ihana tyttäreni on reilun kolme vuotta.Olen ollut aina yksinhuoltaja ja sinkku koska lapsen isällä on lähestymiskielto.Onni onnettomuudessa ovat isovanhemmat jotka auttavat.Suuri kiitos heille.Mutta minä en jaksa yksin enää,tahtoisin kuolla.Olen masentunut ja lääkityksenä on cipralex, mirtazapin ja lamictal.Vahva lääkitys pitää minut elossa mutta henkisesti ja fyysisesti olen lopussa. Tahtoisin antaa lapselleni niin paljon mutta minä en jaksa täyttää omia vaatimuksiani,enkä pysty kaikkeen tarvittavaan.Sosiaaliset suhteet ovat heikot,ystäviä ei ole yhtään mutta mummolassa lapsella on kaikki paremmin kuin minun kanssani vaikka olenkin hyvä perusäiti.Se ei vain riitä että huolehtii puhtaudesta,ruokaa riittää.on turvallista ja rakkauttakin.Lapsi vaistoaa pahan oloni eikä tietenkään halua olla kotona.Olen sairastanut koko elämäni,vakavasti joten terveys on milloin mitäkin.Henkinen vointi kun menee tälle tasolle niin pohja putoaa kaikelta.No,kirjoittaminen ehkä on terapiaa mutta apua kaipaan mutta en tiedä millaista.
ahdistunut
yh aina
3607
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
itsellesi asettamiasi vaatimuksia?
Mieti ensin, millä perusteilla ne olet asettanut. Kuinka voi määritellä, mikä riittää? Täydellisiä ihmisiä ei ole olemassakaan, ei edes äitejä.
Miten niin mummolassa kaikki on paremmin? Eihän ole kysymys kilpailusta.
Minun neuvoni, josta ehkä ei ole hyötyä mutta tuskin haittaakaan, on tämä: etsi itsestäsi ja ympäriltäsi hyviä asioita. Aloita vaikka ihanan keväisen luonnon tarkkailemisesta. Kun ajattelee hyviä asioita, ei jää yhtä paljon tilaa pahoille, toivottomille, tuhoisille ajatuksille.
Älä toivo kuolemaa. Se tulee kyllä aikanaan, mutta sitä ennen saat ehkä elää monta hyvää hetkeä, nähdä tyttäresi kasvavan ja kehittyvän. Olet luultavasti vielä hyvin nuori. Elämällä on sinulle varattuna myös iloisia yllätyksiä, kunhan et käännä elämälle selkääsi.
- Ulkoilu on usein ihmelääkettä sekä sielulle että ruumiille.
- Hymy avaa monia ovia.
- Kirjoittaminen on hyvä tapa purkaa tunteitaan.
- Anteeksianto itselle ja muille sallii aloittaa putipuhtaalta pöydältä.
- Jumala kuulee rukoukset.
mäkin olen masentunut 2lapsen äiti. molemmat alle 3v.(isompi täyttää pian 3)olen 23. sinkku. mulla ja lasten isällä on viimeinen yritys meneillään, mutta en usko että onnaa.
sen opin ensimmäisen lapseni kanssa, että ei kannata stressata liikaa, äidilläkin oikues kiukuta, kunhan selittää lapselle että ei ole hänen vikansa. munkin lapset huomaa millon äiti ei ole ihan kunnossa.
mä olin aluksi ihan paineessa kun halusin täyttää muiden kriteerit "täydellisestä" kotiäidistä. se oli kamalaa! nyt en välitä muiden mielipiteistä. jos neuvoo, kuuntelen, jos on hyviä neuvoja laitan ne korvan taakse. mutta haukkuja en kuuntele. esim. poltan tupakkaa, mutta siirryn aina vähän kauemmaksi lapsistani. saan myös vihaisia katseita tyylistäni pukeutua. silloin kyttään takaisin.
vinkkini siis on: ole oma itsesi, muista itsesi. liian moni äiti uhraa itsensä lapsen saannin jälkeen. sun pitää löytää se teille sopiva tasapaino elämässä. jos sua itkettää, itke ja selitä lapsellesi hänen ymmärryksen tasolla miksi. myönnän: mun on tehnyt mieli lävästä isompaa kun on ollut niin hermoille käyvä. se on normaalia. lyöminen siis EI OLE hyväksyttävää. mutta ei kukaan loputtomiin jaksa!!!! jos haluat jutustella, niin kerro. mielelläni uusia ystäviä saan :)
Tuttu tunne kun tuntuu että enää ei jaksa.
Mutta, pakkohan se on jaksaa edes lastemme takia. Mukeloiset tarvitsevat meitä.
Minulla myös ystävät jääneet pois kuvioista kun ei ole enää ollut jaksamista edes siihen että pitäisi yhteyksiä yllä. On vain helpompi jämähtää kotiin.
Jos kaipaat juttu/meilailuseuraa niin otappa yhteyttä..
Voimia sinulle!!