mihin kulttuuriin identiteettisi liität?

>>nigerialainen mies suomalainen >>nainen lapsi=>afrikkalainen perhe.

noin arvelinkin. vaikea kuvitella tuon yhtälön olevan ainakaan suomalainen perhe tai edes suomalainen lapsi. Se, että passissa lukee suomalainen ei merkitse mitään. mikä merkitsee on identiteetti.

Onko sinulla lapsia ulkomaalaisen puolison kanssa???!

huomioida mikä se puolison kulttuuri on. kulttuureissa on suuria eroja. toiset
ovat kehittyneemmpiä kuin toiset. jos puoliso on saksalainen niin aika yhdentekevää
kumpaan kulttuuriin lapsen kasvattaa vai kasvattaako molempiin. suomalainen ja saksalainen
kulttuuri ovat molemmat länsimaisia kultuureja ja lähellä toisiaan.

sitten taas jos se puolison kulttuuri on jokin kehitysmaakulttuuri tilanne on täysin eri. jos se
on vielä islamilainen niin yhteensovitus on mahdotonta.

fakta nyt vaan on että kehitysmaiden kulttuurit ovat takapajuisia. kehitysmaat ovat kehitysmaita
juurikin siksi että niiden kulttuurit ovat kehittymättömiä.

nämä seikat on otettava huomioon kun miettii mihin kulttuuriin lapsen identiteettiä lähtee rakentamaan.

mutta.. kirjoitti:

Onko sinulla lapsia ulkomaalaisen puolison kanssa???!

Kyllä minulla on. Senpä vuoksi uskallan sanoakin asian aika varmana. Lapselle ei ole hyväksi, jos häntä samanarvoisesti pyritään sitouttamaan kahden kulttuurin kansalaiseksi.

Tämä ei tarkoita, etteikö kumpaakin kulttuuria voisi yhtä lailla arvostaa. Jos kuitenkin lapset syntyvät ja kasvavat yhdessä maassa lapsuutensa, on sen maan kulttuurin noustava emokulttuuriksi, kulttuuriksi johon peilataan toisen vanhemman omaa kulttuuria.

Me olemme yrittäneet kasvattaa lapsia kahden kulttuurin kansalaisiksi (he samaistuisivat kummankin maan tapoihin / arvoihin ja kokisivat ne omakseen)! Tuloksena on vakavaa juurettomuutta, identiteettihämmennystä sekä psyykkistä kipua siitä ettei kuitenkaan kuulu minnekään.

Jos taas lapset kasvatetaan Suomeen muuttuneen kulttuuriperinteeseen vain ja ainoastaan, tuotetaan lasten tulevaisuuden tuhoamisen lisäksi Suomelle kielteisiä tuloksia. Vieraan kulttuuri jäsenet muodostavat keskenään tiiviin yhteisön, joka ei edes pyri sopeutumaan valtakulttuuriin.

Ainoa oikea tie on kokemukseni perusteella: "maassa maan tavalla, mutta anna arvo toisellekin".

"Jos asutaan Suomessa, on lapset aina kasvatettava suomalaisiksi - lasten oman hyvinvoinnin tähden."

En näe mitä ongelmia voi syntyä siitä, että lapset kasvatettaisiin esimerkiksi ruotsalaisiksi, norjalaisiksi, saksalaisiksi, irlantilaisiksi tai miksi tahansa länsimaalaisen kulttuuripiirin kuuluvan kulttuurin mukaisesti.

"Sama pätee tietysti myös suomalaisten lapsiin ulkomailla: ensisijaisesti sen maan identiteettiin kasvatus, riittää tietous suomalaisista juurista."

Sama kuin edellä. En näe mitään järjellistä syytä olla kasvattamatta lapsiani (jos minulle niitä suodaan) suomalaisiksi, vaikka asunkin ulkomailla, onnekseni vaimoni on asiasta samaa mieltä vaikkei suomalainen olekaan.

Todennäköisesti teen juuri päinvastoin kuin kehoitit, koska lapset tulevat kyllä oppimaan valtaväestön tavat, kielen ja perinteet kuin itsestään, mutta minun puoleltani tulevaa kulttuuriperimää ja kieltä he eivät opi ellen sitä heille opeta.

Marjakko kirjoitti:

Kyllä minulla on. Senpä vuoksi uskallan sanoakin asian aika varmana. Lapselle ei ole hyväksi, jos häntä samanarvoisesti pyritään sitouttamaan kahden kulttuurin kansalaiseksi.

Tämä ei tarkoita, etteikö kumpaakin kulttuuria voisi yhtä lailla arvostaa. Jos kuitenkin lapset syntyvät ja kasvavat yhdessä maassa lapsuutensa, on sen maan kulttuurin noustava emokulttuuriksi, kulttuuriksi johon peilataan toisen vanhemman omaa kulttuuria.

Me olemme yrittäneet kasvattaa lapsia kahden kulttuurin kansalaisiksi (he samaistuisivat kummankin maan tapoihin / arvoihin ja kokisivat ne omakseen)! Tuloksena on vakavaa juurettomuutta, identiteettihämmennystä sekä psyykkistä kipua siitä ettei kuitenkaan kuulu minnekään.

Jos taas lapset kasvatetaan Suomeen muuttuneen kulttuuriperinteeseen vain ja ainoastaan, tuotetaan lasten tulevaisuuden tuhoamisen lisäksi Suomelle kielteisiä tuloksia. Vieraan kulttuuri jäsenet muodostavat keskenään tiiviin yhteisön, joka ei edes pyri sopeutumaan valtakulttuuriin.

Ainoa oikea tie on kokemukseni perusteella: "maassa maan tavalla, mutta anna arvo toisellekin".

Lue lisää

olen suomalainen mies, naimisissa ulkomaalaisen naisen kanssa. asumme naisen kotimaassa. meillä on 3 lasta, kaikki täällä syntyneitä. olemme asuneet täällä yhdessä yli viisitoista vuotta.

sinäkö sanot, että minun ei nyt sitten kannattaisi opettaa lapsillemme suomalaisia arvoja ja kulttuuria, suomalaista identiteettiä?! miksi ihmeessä? meidän teinit ovat erittäin ylpeitä toisesta kulttuuristaan, suomalaisuudesta. heitä ei (eikä ketään muutakaan kaksikulttuurista jonka tunnen) koskaan ole häirinnyt se, että he ovat kahden kulttuurin lapsia.

meillä ei ole kotona mitään jakoa kahteen eri kulttuuriin, vaan ihan oikeasti perheemme arvot jne ovat peräsin kahdesta erilaisesta kulttuurista, ja ne muodostavat kokonaisuuden, jota kutsuisin meidän perheen omaksi kulttuuriksi. se on sekoitus tätä maata ja suomea.

lapset ovat fiksuja, he oppivat kaksi (tai enemmän) kieltä, he oppivat että äidin kulttuurissa ajatellaan asioista näin, isän kulttuurissa noin, ja kotona asiat on sovittu ehkäpä jollain muulla tapaa.

uskon, että jos täällä olisi rasismia suomalaisia kohtaan, asiat olisivat meidän perheessä erilailla. silloin lapset olisivat oppineet tämän maan kulttuuria enemmän. kukapa haluaisi kuulua syrjittyyn vähemmistöön. suomessa varmasti moni ulkomaalainen/monikultuurinen tämän vuoksi haluaa vähätellä oman kulttuurinsa ja maansa arvoa ja korostaa omaa suomalaisuuttaan.

eiköhän mieleltään terveimmät lapset rakenneta siten, ettei kummankaan vanhemman kulttuuria unohdeta.

vielä sellainen loppuhuomautus, että tämä meidän metodi ei tietenkään toimi, jos vanhempien kulttuurit ovat ihan vastakkaiset. esim. täällä perinteisten perheiden lapset yhä opetetaan siihen, että naiset hoitaa kotihommat ja on vain kotivaimoja ja miehet toimii jukisella areenalla ja tuo leivän pöytään. muutenkin monien arvot ovat tosi vanhanaikaisia. en usko, että olisin voinut naida naisen, joka tulisi tuollaisesta perheestä. siinä olisivat lapsiparkojen mielet menneet sekaisin, jos meillä vanhemmilla olisi ollut koko ajan kiistaa arjen perusasioista. olemme vaimoni kanssa pohjimmiltaan aika samanlaisia: perusarvojen ytimessä meillä ei ole erimielisyyksiä. enemmänkin kulttuurien erot näkyvät vähemmän tärkeissä asioissa.

ensiksi kirjoitti:

huomioida mikä se puolison kulttuuri on. kulttuureissa on suuria eroja. toiset
ovat kehittyneemmpiä kuin toiset. jos puoliso on saksalainen niin aika yhdentekevää
kumpaan kulttuuriin lapsen kasvattaa vai kasvattaako molempiin. suomalainen ja saksalainen
kulttuuri ovat molemmat länsimaisia kultuureja ja lähellä toisiaan.

sitten taas jos se puolison kulttuuri on jokin kehitysmaakulttuuri tilanne on täysin eri. jos se
on vielä islamilainen niin yhteensovitus on mahdotonta.

fakta nyt vaan on että kehitysmaiden kulttuurit ovat takapajuisia. kehitysmaat ovat kehitysmaita
juurikin siksi että niiden kulttuurit ovat kehittymättömiä.

nämä seikat on otettava huomioon kun miettii mihin kulttuuriin lapsen identiteettiä lähtee rakentamaan.

Lue lisää

Sehän nyt kuitenkin on niin, että lapsilla on OIKEUS oppia tuntemaan molempien vanhempiensa kultuurit olivatpa ne mitä hyvänsä. He kuitenkin samaistuvat enemmän siihen missä he kasvavat. Se, miksi he myöhemmin itsensä tuntevat, on aikalailla sisäinen juttu, johon ei ulkoisilla konsteilla paljoa voi vaikuttaa.
Kaikki kulttuurit perustuu pohjimmiltaan sellaisiin asioihin mitkä milloinkin ovat olleet tarpeellisia ja hyväksi havaittuja ko. ympäristössä. Älkääkä nyt sotkeko tähän uskontoa. vaikka silläkin onn merkityksensä.

ulkosuomalainen mies kirjoitti:

olen suomalainen mies, naimisissa ulkomaalaisen naisen kanssa. asumme naisen kotimaassa. meillä on 3 lasta, kaikki täällä syntyneitä. olemme asuneet täällä yhdessä yli viisitoista vuotta.

sinäkö sanot, että minun ei nyt sitten kannattaisi opettaa lapsillemme suomalaisia arvoja ja kulttuuria, suomalaista identiteettiä?! miksi ihmeessä? meidän teinit ovat erittäin ylpeitä toisesta kulttuuristaan, suomalaisuudesta. heitä ei (eikä ketään muutakaan kaksikulttuurista jonka tunnen) koskaan ole häirinnyt se, että he ovat kahden kulttuurin lapsia.

meillä ei ole kotona mitään jakoa kahteen eri kulttuuriin, vaan ihan oikeasti perheemme arvot jne ovat peräsin kahdesta erilaisesta kulttuurista, ja ne muodostavat kokonaisuuden, jota kutsuisin meidän perheen omaksi kulttuuriksi. se on sekoitus tätä maata ja suomea.

lapset ovat fiksuja, he oppivat kaksi (tai enemmän) kieltä, he oppivat että äidin kulttuurissa ajatellaan asioista näin, isän kulttuurissa noin, ja kotona asiat on sovittu ehkäpä jollain muulla tapaa.

uskon, että jos täällä olisi rasismia suomalaisia kohtaan, asiat olisivat meidän perheessä erilailla. silloin lapset olisivat oppineet tämän maan kulttuuria enemmän. kukapa haluaisi kuulua syrjittyyn vähemmistöön. suomessa varmasti moni ulkomaalainen/monikultuurinen tämän vuoksi haluaa vähätellä oman kulttuurinsa ja maansa arvoa ja korostaa omaa suomalaisuuttaan.

eiköhän mieleltään terveimmät lapset rakenneta siten, ettei kummankaan vanhemman kulttuuria unohdeta.

vielä sellainen loppuhuomautus, että tämä meidän metodi ei tietenkään toimi, jos vanhempien kulttuurit ovat ihan vastakkaiset. esim. täällä perinteisten perheiden lapset yhä opetetaan siihen, että naiset hoitaa kotihommat ja on vain kotivaimoja ja miehet toimii jukisella areenalla ja tuo leivän pöytään. muutenkin monien arvot ovat tosi vanhanaikaisia. en usko, että olisin voinut naida naisen, joka tulisi tuollaisesta perheestä. siinä olisivat lapsiparkojen mielet menneet sekaisin, jos meillä vanhemmilla olisi ollut koko ajan kiistaa arjen perusasioista. olemme vaimoni kanssa pohjimmiltaan aika samanlaisia: perusarvojen ytimessä meillä ei ole erimielisyyksiä. enemmänkin kulttuurien erot näkyvät vähemmän tärkeissä asioissa.

Lue lisää

kirjoitit!! allekirjoitan

Marjakko kirjoitti:

Kyllä minulla on. Senpä vuoksi uskallan sanoakin asian aika varmana. Lapselle ei ole hyväksi, jos häntä samanarvoisesti pyritään sitouttamaan kahden kulttuurin kansalaiseksi.

Tämä ei tarkoita, etteikö kumpaakin kulttuuria voisi yhtä lailla arvostaa. Jos kuitenkin lapset syntyvät ja kasvavat yhdessä maassa lapsuutensa, on sen maan kulttuurin noustava emokulttuuriksi, kulttuuriksi johon peilataan toisen vanhemman omaa kulttuuria.

Me olemme yrittäneet kasvattaa lapsia kahden kulttuurin kansalaisiksi (he samaistuisivat kummankin maan tapoihin / arvoihin ja kokisivat ne omakseen)! Tuloksena on vakavaa juurettomuutta, identiteettihämmennystä sekä psyykkistä kipua siitä ettei kuitenkaan kuulu minnekään.

Jos taas lapset kasvatetaan Suomeen muuttuneen kulttuuriperinteeseen vain ja ainoastaan, tuotetaan lasten tulevaisuuden tuhoamisen lisäksi Suomelle kielteisiä tuloksia. Vieraan kulttuuri jäsenet muodostavat keskenään tiiviin yhteisön, joka ei edes pyri sopeutumaan valtakulttuuriin.

Ainoa oikea tie on kokemukseni perusteella: "maassa maan tavalla, mutta anna arvo toisellekin".

Lue lisää

Minusta asenteessa on vika, jollei viitsi katsoa kuin omaan napaansa. On hienoa, että on erilaisia kulttuureja ja kieliä, erilaisia perinteitä jne.

Suomalaiset ovat itsekeskeisiä ja erittäin sisäänvetäytyviä, eivät välitä muista... sen tähden kai suomalaisilla on vaikeaa ymmärtää muita kulttuureja ja oppia jotakin uutta. Suomalaiset yleensäkään ole kovin suvaitsevaisia ei suomalaisia ei ulkomaalaisia kohtaan.

Sen tähdenhän suomalaisten ulkomaanmatkatkin suuntautuvat sinne, minne kaikki muut suomalaiset lähtevät. Mitä kulttuuria ja maan ja kielen tuntemusta se sellainen on, että ulkomailla näkee vain suomalaisia? Lähdetään sitten perinteiselle lomamatkalle Kanariansaarille (jonne en aio ikinä matkustaa) tai sitten vähän pidemmälle Thaimaaseen (en aio sinnekään matkustaa tai sitten sellaiseen kohteeseen, jossa ei tapaa suomalaisia)... Täten voi sanoa, että oikein ulkomailla tuli käytyä, mutta mitä ulkomaata siinä on, jos näkee suomalaisia ja puhuu suomea kaiket päivät, syö
suomalaista ruokaa... Eikö tästä jo huomaa suomalaisten epäinnottomuus ja suvaitsematon käytös muita kohtaan!?

Jos asenne on positiivinen muita kulttuureja kohtaan, ei siinä ole mitään ongelmaa, eikä sen pitäisi aiheuttaa minkäänlaista identiteettihämmennystä päinvastoin lapsista kasvaa kultturisesti erittäin päteviä ja kansainvälisiä persoonia, mistä ei ole kuin hyötyä tulevaisuudessa.

hienosti kirjoitti:

kirjoitit!! allekirjoitan

hienoa

Suomalaiset ovat vasta nyt alkaneet matkustaa enemmän ja pidemmälle... että sori vaan... Silloin, kun pikkulikkana (90-l) matkustimme perheemme kanssa joka kesä Eurooppaan, olin koulussakin ainoita, jotka jonnekin päin maailmaa matkustivat. Ja yhä tiedän ihmisiä, jotka ovat matkustaneet erittäin vähän tai ei lainkaan (ruotsinlaivaa lukuun ottamatta).

Itse rakastan matkustamista ja erityisesti tutustua eri maihin itsekseen omassa tahdissa. En siedä tosiaankaan sitä Kanariansaari meininkiä, jossa kaikki retket tehdään yhdessä tietyllä kellon lyömällä, otetaan kuvat, takaisin bussiin, syömään, hotelliin... jne... No nämä, jotka tämänlaisia matkoja tekevät ovat useimmiten vanhuksia, jotka eivät jaksa itsekseen suunnitella ja saavat mukavasti matkaseuraa... mikäs siinä... mutta ihan oikeasti... mikä matka se on, että on suomalaisten seurassa, eikä loppujen lopuksi tiedä mistään mitään, muuta kuin paikallisen suomipubin... Minusta se ei ole helppoutta vaan nimenomaan ihmisen laiskuutta... ei viitsitä tutkia minkälaisia paikkoja maailmalla on ja mihin ylipäätänsä voi tutustua...

Ja senhän nyt kaikki tietää, että suomalaiset eivät muualle matkusta kuin Kanarialle ja Thaimaaseen... Kadehdin tätiä ja setää, jotka ehtivät käydä Thaimaassa ennen kuin siitä tuli suosittu suomalaisten lomakohde.

No onneksi minulla on ainakin listattuna kaikki ne paikat minne aion matkustaa, mutta en tosiaankaan aio niitä kertoa, jottei niistäkin tule turistirysiä jollain ihmeen kaupalla...

Itse ainakin haluan nähdä, mitä maailmaa tarjoaa... muutakin kuin Kanarian golfkentät tms... Eikä kaikkien nähtävyyksien tarvitse olla museoita, vaan oikeasti kauniita luonnonpaikkoja, joita ei näe missä tahansa...

Juu kaikki matkaa tavallaan, mutta kuka haluaa kokea elämänsä aikana vähän ekstraa... :)

Päinvastoin, en ole ahdasmielinen laisinkaan. Haluan nähdä juuri muutakin kuin kuuluisat Kanarian biitsit! :)

Ja juuri sen tähden en Thaimaaseen matkaakaan, koska kaikki käy siellä. Se on sama kuin muoti, miksi tehdä ja pukeutua samalla tavoin kuin kaikki muutkin? Miksi ei uskalla olla erilainen ja kokeilla jotakin muuta? Tuttua suomalaisille, kaikki näyttävät samoilta, samoissa merkeissä, samoissa väreissä... ei uskalleta olla omalaatuisia, ei yritetä erottautua, jottei joku vaan katsoisi...

Ehkäpä olen sitten ihminen, joka haluaa olla erilainen, kokea jotakin mitä muut eivät ole kokeneet... Eihän se ole paha asia!

................ kirjoitti:

Suomalaiset ovat vasta nyt alkaneet matkustaa enemmän ja pidemmälle... että sori vaan... Silloin, kun pikkulikkana (90-l) matkustimme perheemme kanssa joka kesä Eurooppaan, olin koulussakin ainoita, jotka jonnekin päin maailmaa matkustivat. Ja yhä tiedän ihmisiä, jotka ovat matkustaneet erittäin vähän tai ei lainkaan (ruotsinlaivaa lukuun ottamatta).

Itse rakastan matkustamista ja erityisesti tutustua eri maihin itsekseen omassa tahdissa. En siedä tosiaankaan sitä Kanariansaari meininkiä, jossa kaikki retket tehdään yhdessä tietyllä kellon lyömällä, otetaan kuvat, takaisin bussiin, syömään, hotelliin... jne... No nämä, jotka tämänlaisia matkoja tekevät ovat useimmiten vanhuksia, jotka eivät jaksa itsekseen suunnitella ja saavat mukavasti matkaseuraa... mikäs siinä... mutta ihan oikeasti... mikä matka se on, että on suomalaisten seurassa, eikä loppujen lopuksi tiedä mistään mitään, muuta kuin paikallisen suomipubin... Minusta se ei ole helppoutta vaan nimenomaan ihmisen laiskuutta... ei viitsitä tutkia minkälaisia paikkoja maailmalla on ja mihin ylipäätänsä voi tutustua...

Ja senhän nyt kaikki tietää, että suomalaiset eivät muualle matkusta kuin Kanarialle ja Thaimaaseen... Kadehdin tätiä ja setää, jotka ehtivät käydä Thaimaassa ennen kuin siitä tuli suosittu suomalaisten lomakohde.

No onneksi minulla on ainakin listattuna kaikki ne paikat minne aion matkustaa, mutta en tosiaankaan aio niitä kertoa, jottei niistäkin tule turistirysiä jollain ihmeen kaupalla...

Itse ainakin haluan nähdä, mitä maailmaa tarjoaa... muutakin kuin Kanarian golfkentät tms... Eikä kaikkien nähtävyyksien tarvitse olla museoita, vaan oikeasti kauniita luonnonpaikkoja, joita ei näe missä tahansa...

Juu kaikki matkaa tavallaan, mutta kuka haluaa kokea elämänsä aikana vähän ekstraa... :)

Lue lisää

Vai kuvittelet että olit noita "harvoja" suomalaisia jotka "jo" 90-luvulla eurooppaa kiersivät :)
Voin kertoa sinulle että jo 70-luvulla kesä-aikaan tilanne oli se, että menit mihin tahansa länsi-eurooppalaiseen kaupunkiin, niin et välttynyt tapaamasta suomalaisia ja noista ajoista Euroopan matkailu on vain lisääntynyt.

Jostain syystä näytät edelleen kuvittelevan että suomalaiset matkustavat vain seuramatkoilla.
Jos kerran ulkomailla matkustelet kuten annat ymmärtää, niin avaa siellä silmäsi äläkä sokeana kuvittele että olet kyseisessä kaupungissa ainut suomalainen.

Tämä on hauska lause:
"No onneksi minulla on ainakin listattuna kaikki ne paikat minne aion matkustaa, mutta en tosiaankaan aio niitä kertoa, jottei niistäkin tule turistirysiä jollain ihmeen kaupalla...
"

Joo - varmaan kaikki suomalaiset heti ryntäävät sinun mainitsemiisi paikkoinin jos näiden nimet täällä kertoisit :).
No ihan vakavasti ottaen - tuskin pystyt "löytöretkeilemaan" missään päin maailmaa ilman että siellä myös joku suomalainen olisi, tai ainakin ennen sinua jo käynyt :).

pihalla.. kirjoitti:

Vai kuvittelet että olit noita "harvoja" suomalaisia jotka "jo" 90-luvulla eurooppaa kiersivät :)
Voin kertoa sinulle että jo 70-luvulla kesä-aikaan tilanne oli se, että menit mihin tahansa länsi-eurooppalaiseen kaupunkiin, niin et välttynyt tapaamasta suomalaisia ja noista ajoista Euroopan matkailu on vain lisääntynyt.

Jostain syystä näytät edelleen kuvittelevan että suomalaiset matkustavat vain seuramatkoilla.
Jos kerran ulkomailla matkustelet kuten annat ymmärtää, niin avaa siellä silmäsi äläkä sokeana kuvittele että olet kyseisessä kaupungissa ainut suomalainen.

Tämä on hauska lause:
"No onneksi minulla on ainakin listattuna kaikki ne paikat minne aion matkustaa, mutta en tosiaankaan aio niitä kertoa, jottei niistäkin tule turistirysiä jollain ihmeen kaupalla...
"

Joo - varmaan kaikki suomalaiset heti ryntäävät sinun mainitsemiisi paikkoinin jos näiden nimet täällä kertoisit :).
No ihan vakavasti ottaen - tuskin pystyt "löytöretkeilemaan" missään päin maailmaa ilman että siellä myös joku suomalainen olisi, tai ainakin ennen sinua jo käynyt :).

Lue lisää

Joo ei haittaa ja tiedän, että missä vain voi tavata suomalaisia (ei tarkoituskaan ollut etsiä paikkaa, jossa ei olisi lainkaan suomalaisia)... mutta ensisijaisesti matkustan jonnekin, jossa ei joka toinen vastaantulija ole suomalainen... ei sitten tarvitse matkustaa ollenkaan, vaan voi pysyä Suomessa.

................. kirjoitti:

Päinvastoin, en ole ahdasmielinen laisinkaan. Haluan nähdä juuri muutakin kuin kuuluisat Kanarian biitsit! :)

Ja juuri sen tähden en Thaimaaseen matkaakaan, koska kaikki käy siellä. Se on sama kuin muoti, miksi tehdä ja pukeutua samalla tavoin kuin kaikki muutkin? Miksi ei uskalla olla erilainen ja kokeilla jotakin muuta? Tuttua suomalaisille, kaikki näyttävät samoilta, samoissa merkeissä, samoissa väreissä... ei uskalleta olla omalaatuisia, ei yritetä erottautua, jottei joku vaan katsoisi...

Ehkäpä olen sitten ihminen, joka haluaa olla erilainen, kokea jotakin mitä muut eivät ole kokeneet... Eihän se ole paha asia!

Lue lisää

hävetä sitä et oot suomalainen, ihan ku kaikki muutki suomalaiset, ku eihän se sovi että oot niinku muutki suomalaiset.... vitsi mitä sä oikeen kuvittelet ittestäs?? toi asenne on naurettava. jos joku haluaa kanarialle, suokaamme se hänelle. jos itte haluut muualle, senkus menet, ei siinä mitään ihmeellistä ole. mut miks ihmees sulla on toi mahdoton "kaikki suomalaiset"-kammo???? sun asenne on säälittävä. kukin tekee mitä tahtoo, ei se ole mitenkää suomalaisuudest kiinni.

otat hänen perheen nimensä,teet jälkikasvua hänen kanssaan joka näyttää enemmän afrolta kuin suomalaiselta.Lapsen nimikin tulee olemaan vierasperäinen.On varsin painavat syyt kutsua teitä afrikkalaiseksi perheeksi.Vaikka suomineito kuinka korostaisi ja olisi ylpeä suomalaisesta syntyperästään.

.... kirjoitti:

otat hänen perheen nimensä,teet jälkikasvua hänen kanssaan joka näyttää enemmän afrolta kuin suomalaiselta.Lapsen nimikin tulee olemaan vierasperäinen.On varsin painavat syyt kutsua teitä afrikkalaiseksi perheeksi.Vaikka suomineito kuinka korostaisi ja olisi ylpeä suomalaisesta syntyperästään.

Lue lisää

Nyt en kyllä ymmärrä sinun pointtiasi, jos mä otan afrikkalaisen mieheni sukunimen ja teen jälkikasvua ja hänen nimekseen tulee afrikkalainen nimi, niin me olemme afrikkalainen perhe? Mikä meistä tekee sen afrikkalaisen perheen?

Mä olen 30 suomalainen nainen, koko ikäni asunut suomessa, matkustellut kylläkin myös afrikassa ja mieheni on afrikasta, lapset tummia ja ei suomalaiset etunimet. En mä silti koe itseäni mitenkään afrikkalaiseksi tai meidän perhettä afrikkalaiseksi.

Me asumme suomessa ja elän niin kuin olen aina elänyt ja samoin kasvatan lapseni suomalaiseen kulttuuriin. Isän kotimaassa käydessä elämme sielläkin, niin kuin täällä. Ekaa kertaa siellä vierailessa miehen veli oli ihmeissään, kun mies lähti pesee vauvan kakkapyllyä... En passaa miestä, enkä tee yksin kotitöitä, enkä hoida lapsia yksin. Kummatkin käymme duunissa.

joku vaan kirjoitti:

Nyt en kyllä ymmärrä sinun pointtiasi, jos mä otan afrikkalaisen mieheni sukunimen ja teen jälkikasvua ja hänen nimekseen tulee afrikkalainen nimi, niin me olemme afrikkalainen perhe? Mikä meistä tekee sen afrikkalaisen perheen?

Mä olen 30 suomalainen nainen, koko ikäni asunut suomessa, matkustellut kylläkin myös afrikassa ja mieheni on afrikasta, lapset tummia ja ei suomalaiset etunimet. En mä silti koe itseäni mitenkään afrikkalaiseksi tai meidän perhettä afrikkalaiseksi.

Me asumme suomessa ja elän niin kuin olen aina elänyt ja samoin kasvatan lapseni suomalaiseen kulttuuriin. Isän kotimaassa käydessä elämme sielläkin, niin kuin täällä. Ekaa kertaa siellä vierailessa miehen veli oli ihmeissään, kun mies lähti pesee vauvan kakkapyllyä... En passaa miestä, enkä tee yksin kotitöitä, enkä hoida lapsia yksin. Kummatkin käymme duunissa.

Lue lisää

Tuskinpa kukaan itse mokusuhteessa elävä kokee muuttuneensa afrikkalaiseksi, turkkilaiseksi tms. naimakaupan myötä. Ihan käsittämätöntä, että isän ja lasten ihonväri tekisi perheestä afrikkalaisen. Eiköhän siihen muutakin tarvittaisi.

.... kirjoitti:

otat hänen perheen nimensä,teet jälkikasvua hänen kanssaan joka näyttää enemmän afrolta kuin suomalaiselta.Lapsen nimikin tulee olemaan vierasperäinen.On varsin painavat syyt kutsua teitä afrikkalaiseksi perheeksi.Vaikka suomineito kuinka korostaisi ja olisi ylpeä suomalaisesta syntyperästään.

Lue lisää

Minun lapsistani muuten tuskin tulee enemmän afrikkalaisen kuin suomalaisen näköisiä. Isänsäkin on esimerkiksi Lilin tunisialaiseen verrattuna suorastaan vaalea, siis sikäli kuin nyt lasteni isä on mieheni, mikä olisi toivottavaa. Mutta ihonväristä tai muista yksityiskohdista riippumatta me olemme suomalainen perhe. Tähän ei vaadita mitään erityistä ylpeilyä tai korostamista. Jos asuisimme Afrikassa, olisimme luonnollisesti afrikkalainen perhe. Emme sielläkään toki täysin tavallinen perhe, kun aina joku on ulkomaalainen.

Meillä eskarilainen on turkkilainen aina kun on eri mieltä äidin kanssa,ja alkaa olla kokonaan suomalainen kun on erimielisyyttä isän kanssa.Nuorimmainen taas voi olla kumpi vaan..sanoi,ettei haittaa kun rakastaa molempia.koskaan ei painotettu kumpaakaan mutta huvittuneina todettiin,että osaavat rääkätä henkisesti jo nyt.

äiitii kirjoitti:

Meillä eskarilainen on turkkilainen aina kun on eri mieltä äidin kanssa,ja alkaa olla kokonaan suomalainen kun on erimielisyyttä isän kanssa.Nuorimmainen taas voi olla kumpi vaan..sanoi,ettei haittaa kun rakastaa molempia.koskaan ei painotettu kumpaakaan mutta huvittuneina todettiin,että osaavat rääkätä henkisesti jo nyt.

Lue lisää

ja sama kaksoisidentiteetti jatkuu myös kodin ulkopuolella, jota lapset osaakin hyvin käyttää hyväkseen. aina kun on tehty jotain kiellettyä vetäydytään etnisyyden ja suojavärin taakse(huudetaan rasismia, rasismia). erityisoikeuksiakin on hyvä vaatia vetoamalla ihonväriin. jos ruoka on koulussa pahaa niin huudetaan että ollaan muslimeja ja pitää saada erityisruokaa. suojavärillä varustetut lapset ovatkin koskemattomia. esim. välituntitappelut menee niin että valkoihoinen on aina syyllinen koska vain pieni vinkkasu rasismista pistää opettajat hyppimään seinille. itse nämä suojavärilliset saavat toki tehdä mitä huvittaa.

tätä kaksoisidentiteettiä hyödyntää kyllä aikuisetkin etnot ei sen puoleen. suomalaisuusverhon takaa on hyvä vaatia kaikki palvelut ja oikeudet ja etnisyysverhon takaa voi sitten vinkua erityisoikeuksia ja tehdä itsestään koskemattoman. eli suomalaisia ollaan kun pitäisi saada asia X ja somaleja/turkkilaisia/ymv. ollaan kun pitäisi saada asia Y. tilanteesta riippuen valitaan identiteetti.

tästä syystä useimmat kantasuomalaiset eivät pidäkään näitä uussuomalaisia suomalaisina kuin nimellisesti.

noin se menee... kirjoitti:

ja sama kaksoisidentiteetti jatkuu myös kodin ulkopuolella, jota lapset osaakin hyvin käyttää hyväkseen. aina kun on tehty jotain kiellettyä vetäydytään etnisyyden ja suojavärin taakse(huudetaan rasismia, rasismia). erityisoikeuksiakin on hyvä vaatia vetoamalla ihonväriin. jos ruoka on koulussa pahaa niin huudetaan että ollaan muslimeja ja pitää saada erityisruokaa. suojavärillä varustetut lapset ovatkin koskemattomia. esim. välituntitappelut menee niin että valkoihoinen on aina syyllinen koska vain pieni vinkkasu rasismista pistää opettajat hyppimään seinille. itse nämä suojavärilliset saavat toki tehdä mitä huvittaa.

tätä kaksoisidentiteettiä hyödyntää kyllä aikuisetkin etnot ei sen puoleen. suomalaisuusverhon takaa on hyvä vaatia kaikki palvelut ja oikeudet ja etnisyysverhon takaa voi sitten vinkua erityisoikeuksia ja tehdä itsestään koskemattoman. eli suomalaisia ollaan kun pitäisi saada asia X ja somaleja/turkkilaisia/ymv. ollaan kun pitäisi saada asia Y. tilanteesta riippuen valitaan identiteetti.

tästä syystä useimmat kantasuomalaiset eivät pidäkään näitä uussuomalaisia suomalaisina kuin nimellisesti.

Lue lisää

Mikä pakko on hyväksyä sen enempää lapselta kuin aikuiseltakaan tuollaista käytöstä? Muutaman kerran on sattunut omallekin kohdalle, että tuota korttia on yritetty käyttää, mutta ei mennyt läpi eikä mene. Kummasti vaan ihmiset ymmärtää kun niille sanoo, että nyt oot väärässä, tää juttu koskee kaikkia. Jos ei tuohon peliin lähdetä, ei sitä kukaan pelaa. Vaan onko niin, että vierasta ei pystytä näkemään tasavertaisena? Jos nähdään tasavertaisena, kohdellaan samoin kuin suomalaisiakin.

Etenkin viimeinen kappale oli todella osuvasti kirjoitettu!!!

Vielä lisäys edelliseen... ja itse palstan kysymykseen.

Minulla on kyllä ulkkispoikakaveri, mutta asumme eri maissa ja meillä ei lapsiakaan vielä ole.

Luultavasti tulemme asumaan ulkomailla joko hänen maassaan tai mahdollisesti jossakin aivan toisessa maassa eikä välttämättä edes Euroopassa.

Mielestäni on tällöin hyvin tärkeää opettaa lapselle asioita ja erityisesti kieli molemmista kulttuureista, on tärkeää tehdä esim. molempien maiden ruokia ja toteuttaa molempien maiden perinteitä.

Jos tulemme asumaan jossakin kolmannessa maassa, on tärkeää, että lapsi oppii siitäkin maasta ja sen perinteistä ja mahdollisesti eri kielen. Minusta ei ole järkevää eristää lapsi kahden kulttuurin sisälle, jos on mahdollisuus oppia myös jotakin muuta ja uutta. Se, että pitää mielen avoimena ja tutkii ympäröivää maailmaa on kaikkein viisainta.

Täten voisin sanoa, että lapsistamme tulee ehdottomasti monikansallisisia ja -kulttuurisia, kosmopoliitteja...

Jos kerrankin on se mahdollisuus, että vanhemmilla on eri taustat ja eri kielet ja jos perheellä on mahdollisuus asua vielä toisessa maassa, se on lapselle suuri etu. Näin lapsi oppii ymmärtämään muita ihmisiä ja kulttuureja...

Olisinpa itsekin saanut tämän mahdollisuuden!

Että ihan "ulkomaat rules" ja "Suomi sucks"? Koko maailma on parempi kuin synnyinmaa & sen kansalaiset. Just joo. "Aidon kosmopoliitin ja hänen tulevien lapsiensa" suvaitsevaisuuspiiriin siis mahtuu koko maailman kulttuurit, lukuunottamatta sitä yhtä johon on syntynyt. Ihquu... Ei voi muuta sanoa, sen verran häikäisevän älykästä tekstiä.

uunissa, kun viihdyt paremmin ulkomaalaisten kuin suomalaisten kanssa.
Ulkomaalaisia on sentään yli tuhat kertaa enemmän kuin suomalaisia, eli viihtyvyytesi on tuhatkertaisesti varmempi kuin siinä tapauksessa, että viihtyisit paremmin suomalaisen kanssa.
Itsekin pääset ulkomaalaiseksi käden käänteessä lähtemällä pois Suomesta. Suosittelenkin maan vaihtoa, niin saat olla ulkomaalainen ulkomaalaisten joukossa. Toivottavasti ulkomaalaisetkin pitävät ulkomaalaisista.

Evelyn... kirjoitti:

Että ihan "ulkomaat rules" ja "Suomi sucks"? Koko maailma on parempi kuin synnyinmaa & sen kansalaiset. Just joo. "Aidon kosmopoliitin ja hänen tulevien lapsiensa" suvaitsevaisuuspiiriin siis mahtuu koko maailman kulttuurit, lukuunottamatta sitä yhtä johon on syntynyt. Ihquu... Ei voi muuta sanoa, sen verran häikäisevän älykästä tekstiä.

Lue lisää

En ole missään väittänyt ensinnäkään, että "Suomi Sucks"... Itse olet keksinyt! Minusta ulkomaat on jees juttu, that's it! Jollet sitä kestä, ni ole kestämättä! Kaikki eivät tosiaankaan vihaa matkustamista, ulkomailla asumista, työskentelemistä, eri paikkojen näkemistä...

Toisin kuin ilmeisesti sinä!

Pidän Suomen luonnosta, puhtaudesta, asioiden hoituvuudesta... paitsi ihmisistä... en ole koskaan saanut hyviä suomalaisia kavereita, en tykkää olla suomalaisten seurassa tai sitten se on sellaista väkinäistä olemista ja suomalaiset ovat suurimmalta osaltaan erittäin epäkohteliaita ja kateellisia... Eikä kaikki asiat suomessakaan ole paremmin... ei Suomi ole mikään supermaa! Rakastan silti suomalaisia perinteitä, suomalainen ruoka on hyvää, kaikkea tätä aion opettaa ja tutustuttaa lapsille...

Sori nyt vaan, kuten jo sanoin, uskon, että omaan erilaisen mentaliteetin kuin suomalaisilla yleensä...

pullat hyvin kirjoitti:

uunissa, kun viihdyt paremmin ulkomaalaisten kuin suomalaisten kanssa.
Ulkomaalaisia on sentään yli tuhat kertaa enemmän kuin suomalaisia, eli viihtyvyytesi on tuhatkertaisesti varmempi kuin siinä tapauksessa, että viihtyisit paremmin suomalaisen kanssa.
Itsekin pääset ulkomaalaiseksi käden käänteessä lähtemällä pois Suomesta. Suosittelenkin maan vaihtoa, niin saat olla ulkomaalainen ulkomaalaisten joukossa. Toivottavasti ulkomaalaisetkin pitävät ulkomaalaisista.

Lue lisää

Jos olisit lukenut viestini loppuun, tietäisit, että niinpä aionkin muuttaa pois!

Kansallisuutta en silti aio vaihtaa, mutta viihdyn paljon paljon paremmin ulkkisten seurassa (suomessakin tulen juttuun ennemmin ulkkisten kanssa kuin suomalaisten)

................ kirjoitti:

En ole missään väittänyt ensinnäkään, että "Suomi Sucks"... Itse olet keksinyt! Minusta ulkomaat on jees juttu, that's it! Jollet sitä kestä, ni ole kestämättä! Kaikki eivät tosiaankaan vihaa matkustamista, ulkomailla asumista, työskentelemistä, eri paikkojen näkemistä...

Toisin kuin ilmeisesti sinä!

Pidän Suomen luonnosta, puhtaudesta, asioiden hoituvuudesta... paitsi ihmisistä... en ole koskaan saanut hyviä suomalaisia kavereita, en tykkää olla suomalaisten seurassa tai sitten se on sellaista väkinäistä olemista ja suomalaiset ovat suurimmalta osaltaan erittäin epäkohteliaita ja kateellisia... Eikä kaikki asiat suomessakaan ole paremmin... ei Suomi ole mikään supermaa! Rakastan silti suomalaisia perinteitä, suomalainen ruoka on hyvää, kaikkea tätä aion opettaa ja tutustuttaa lapsille...

Sori nyt vaan, kuten jo sanoin, uskon, että omaan erilaisen mentaliteetin kuin suomalaisilla yleensä...

Lue lisää

Juu, et suorin sanoin sanonut, että "Suomi sucks!", mutta hyvin se teksteistäsi huokui (enkä selvästi ollut ainoa, joka huomasi). En lähde omia arvoja ja mielenkiintoja sinulle selittelemään, ei niillä ole tämän asian kanssa mitään tekemistä. En kuitenkaan usko, että tuolla sinun maailmankatsomuksellasi kovin globaaleja ollaan. Arvostus muita kulttuureita kohtaan lähtee mielestäni aina ensin arvostuksesta omaa kulttuuria kohtaan. On vaikea olla avarakatseinen, jos ei ole sitä edes oman kotikylän kohdalla... Lisäksi pelkään sinun putoavan vaaleanpunaisilta pilviltäsi alas, kun sieltä matkakohdelistasi äärestä vihdoin pääset sille "maailmantutkimusmatkalle". Maailma kun on pullollaan hyvin erilaisia ihmisiä & vastaan sattuu taatusti myös niitä epäkohteliaita & häikäilemättömiä lurjuksia. Ihmisen luonne katsos kun harvoin katsoo asuinmaata... Kaltaisesi vaaleanpunaisin lasein varustetut ihmiset myös harmillisen usein ovat niitä, jotka tulevat lipevien gigoloiden puolesta huijattavan. Mikäs siinä kun ihanampaa kuin kuulla komealta tummasilmältä miten kaunis on, kaiken sen Suomessa saaneen "epäkohteliaan käytöksen" jälkeen... Mutta kaikkea hyvää kuitenkin sinulle - olemme selvästi eri ikäisiä ja siksi niin eri aaltopituudella.

Evelyn... kirjoitti:

Juu, et suorin sanoin sanonut, että "Suomi sucks!", mutta hyvin se teksteistäsi huokui (enkä selvästi ollut ainoa, joka huomasi). En lähde omia arvoja ja mielenkiintoja sinulle selittelemään, ei niillä ole tämän asian kanssa mitään tekemistä. En kuitenkaan usko, että tuolla sinun maailmankatsomuksellasi kovin globaaleja ollaan. Arvostus muita kulttuureita kohtaan lähtee mielestäni aina ensin arvostuksesta omaa kulttuuria kohtaan. On vaikea olla avarakatseinen, jos ei ole sitä edes oman kotikylän kohdalla... Lisäksi pelkään sinun putoavan vaaleanpunaisilta pilviltäsi alas, kun sieltä matkakohdelistasi äärestä vihdoin pääset sille "maailmantutkimusmatkalle". Maailma kun on pullollaan hyvin erilaisia ihmisiä & vastaan sattuu taatusti myös niitä epäkohteliaita & häikäilemättömiä lurjuksia. Ihmisen luonne katsos kun harvoin katsoo asuinmaata... Kaltaisesi vaaleanpunaisin lasein varustetut ihmiset myös harmillisen usein ovat niitä, jotka tulevat lipevien gigoloiden puolesta huijattavan. Mikäs siinä kun ihanampaa kuin kuulla komealta tummasilmältä miten kaunis on, kaiken sen Suomessa saaneen "epäkohteliaan käytöksen" jälkeen... Mutta kaikkea hyvää kuitenkin sinulle - olemme selvästi eri ikäisiä ja siksi niin eri aaltopituudella.

Lue lisää

Niinhän sitä aina voi luulla toisesta ihmisestä mitä vaan! :) Luulen kuule, että olen viimeinen, jolta menee jalat alta "gigoloiden" edessä. Sillä, kun en voi sietää sellaista siirappista kehertelyä...

Ensinnäkin, jos pidät itseäsi jotenkin erityisenä arvoiltasi, miksi siis et kertoisi niistä? Minäkin kerroin, että pidän ulkomaista, matkustelusta, uusien ihmisten tapaamisesta, erilaisesta ruoasta...

Minulle tärkeämpää on etsiä oman kulttuurin lisäksi muunlaisia kokemuksia muista kulttuureista. Oma kulttuuri on kuin puu, joka on kaiken pohja, mutta jota täydentää kaikki ulkopuolinen eli muut kulttuurit, nämä ovat puunhaaroja, jotka elämän aikana aina vievät jonnekin. Puu on kuitenkin kaiken perusta ja elämä, joka kasvaa ja lopulta puusta muodostuu rehevä ja monihaarainen puu, joka on nähnyt ja elänyt paljon.

Ei ulkomaat vie minulta kulttuuriani pois. Se on ja pysyy, mutta minusta on hyvin tärkeää oppia uutta ja nähdä muutakin.

Ilmeisesti sinä olet juuri se pystyyn kasvanut laho puu, jossa ei ole elämää.

Voin sanoa, että sellainen elämä kuulostaa aika ikävältä.

......... kirjoitti:

Niinhän sitä aina voi luulla toisesta ihmisestä mitä vaan! :) Luulen kuule, että olen viimeinen, jolta menee jalat alta "gigoloiden" edessä. Sillä, kun en voi sietää sellaista siirappista kehertelyä...

Ensinnäkin, jos pidät itseäsi jotenkin erityisenä arvoiltasi, miksi siis et kertoisi niistä? Minäkin kerroin, että pidän ulkomaista, matkustelusta, uusien ihmisten tapaamisesta, erilaisesta ruoasta...

Minulle tärkeämpää on etsiä oman kulttuurin lisäksi muunlaisia kokemuksia muista kulttuureista. Oma kulttuuri on kuin puu, joka on kaiken pohja, mutta jota täydentää kaikki ulkopuolinen eli muut kulttuurit, nämä ovat puunhaaroja, jotka elämän aikana aina vievät jonnekin. Puu on kuitenkin kaiken perusta ja elämä, joka kasvaa ja lopulta puusta muodostuu rehevä ja monihaarainen puu, joka on nähnyt ja elänyt paljon.

Ei ulkomaat vie minulta kulttuuriani pois. Se on ja pysyy, mutta minusta on hyvin tärkeää oppia uutta ja nähdä muutakin.

Ilmeisesti sinä olet juuri se pystyyn kasvanut laho puu, jossa ei ole elämää.

Voin sanoa, että sellainen elämä kuulostaa aika ikävältä.

Lue lisää

Puuvertaus oli hieno. Enpä olisi itse parempaan pystynyt. :o) Ja tuotahan olen koko ajan sanonut - että oma kulttuuri on se jonka arvostuksesta kaikki lähtee. Sinun aikaisemmista teksteistä on saanut sen kuvan, että lähdet tästä maasta niin pikaisesti kuin suinkin, koska et pidä siitä ja kuvittelet sen kansalaiset yhdeksi laajaksi epäkohteliaaksi & kaikin puolin törpöksi massaksi. Ennen tätä kirjoitustasi et ole sanonut lähtevästi maailmalle vahvat juuret mukanasi kokemaan uutta, vaan että lähdet nimenomaan sen vuoksi, että kaikki on muualla niin paljon parempaa ja kaikki ihmiset niin paljon kivempia... Se on naivia ajatella niin, sitä tässä perään. Samoin on naivia vertailla Suomea & "ulkomaita". "Ulkomaat" on aika helvetin suuri käsite - se tarkoittaa koko Suomen ulkopuolista maailmaa, kaikkia primitiivisimpia ja ahdasmielisimpia kulttuureja myöten. En usko, että ihan joka paikassa tulet olemaan kuin "kala vedessä kotonasi"... Mutta hienoa, jos olen tosiaan ymmärtänyt sanomasi väärin ja sinulla onkin ne terveet juuret, joiden pohjalta maailmalle ponnistaa.

Ja jos sinua niin kovasti kiinnostaa minun elämäni, niin olen matkustanut paljon. Niin lapsena kuin aikuisena ja matkustan edelleen (minun koulussani 80-90-luvuilla en muuten ollut mikään ainoa lapsi, jonka perhe matkusteli ahkerasti...). Matkustaminen on ihanaa & jos meidän perheessä pitää joku kohde ylimääräiselle rahalle löytää, niin kyllä se matkalippu on. Aiemmin matkustin paljon omatoimisesti, mutta nyt lapsiperheen äitinä, mukavuuden halusta paljon pakettimatkoilla (tosin tällöinkin omatoimisesti kohteessa retkeillen - en halveksi oppaan johtamia retkiä kuten sinä, mutta minusta ne ovat kalliita & yksin kulkiessa näkee enemmän sellaista, joka juuri meidän perhettä kiinnostaa). Olen naimisissa albanialaisen miehen kanssa, jonka kanssa asuin alkutaipaleemme Kreikassa. Olen myös asunut lyhyen ajan Englannissa. Nykyisin asumme Suomessa, koska täällä voimma tarjota lapsillemme turvallisen elämän & hyvän koulutuksen. Myös minulla ja miehelläni on mahdollisuus hyväpalkkaiseen & vakituiseen työhön hyvillä eduilla ja lomapalkoilla varustettuna (verrattuna esim. Kreikkaan, jossa molemmat työskentelimme ravintolassa 7:nä päivänä viikossa kymmenen tunnin vuoroja, eikä mistään lomasta ollut puhettakaan). En siis ole mikään "laho puu", mutta minulla ei myöskään ole pakottavaa tarvetta paasata "uuden näkemisen" puolesta - tiedän, että sitä tapahtuu ihan tässä elämän varrella luonnostaan.

......... kirjoitti:

Niinhän sitä aina voi luulla toisesta ihmisestä mitä vaan! :) Luulen kuule, että olen viimeinen, jolta menee jalat alta "gigoloiden" edessä. Sillä, kun en voi sietää sellaista siirappista kehertelyä...

Ensinnäkin, jos pidät itseäsi jotenkin erityisenä arvoiltasi, miksi siis et kertoisi niistä? Minäkin kerroin, että pidän ulkomaista, matkustelusta, uusien ihmisten tapaamisesta, erilaisesta ruoasta...

Minulle tärkeämpää on etsiä oman kulttuurin lisäksi muunlaisia kokemuksia muista kulttuureista. Oma kulttuuri on kuin puu, joka on kaiken pohja, mutta jota täydentää kaikki ulkopuolinen eli muut kulttuurit, nämä ovat puunhaaroja, jotka elämän aikana aina vievät jonnekin. Puu on kuitenkin kaiken perusta ja elämä, joka kasvaa ja lopulta puusta muodostuu rehevä ja monihaarainen puu, joka on nähnyt ja elänyt paljon.

Ei ulkomaat vie minulta kulttuuriani pois. Se on ja pysyy, mutta minusta on hyvin tärkeää oppia uutta ja nähdä muutakin.

Ilmeisesti sinä olet juuri se pystyyn kasvanut laho puu, jossa ei ole elämää.

Voin sanoa, että sellainen elämä kuulostaa aika ikävältä.

Lue lisää

"Ensinnäkin, jos pidät itseäsi jotenkin erityisenä arvoiltasi, miksi siis et kertoisi niistä? Minäkin kerroin, että pidän ulkomaista, matkustelusta, uusien ihmisten tapaamisesta, erilaisesta ruoasta... "

Nuo eivät kylläkään ole mitään arvoja, sellaisena kuin me aikuiset arvot ymmärrämme. Mutta lapsihan täällä selvästikin kirjoittelee, tai lapsen tasolla oleva. Nimittäin kun lapselta tiedustee hänen arvojaan, voi vastaus olla juuri tuon tasoinen: luettelo suosikkileluista, -ruoista, televisiosarjoista jne. Toinen hauska juttu on tämä "ulkomaalaisuus" ja sen oivallisuus. Mitä se oikein tarkoittaa? Se on vähän sama kuin sanoisi tykkäävänsä maailmankaikkeudesta, mutta ei maapallosta. No ei se mitään, useimmista lapsista kuitenkin kasvaa aikuisia, ennemmin tai myöhemmin.

"olen syntynyt ja asunut täällä (paria vuotta lukuunottamatta), mutta silti olen aina tuntenut itseni ulkopuoliseksi suomalaisten keskuudessa ja seurassa.
Minulla ei ole oikeastaan lainkaan suomalaisia ystäviä, vain sellaisia hyvän päivän tuttuja, joita nähdään muutaman kerran vuodessa."

On utopistista kuvitella ettei terve suomalainen ihminen Suomesta suomalaisia ystäviä löytäisi. Olisikohan sinun omissa asenteissasi vikaa?
Sanot että olet asunut ulkomailla 2 vuotta ja uskot(?) tuntevasi millaista elämä on Suomen ulkopuolella. Näin saattaa aluksi tuntuakkin, mutta sen jälkeen kun olet 20 vuotta ulkomailla eri maissa asunut, tajuat viimein kuinka vähän noista maista tiedätkään :).

Olen myös täysin suomalainen, aina Suomessa asunut. Jo ala-asteella pohdiskelin kaikenlaista ja ihmettelin, kun en millään pitänyt esim. Dingosta. Se oli siihen aikaan kaikkien suosikki bändi - tai jos ei Dingo niin Yö :) - ostin Dingon kasetin ja väkisin kuuntelin sitä. Ei hyvää. Suomalainen musiikki on aina ollut minusta kamalaa. "Rytmikkäästä" musiikista olen sen sijaan aina pitänyt. Ja tällä hetkellä kuuntelenkin lähes poikkeuksetta "arabi-musiikkia". JOstain käsittämättömästä syystä se vaan on niin hyvää ja se saa minut energiseksi ja iloiseksi.

Suomalaiseen kulttuuriin kuuluu vahvasti alkoholi. JOs ei nauti alkoholia, niin päässä täytyy olla vikaa. Olen nuorempana käyttänyt alkoholia, käynyt ravintoloissa ja muutenkin viettänyt varmaankin aika tavallista suomalaisen nuoren opiskelijan elämää. Mutta aina sisimmässäni tunsin, miten se ei tuntunut hyvältä. Jotain siitä puuttui. Ei se minua mitenkään erityisemmin sykähdyttänyt. Lopulta migreenin myötä alkoholia en voinut enää käyttää ollenkaan. Itse en tätä kokenut ongelmana, päin vastoin elämähän olikin ihan mukavaa ilman alkoholia. Nyt en koskisi alkoholiin vaikka maksettaisi. Kun en enää käyttänyt alkoholia, havahduin siihen, miten vahva asema sillä on suomalaisessa kulttuurissa. Jopa pelottavan vahva. Vaikea arvostaa tällaista kulttuuria.

Itse olen naimisissa marokkolaisen miehen kanssa, perheeseen kuuluu yksi lapsi. Asumme vielä toistaiseksi Suomessa. MInulla on miehen sukunimi, se tuntui minusta luonnolliselta, ja itse asiassa sehän on hyvin suomalaista (perinteisesti näihän on Suomessa tehty). Marokossa toki ihmettelivät, että miksi näin, kun ei heillä tällaista tapaa ole. Lapsella on arabiankielinen nimi, suht. helppo. Asumme pääkaupunkiseudulla ja täällä ulkomaalaisia on sen verran paljon, että en itse jaksa uskoa, että tuo nimi olisi kaiken pahan alku, esim. kiusaamiselle. Kiusata voidaan ihan supisuomalaistakin ja niin monesta muustakin syystä kuin nimestä. Suomalainen nimi ei ole mikään tae hyvästä elämästä. Kyllä elämän todellinen hyvyys tulee muista tekijöistä.

Olen toisinaan pohdiskellut, mihin kulttuuriin itse kuulun. MIehelleni olen aina sanonut, että olen suomalainen ja sellaisena tulen aina pysymään. Ei minusta saa tekemälläkään marokkolaista. Kuitenkin toisinaan tuntuu, etten kuulu mihinkään. Tuntuu, että en olisi suomalainen mutta toisaalta en ole marokkolainenkaan. Aika ikävä tunne. Uskon, että lapsestamme lopulta kasvaa selkeästi enemmän marokkolainen kuin suomalainen. Ehkä osittain siitä syytä, että asunemme Marokossa ja ehkä lapsen on kuitenkin parempi "juurtua" johonkin ja selvästi tuntea kuuluvansa johonkin kulttuuriin. Suomalaisuus olisi lähinnä sellainen mukava lisä.

MArokkolaisuutta yleisesti ottaen en näen mitenkään pahana, jokaisessa kulttuurissa on jotain hyvää. MArokossa on tietyn tyyppisiä ongelmia, mutta ongelmia on ihan yhtä lailla SUomessa. Itse olen pyrkinyt poimimaan näistä kahdesta kulttuurista ne parhaimmat puolet, ja varmaan olen jo pikkaisen marokkolaistunut. Mm. marokkolaisnaisten käyttämät "shellabat" voivat olla aivan ihania ja kauniita. Ei ollenkaan hullumpi vaate kuumana kesäpäivänä. Kyllä minä sellaista MArokossa pidän. Marokkolaiset ruuat ovat hyviä ja niitäkin meillä tehdään, ihan itse kokkaan. Ruuista vielä sen verran, että jos ruuanlaitto yhtään enempää kiinnostaa, niin esim. afrikkalaiset ja aasialaiset ruuat ovat siinä mielessäkin hyviä, että niissä ei pahemmin käytetä kermaa tai edes maitoa, toisin kuin monissa suomalaisissa ruuissa.

Tässä joitakin ajatuksia pikaisesti, taisi tulla hieman sekavia, ja liekö edes vastasin alkuperäisen kysymykseen :)

"Älytöntä meluamista siitä, että pitää olla suomalainen, jos on Suomessa syntynyt... Jos sitä tykkää muistakin maista ja kulttuureista, niin mitä väliä?

Kun täällä kerran kysyttiin mihin kulttuuriin identiteettisi liität.. niin sanoisin, että omani, en minnekään. Olen erittäin avoin kaikelle uudelle ja haluan erilaisia kokemuksia, nähdä paljon maailmaa, tavata erilaisia ihmisiä, ottaa paljon kuvia ja muistella asioita vanhoilla päivillä ja kertoilla niistä lapsen lapsille..."

Totta kai saa tykätä mistä vain. Pointti on siinä, ettei omaa kulttuuriperimäänsä voi paeta tai vaihtaa johonkin toiseen. Vaikka ollaan kuinka postmodernia, ei se oma tausta muuksi muutu. Ihmisen kulttuurinen identiteetti ei ole mikään karkkikauppaprojekti: otan vähän tuolta ja vähän tuolta. Pinnallisia seikkoja itsessäsi voit muuttaa, mutta näihin syviin kaivoihin, joihin kulttuuriperimä kuuluu, et voi vettä vaihtaa. Tämä perustavaa laatua oleva seikka näyttää olevan monelle nykyisin kovin vaikea hyväksyä. Kun kaikki pitäisi voida päättää ja valita itse.

etnologi kirjoitti:

"Älytöntä meluamista siitä, että pitää olla suomalainen, jos on Suomessa syntynyt... Jos sitä tykkää muistakin maista ja kulttuureista, niin mitä väliä?

Kun täällä kerran kysyttiin mihin kulttuuriin identiteettisi liität.. niin sanoisin, että omani, en minnekään. Olen erittäin avoin kaikelle uudelle ja haluan erilaisia kokemuksia, nähdä paljon maailmaa, tavata erilaisia ihmisiä, ottaa paljon kuvia ja muistella asioita vanhoilla päivillä ja kertoilla niistä lapsen lapsille..."

Totta kai saa tykätä mistä vain. Pointti on siinä, ettei omaa kulttuuriperimäänsä voi paeta tai vaihtaa johonkin toiseen. Vaikka ollaan kuinka postmodernia, ei se oma tausta muuksi muutu. Ihmisen kulttuurinen identiteetti ei ole mikään karkkikauppaprojekti: otan vähän tuolta ja vähän tuolta. Pinnallisia seikkoja itsessäsi voit muuttaa, mutta näihin syviin kaivoihin, joihin kulttuuriperimä kuuluu, et voi vettä vaihtaa. Tämä perustavaa laatua oleva seikka näyttää olevan monelle nykyisin kovin vaikea hyväksyä. Kun kaikki pitäisi voida päättää ja valita itse.

Lue lisää

kysymys on järjenvastainen. Voisi pikimemminkin kysyä, mihin kulttuuriin HALUAIST identiteettisi liittyvän. Kulttuurinen identiteetti muodostuu pienistä palasista, alkaen syntymästäsi - ja jos olet suomaliseksi syntynyt ja suomalaisessa yhteiskunnassa kasvatettu, ei se suomalaisuus sinusta mihinkään karise, ei vaikka avioidut ulkomaalaisen, erilaisen kultturin edustajan kanssa. Voit oppia hänen kulttuuristaan, samoin kuin hän sinun kulttuuristasi, ja sehän on vain hyvä asia teidän molempien kannalta. Mutta eihän se teidän identiteettiänne miksikään muuta, ja miksi edes pitäisi muuttaa?

Vahvan identiteetin omaava ihminen pystyy arvostamaan itseään ja samalla muitakin. Se, että kuvittelee "ottavansa käyttöön" miehen kulttuurin identiteetin on lähinnä itsepetosta, josta kyllä ajan kanssa havahtuu todellisuuteen. Uskon, että kyseiset tapaukset koskevat enemmänkin nuoria naisia, joiden henkinen kehitys on vielä hiukan keskeneräistä. Anteeksi nuoret naiset, en halua loukata teitä enkä myöskään yleistää, vaan enemmänkin kehoitan pystähtymään ja ajattelemaan asioita järkiperäisesti.

kirjoittelee jo hiukan pitemmän ajan pespektiivin omaava mokuvaimo

Koko alkuperäinen kirjoitti:

kysymys on järjenvastainen. Voisi pikimemminkin kysyä, mihin kulttuuriin HALUAIST identiteettisi liittyvän. Kulttuurinen identiteetti muodostuu pienistä palasista, alkaen syntymästäsi - ja jos olet suomaliseksi syntynyt ja suomalaisessa yhteiskunnassa kasvatettu, ei se suomalaisuus sinusta mihinkään karise, ei vaikka avioidut ulkomaalaisen, erilaisen kultturin edustajan kanssa. Voit oppia hänen kulttuuristaan, samoin kuin hän sinun kulttuuristasi, ja sehän on vain hyvä asia teidän molempien kannalta. Mutta eihän se teidän identiteettiänne miksikään muuta, ja miksi edes pitäisi muuttaa?

Vahvan identiteetin omaava ihminen pystyy arvostamaan itseään ja samalla muitakin. Se, että kuvittelee "ottavansa käyttöön" miehen kulttuurin identiteetin on lähinnä itsepetosta, josta kyllä ajan kanssa havahtuu todellisuuteen. Uskon, että kyseiset tapaukset koskevat enemmänkin nuoria naisia, joiden henkinen kehitys on vielä hiukan keskeneräistä. Anteeksi nuoret naiset, en halua loukata teitä enkä myöskään yleistää, vaan enemmänkin kehoitan pystähtymään ja ajattelemaan asioita järkiperäisesti.

kirjoittelee jo hiukan pitemmän ajan pespektiivin omaava mokuvaimo

Lue lisää

Niin mitä se suomalaisuus sitten on?

Hyvä kun korostettiin, että kulttuuri-identiteettiään eli sitoutumista tiettyyn kulttuuriin ei voi valita!

Ensimmäinen kulttuuri, kielineen ja tapoineen, tulee ihmiseen varhain. Se on kaiken perusta ja sen avulla voidaan arvostaa/arvottaa/valita mahdollisia muita kulttuuripiirteitä. Aina kuitenkin säilyy pohjimmaisena mielen rakenteena tuo ensimmäinen kulttuuri, sillä se kannattelee kaikkea muuta.

Niinpä jo yli kymmenen vuotta Suomeen voimallisesti itseään sopeuttanut puolisoni säilyy todellisessa valintatilanteessa puhtaasti isovenäläisenä. Se on hänen henkinen kotinsa, kaiken mittapuu. Ei sitä voi valita eikä siinä asiassa ole mitään moitittavaa.

Kulttuuri-identiteettiin kasvetaan, kyllä. Mutta vain yksi kulttuurinen identiteetti voi olla kaiken perusta. "Aina mielessäin säilyy kotimaa" -hyvänä tai pahana, mutta viimeisenä perustuksena.

Mutta mielenterveysongelmiin saa kyllä apua.

pipi pikku apina kirjoitti:

Mutta mielenterveysongelmiin saa kyllä apua.

kun ihmisellä on vaikeita asioita elämässään, hän sairas? Outo ajatus minun mielestäni ja heitto mielenterveysongelmista on ala-arvoista.

Mitäs toi nyt on, meikä kun on syntynyt väärälle planeetalle. Minun kulttuurinen identiteettini nimittäin on marsilainen, olen tuntenut niin siitä saakka kun opin lukemaan. Siinä vasta kulttuuri! Ei tämä tylsä Suomi-meno paljon jaksa kiinnostaa, hohhoijaa. Entisessä elämässäni olin John Carter, mikä selittää paljon.