Niitä muttia

Aattelin nyt tänne sit purkaa vähän ajatuksiani, jos löytys vaik kohtalotovereita:) Elikä pikkuhiljaa on alkanut itselleni tulemaan vauvakuume, mieheni on kuumeillut jo varmaan kaksi vuotta. Olen aina ajatellut kaiken järjellä, niin myös tämän vauva-asian. Olen vakityössä, mutta osa-aikaisena, eikä palkkakaan mikään hyvä ole. Mieheni tällä hetkellä opiskelee pitkän työttömyysrupeaman jälkeen. Ongelma tässä jutussa on nyt se että mieheni ei osaa käyttää rahaa ja on tottunut saamaan kaiken minkä haluaa tekemättä itse asian eteen mitään. Hän on perheensä ainut lapsi ja hemmoteltu pilalle suoraan sanoen. Velkaa on ottanut huimat määrät kalliita autoja varten ja rahat kuluvat ties mihinkä turhuuksiin.Sitten valitetaan ettei ole rahaa kun pitäisi jotain tärkeää, kuten uusi imuri ostaa. Omalle kontolleni jää siis ajatella kuinka pärjäämme kuun loppuun ja ruokaostokset. Pakollisista menoista, kuten vuokrasta, sähköstä yms. mies kyllä maksaa puolet. Kotityötkin ovat suurelta osin vastuullani vaikka mies työttömänä ollessaan maleksi päivät pitkät kotona. Vauvaa hän hirveästi on halunnut, mutta ei halua puhua sitten asiasta jos en ole suurin piirtein heti sitä valmis yrittämään. Muuten on muka "turhaa" suunnitella vaikka taloudellista tilannetta. Hän ajattelee että kyllä palaset loksahtavat paikalleen.. Itseäni epäilyttää kaikki. Mitenkä tullaan pärjäämään? Jääkö kaikki työt minun kontolleni? Tajuaako hän ettei lapsen kanssa ole helppoa? Yrittänyt olen peloistani puhua, mutta mies ottaa sen loukkauksena ja syytöksenä häntä kohtaan.. Toisaalta joskus ajattelen että mitä minä etukäteen murehdin ja haluaisin alkaa lasta yrittämään. Sitten taas tulee niitä muttia..
1309
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

Istukaa pöydän ääressä ja selvitä (osin inhorealistisestikin) miehellesi mitä asioita lapsen tulo muuttaa ja miten teidän molempien vanhempien on muututtava. Selvittäkää miten kotityöt ja rahanhankinta vastuut jakautuvat raskauden ja lasten hoidon aikana. Muista kertoa myös raskauden vaivojen vaikutuksista seksielämään. Listaa aluksi vaikka kaikki asiat paperille ja käykää ne sitten järjestelmällisesti läpi. Tämän keskustelun jälkeen sitten keskustelkaa siitä oletteko kumpikin valmiita näihin muutoksiin. Hemmotellulta mieheltä ei voi odottaa kovin kummoista suoritusta, jos hänellä ei ole käsitystä siitä mihin ollaan ryhtymässä.

Suurimman osan pareista tulisi käydä tämä keskustelu läpi ennen lapsen hankintaa. Näyttää vaan pahasti siltä, että naiset olettavat miehen automaattisesti tietävän millaiseksi lapsiperheen elämä muuttuu. Miehellä voikin olla asiasta aivan toisenlainen käsitys. Todellisuus tulee sitten ikävänä vastaa kun lapsi on syntynyt.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


löytyy.. kirjoitti:

Aattelin nyt tänne sit purkaa vähän ajatuksiani, jos löytys vaik kohtalotovereita:) Elikä pikkuhiljaa on alkanut itselleni tulemaan vauvakuume, mieheni on kuumeillut jo varmaan kaksi vuotta. Olen aina ajatellut kaiken järjellä, niin myös tämän vauva-asian. Olen vakityössä, mutta osa-aikaisena, eikä palkkakaan mikään hyvä ole. Mieheni tällä hetkellä opiskelee pitkän työttömyysrupeaman jälkeen. Ongelma tässä jutussa on nyt se että mieheni ei osaa käyttää rahaa ja on tottunut saamaan kaiken minkä haluaa tekemättä itse asian eteen mitään. Hän on perheensä ainut lapsi ja hemmoteltu pilalle suoraan sanoen. Velkaa on ottanut huimat määrät kalliita autoja varten ja rahat kuluvat ties mihinkä turhuuksiin.Sitten valitetaan ettei ole rahaa kun pitäisi jotain tärkeää, kuten uusi imuri ostaa. Omalle kontolleni jää siis ajatella kuinka pärjäämme kuun loppuun ja ruokaostokset. Pakollisista menoista, kuten vuokrasta, sähköstä yms. mies kyllä maksaa puolet. Kotityötkin ovat suurelta osin vastuullani vaikka mies työttömänä ollessaan maleksi päivät pitkät kotona. Vauvaa hän hirveästi on halunnut, mutta ei halua puhua sitten asiasta jos en ole suurin piirtein heti sitä valmis yrittämään. Muuten on muka "turhaa" suunnitella vaikka taloudellista tilannetta. Hän ajattelee että kyllä palaset loksahtavat paikalleen.. Itseäni epäilyttää kaikki. Mitenkä tullaan pärjäämään? Jääkö kaikki työt minun kontolleni? Tajuaako hän ettei lapsen kanssa ole helppoa? Yrittänyt olen peloistani puhua, mutta mies ottaa sen loukkauksena ja syytöksenä häntä kohtaan.. Toisaalta joskus ajattelen että mitä minä etukäteen murehdin ja haluaisin alkaa lasta yrittämään. Sitten taas tulee niitä muttia..

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu