unohdettu runoilija

Laulu pieni kun synnyn saa
se alkaa kiertää maailmaa
sitä niin monet laulaa voi
tulkkina kuulijalle näin soi

Sävel kaihon ja tunteen
ken laatii laulun tään
syviin sydämiin sykkimään
kun tunteita niin ravistaa

Huoneen hämärään yksinkö jää
toiset kun rakkaitaan
sylissä laulun koskettaa

Ken pian runoilijaa muistaa
jonka tahteihin nyt tanssitaan

Kaikkialla laulua rakkauden kuulee
kuin kuiskeena luonnon tuulen
tää mieliin jää ikuisiin

sävel sanoihin yhtyy
tanssi kun vie jo askeliin

Ei runon laatijaa
yksin jäädä saa
tätä suurta
sanan saattajaa

joka tunnelmaa rakkauden nostattaa
laulun säveliin johdattaa

Runoilijaa ei kai
kukaan voi muistaa
eikä tuntea lie
kun ei nää

unhoonko yksin tekijä tää
varjoon ainaiseen muilta jää.