan vähemmän.

Olen aina ollut hyvin "urasuuntautunut" ja olenkin ollut töissä aina lasten syntymien välissä.

Mieheni ei pidä minua synnytyskoneena (Olemme toisinaan pitäneet taukojakin seksielämässä yhteisestä sopimuksesta).

En koe, että synnytykset olisivat erityisesti rasittaneet ruumistani, muutamaa liikakiloa lukuunottamatta.

...läppää. Mitä jos hankkisit jonkin kivan harrastuksen?:P

Miksi se loukkasi sinua syvästi? Jos tiedät olevasi oikeassa ja minä väärässä, niin miksi minun mielipiteelläni on niin suuri valta?

Tarkoitukseni ei ollut loukata, vaan kysyä. Jos kysymyksestä paistoikin läpi omat asenteeni, niin on hyvä ottaa huomioon se, etten tunne yhtäkään naista, joka olisi synnyttänyt yli 4 lasta. Eli kysymykseni perustuu ainoastaan omaan kokemuspohjaani ja käsityksiini. Ja maailmalla oleviin yleisiin käsityksiin lestadiolaisuudesta ja monisynnyttäjistä (joista osa on hyvin mielikuvituksellisia). Siksihän kysyin, jotta voisin korjata väärät käsitykseni...:)

Kysyvälle vastataan ja niin ees päin. Vai mitä?

Luca kirjoitti:

Miksi se loukkasi sinua syvästi? Jos tiedät olevasi oikeassa ja minä väärässä, niin miksi minun mielipiteelläni on niin suuri valta?

Tarkoitukseni ei ollut loukata, vaan kysyä. Jos kysymyksestä paistoikin läpi omat asenteeni, niin on hyvä ottaa huomioon se, etten tunne yhtäkään naista, joka olisi synnyttänyt yli 4 lasta. Eli kysymykseni perustuu ainoastaan omaan kokemuspohjaani ja käsityksiini. Ja maailmalla oleviin yleisiin käsityksiin lestadiolaisuudesta ja monisynnyttäjistä (joista osa on hyvin mielikuvituksellisia). Siksihän kysyin, jotta voisin korjata väärät käsitykseni...:)

Kysyvälle vastataan ja niin ees päin. Vai mitä?

Lue lisää

..senverran että sanon että olisit voinut kiinnittää huomiota sananvalintaan. "Synnytyskone" sisältää negatiivista ja aliarvioivaa latausta. Vertaa sanaa esim. puimakoneeseen tai tiskikoneeseen. Tuskin uskot itsekään että lestadiolainen nainen olisi vain synnytyskone joka ei tee muuta kuin synnyttää samalla tavoin kuin tiskikone vain tiskaa. Ota huomioon että äiti myös hoitaa ja kasvattaa lapsiaan. Äidin elämässä on täten myös paljon iloa ja rakkautta, ei vain mekaanista synnyttämistä. Oliko tämä sinulle uutta?

Jos haluat asiallisia vastauksia niin yritä karsia kysymyksistäsi kaikki "lataukset", asenteet ja syytökset.

Muuten hyvä yritys.