Yksin USKOSTA (Luth.Gal.kirj.)

Sitten, neljäntoista vuoden kuluttua, menin taas ylös Jerusalemiin -

Nyt syntyi äärettömän kiivas taistelu, joka välittömästi järkytti Paavalia. Paavali näet opetti, että PAKANAT VANHURSKAUTETAAN YKSINOMAAN USKOSTA, lain teoitta.

Kohta sen jälkeen kun hän siellä täällä pakanoiden keskuudessa oli saanut tätä opetetuksi, hän tuli Antiokiaan ja tiedotti sen opetuslapsille. Siellä nousivat Paavalia vastaan ne, jotka olivat totuttautuneet lakiin eivätkä saattaneet sietää sitä, että hän pakanoille noin julisti vapautta laista. Antiokiassa syntyi äärimmäinen kiihtymys. Paavali ja Barnabas pysyivät järkähtämättöminä ja todistivat lauseen:

MISSÄ IKINÄ PAKANOIDEN KESKUUDESSA OLEMME SAARNANNEETKIN, SIELLÄ PYHÄ HENKI ON TULLUT JA LASKEUTUNUT NIIDEN PÄÄLLE, JOTKA K U U L I V A T SANAA.

Näin on käynyt kaikissa pakanoiden seurakunnissa. Mutta ympärileikkausta me EMME OLE SAARNANNEET EMMEKÄ OLE MÄÄRÄNNEET MOOSEKSEN LAKIA NOUDATETTAVAKSI; ME OLEMME JULISTANEET VAIN U S K O A KRISTUKSEEN. Ja kun näin uskoa Kristukseen julistettiin, ANTOI JUMALA PYHÄN HENGEN NIILLE, JOTKA KUULIVAT. Pyhä Henki siis hyväksyy pakanoiden uskon laitta ja ympärileikkauksetta. Ellei näet tämä evankeliumin julistus ja pakanoiden usko Kristukseen olisi häntä miellyttänyt, hän ei olisi näkyväiseksi merkiksi laskeutunut niiden ympärileikkaamattomien päälle, jotka sanan kuulivat. Koska hän siis yksinomaisesti sen nojalla, että oli kuultu uskosta, laskeutui heidän päälleen, niin on varmaa varmempaa, että Pyhä Henki antamalla mainitun merkin hyväksyi heidän uskonsa. EI OLE NÄET MILLOINKAAN KUULTU TUOLLAISTA TAPAHTUNEEN LAKIA JULISTETTAESSA. Näin Paavali ja Barnabas esittivät asiansa.
--------------------------------------------------------------------------------

Siinä silloin moni asettui vastaan, lausuen, että laki on pidettävä, ja että jollei pakanoita Mooseksen lain mukaisesti ympärileikata, nämä eivät voi tulla autuaiksi. Tätä vastaan Paavali asettui kiivaaseen vastarintaan. Taistelu tästä lain noudattamisesta koskevasta kysymyksestä oli hänen vastauksinaan kauan jälkeenkinpäin. Mutta luullakseni tämä ei ole sama, jota Luukas Apostolien tekojen 15. luvussa kuvailee; se näyttää sattuneen heti evankeliumin ollessa alkuvaiheessaan, Paavalin tässä kertoma tapaus taas näyttää sattuneen paljoa myöhemmin, aikana, jolloin hän jo oli julistanut evankeliumia melkein kahdeksantoista vuotta.
--------------------------------------------------------------------------------

Asiain näin ollen lain puolesta kiivaasti kiihkoilevat ja kamppailevat juutalaiset asettuivat varsin hanakasti Paavalia vastaan, joka julisti, että pakanat vanhurskautetaan yksinomaan uskon kautta, lain teoitta. Eikä tämä ole ihmekään. Yksin jo Jumalan lain mainitseminenkin tehoaa sangen voimakkaasti ihmisten mieliin. Jopa pakanakin, joke ei koskaan ole kuullut mitään Jumalan laista, varmasti pelästyy kuullessaan: Tämä oppi on Jumalan lakia.

KUINKA SIIS EIVÄT SIITÄ SAISI KOKEA VAIKUTUKSIA JA KUINKA EIVÄT TARMOKKAASTI JUMALAN LAIN PUOLESTA TAISTELISI NE, JOTKA PIENESTÄ PITÄEN OVAT SIINÄ KASVATETUT JA SEN IMENEET LUIHIN JA YTIMIINSÄ!

Saammehan nykyään havaita, kuinka itsepintaisesti paavilaiset hosuvat puolustaessaan perinnäissäännöksiään ja perkeleellisiä oppejaan. Ei ollut läheskään oudostavaa se, että juutalaiset niin suurella innolla ja kiihkolla taistelivat lakinsa puolesta, jonka Jumala oli heille antanut.

NIIN VALTAVA ON TOTTUMUKSEN VOIMA: SE VAHVISTAA JO ITSESSÄÄN LAKIIN TAIPUNUTTA LUONTOA. Ja näin kehkeää "toinen"* luonto, kun lisätekijänä on pitkäaikainen ja käytännön vakiinnuttama tottumus. Siitä syystäpä Kristukseen kääntyneiden juutalaisten oli mahdotonta heti hylätä lakia. He olivat tosin omaksuneet uskon Kristukseen, mutta olivat kuitenkin kaikitenkin sitä mieltä, että samanaikaisesti lakiakin oli noudatettava. Tätä heikkoutta Jumala TOISTAISEKSI kärsi, KUNNES EVANKELIUMIN OPPI SELVÄSTI LAISTA EROTETTAISIIN. Samalla tavoin hän kärsi Israelin heikkoutta Aahabin aikana, kun kansa ontui kahtaanne. Jopa hän on kärsinyt meidän heikkouttamme paavivallan aikana. Hän on näet kärsivällinen ja sangen laupias.

MUTTA ME EMME SAA VÄÄRINKÄYTTÄÄ TÄTÄ JUMALAN HYVYYTTÄ EMMEKÄ JATKUVASTI JÄÄDÄ HEIKKOUTEEN JA EREHDYKSEEN, KUN MEILLE TOTUUS EVANKELIUMIN VALOSSA PALJASTETAAN.

* "Toinen," sananmukaisesti "kaksinkertainen".

--------------------------------------------------------------------------------

Niillä, jotka Paavalia vastaan kiven kovaan väittivät, että pakanat oli ympärileikattava, oli edelleen puolellaan isiltä peritty laki, samoin apostolien esimerkki ja vihdoin myös Paavalin oma esimerkki, kun hän oli ympärileikkauttanut Timoteuksen. Jos Paavali siis sanoisi, ettei hän ollut tehnyt tätä välttämättömyyden pakosta, vaan kristillisen vapauden ja rakkauden tähden, jotteivät heikkouskoiset loukkaantuisi, kuka ottaisi moista ymmärtääkseen ja uskoakseen? Tähän koko joukko vastaisi lyhyesti: Koska on päivän selvää, että olet ympärileikkauttanut Timoteuksen, puhu sitten mitä puhut, teonhan kuitenkin olet tehnyt! Tämä asia näet on verrattomasti tavallisen käsityskyvyn yläpuolella. Eipä sitten puolustelutkaan auta, kun kerran kansan suosio on menetetty ja jouduttu näin kiusalliseen tilanteeseen.

Paavali siis, huomatessaan kiistelyn ja metelin päivä päivältä kasvavan sekä saatuaan sitä paitsi jumalallisen ilmestyksen välityksellä varoituksen, meni (neljäntoista vuoden kulutttua, lukuunottamatta niitä vuosia, joiden aikana hän saarnasi Damaskossa ja Arabiassa) ylös Jerusalemiin neuvottelemaan evankeliumistaan apostolien kanssa, ei kuitenkaan oman itsensä vuoksi, vaan kansan.