Apua...

olen niin eksyksissä... kirjoitti:

Kävi sitten näin, että emme ole lapsen toisen vanhemman kanssa enään missään väleissä, kaikesta tulee riitaa ja vihaamme toisiamme, puhumiset on yritetty puhua, ei näytä onnistuvan. En haluaisi kieltää lasta näkemästä omaa isäänsä, mutta en myöskään voi nähdä hänen isäänsä, sillä isä ei halua sitä vaikka minä voisin siihen vielä suostua kun hän tapaa lastaan ja hakee luokseen. En tiedä yhtään miten tämä asia pitäisi hoitaa lapsen kannalta kivuttomimmin, välikäden kautta tavattuna kuullostaa aika rankalta lapsen kannalta, mykkäkoulun pitäminen ja lapsen tyrkkääminen toiselle kuullostaa pahalta. Mitä ihmettä teen, haluan säilyttää lapseni herkän sielun naarmutta, en halua että hän joutuu kärsimään tästä yhtään, rakas viaton taaperoni... muistan itse kuinka lapsena kärsin vanhempieni erosta ja kuinka pahasti se sattui kun vanhemmat eivät tulleet toimeen, en halua samaa lapselleni ja nyt tilanne näyttää jo todella vaikealta... Olen täysin hukassa, en halua että lapseen sattuu... Hän on vasta 2v mutta kasvaa ja tajuaa asioita kokoajan vain enemmän ja enemmän... Olen todellakin ihan eksyksissä, en voi enkä halua sivuuttaa lapsen tunteita ja se tästä tekeekin niin vaikeaa...

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä