Mietin mitenkä kerrtoa miesystävälleni,että nyt onkin todettu epilepsia.? elikkä mitenkä olette kertoneet tai selostaneet ??
Sikäli on hyvä tilanne että löytyi kerralla lääke joka ei aiheuta sivuvaituksia ja pitää kohtaukset pissa elämä hymyilee opinnotkin sain päätökseen elikkä valmistuin Laitoshuoltajaksi .
kertoneet asiasta aikoinaan lähesillinneesim vaimollenne ,mihellenne ym sukulaisille ?? ja kuinka saada esim sukulaiset tajuamaan että epilepsiaakin sairastava voi viettää normaalia elämää ??vielä eräs kysymys että entäpäs raskaksii tulo ja ylensääkin sitten vauvan hoito mitenkä olette jaksaneet ja onko sossu ollut kysylemessä ??sillä tulevaisuudessa oisi haavenaa perustaa perhe elikkä lasten hankinta oisi haaveissani .
Sikäli on hyvä tilanne että löytyi kerralla lääke joka ei aiheuta sivuvaituksia ja pitää kohtaukset pissa elämä hymyilee opinnotkin sain päätökseen elikkä valmistuin Laitoshuoltajaksi .
kertoneet asiasta aikoinaan lähesillinneesim vaimollenne ,mihellenne ym sukulaisille ?? ja kuinka saada esim sukulaiset tajuamaan että epilepsiaakin sairastava voi viettää normaalia elämää ??vielä eräs kysymys että entäpäs raskaksii tulo ja ylensääkin sitten vauvan hoito mitenkä olette jaksaneet ja onko sossu ollut kysylemessä ??sillä tulevaisuudessa oisi haavenaa perustaa perhe elikkä lasten hankinta oisi haaveissani .
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jos olet saanut epi-diagnoosin juuri, niin etkö ole vielä tutkimusvaiheessa sanonut mitään miesystävällesi? onko suhde tuore? Itse ajattelen näin että suhteessa jaetaan ilot ja surut. Kerrot vain suoraan epilepsiasta ja kerrot mitä se on. kannattaa tutustua epilepsialiiton esitteisiin ja vaikka antaa miesystävälle siitä tietopaketti.
Mikäli epilepsia tuottaa suhteelle ongelman niin silloin hän ei hyväksy sinua sellaisena kuin olet. ongelma on hänen, ei sinun. Ei epilepsia ole mikään salattava asia, ainakaan nykypäivänä.
avoimin mielin ja tuntein eteenpäin.
Minun ystäväni, sukulaiseni ja työtoverini tietävät epilepsiastani, puhun siitä avoimesti ja teen samalla pientä "valistustyötä" aiheesta. Tuntematon yleensä pelottaa, siksi aiheesta kannattaa puhua avoimesti.
Kyllä minulta on kysytty usein miten pärjään, sanon no elän normaalisti ja jos jotain tulee niin sitten mennään sen mukaan. en tiedä miten kaikesta selviän, mutta ei sitä kannata alkaa murehtimaan, pelkäämään tai miettimään etukäteen.
Lapsia on tiettävästi useat epileptikot tehneet ihan ongelmitta.
tutustu tästä aiheesta : nainen ja epilepsia -oppaaseen jota voi tilata epilepsialiitosta sekä se on luettavissa epilepsialiiton sivuilta myös
www.epilepsia.fi
Miksi sossu kyselisi epilepsiaa sairastavan äidin perään?? Ei ole kokemusta sellaisesta, enkä usko että olisi mitään syytä kysellä.
Mulla on nyt vajaa 2 vuotias tyttö. Heti raskauden alussa aloin syödä foolihappoa, jota neurologi suositteli; se jotenkin vähentää todennäköisyyttä sikiövaurioihin. Lääkitystäkin hieman pienensin, oli mahdollista, kun en kohtauksia saanut. Eli kun suunnittelet raskautta (tai tulet raskaaksi), niin ota yhteys neurologiisi.
Mulla raskausaika meni hyvin, sain vain kerran (tai kaksi, en muista tarkkaan)lyhyen tajuttomuuskohtauksen nukkuessani. Kävin sen jälkeen tarkistuttamassa sairaalassa sikiön sydänäänet.
Kyllähän se hieman hermostutti välistä, et meneekö kaikki hyvin ja onko lapsi terve. Kaikki meni hyvin ja lapsi on terve (ainakin toistaiseksi). Mulla ei ole ollut mitään ongelmia lapsenhoidon suhteen (mikä ois epistä johtunut). Saan kyllä kohtauksiakin vain pari kertaa vuodessa nukkuessani.
Kyllä sun miesystävällesi pitäisi asiasta kertoa. Itse kerroin exälleni siinä tilanteessa, kun hän otti esille insuliinipiikin pistääkseen eli hän oli diabeetikko. Oli luontevaa kertoa asiasta hänelle. Nykyiselle miehelleni kerroin vain jonkun jutustelun lomassa. Ei hän siihen mitenkään erityisesti reagoinut. Ihan kuin "moi!" olisin sanonut. Siinä sit samalla kerroin perustietopaketin sairaudesta.
Iso kiitos vastauksista molemille ja varsinkin todella iso kiitos sinulle ummikko 3 oli mukavaa lukea jonkun kokemuksia eikä pelkää asia tietoa epilepsialiiton sivuilta. mukavaa kevättä sinulle toivotan ummikko 3.ihanaa kun vastasit .Helpotti kun sai lukea oma kohtasia kokemuksia sillä moni asia on mietittänyt tässä ja mennyt oma aikansa että itsekin hyväksyn tilantenii sillä diagnoosista on vasta niin vähän aikaa.Kyllähän sitä monia asioita mietii kun elämäntilanne mutuu .onneksi on tämä keskustelupalsta :)hymyn ja halauksen lähetän sinulle ummikko3 .
Vitamin K1 should be taken the last month of pregnancy to prevent rare bleeding complications in the newborn,
http://www.epilepsy.com/info/epilepsy_pregnancy
Epileptisen äidin suositellaan käyttävän K1 vitamiinia raskauden viimeisen kuun aikana, jolloin lapsen vuotoriskit vähenevät.
Aiemmin suositeltiin foolihappoia 400ug mutta nyt määrää on vielä nostettu 500 ug tasoon raskauden aikana.
NNR2004:
RASKAUDENAIKA: 500 ug folaattia suositellaan. Raskauden aikana nousee folaatin tarpeet, varsinkin graviditeetin viimeisen kolmanneksen aikana ja samalla folaatin puutteen riski kasvaa niillä naisilla, joilla on matalat folaattivarastot. Kun folaatin saanti on riittämätöntä, alkaa odottavan äidin s-folaatit ja punasolujen folaatit laskea ja megaloblastista anemiaa kehittyy (foolihaponpuuteanemiaa)._Caudill kollegoineen tutki raskauden toisessa kolmanneksessa olevilta naisilta ja kontrolliryhmältä ravinnon foolihapon sekä folaattilisien saannit. Hän tuli siihen johtopäätökseen, että 450 ug folaattilisää (joka vastaa 600 ug pelkkänä ravintoperäisenä folaattina) oli riittävä pitämään raskaana olevalla folaattistatuksen normaalina. Sekä seerumin folaatti, että punasolujen folaatti olivat koholla tämän 12 viikkoisen tutkimuksen loppuvaiheissa, mistä saattoi päätellä, että pienempikin annos folaattia riittäisi._ NNR1996 suositteli raskauden alusta lähtien 400 ug folaatin saantia päivässä. Koska nykyään suositellaan kaikille fertiileille naisille, jotka kykenevät tulemaan raskaaksi, 400 ug foolihappoa päivässä, naiset saattavat alkaa raskautensa kohtalaisen normaalein folaattivarastoin. Yhteenvetona Caudillin tutkimukset huomioon ottaen katsotaankin 400-500 ug foolihappoa päivässä riittävän kattamaan raskaudessa nopeasti kasvavien kudosten asettamat vaatimukset. Uusimmat suositukset NNR2004 asettavt folaatin saannin 500 ug:n tasoon päivässä raskauden ajaksi..
IMETYSAIKA: 500 ug folaattia suositellaan. Rintamaidon folaattipitoisuudet vaihtelevat imetyksen aikana. Korkein keskiarvo on 60 ug litrassa._Smith ym raportoivat rintamaidon folaattipitoisuudeksi 85 ug litrassa. Perustaen rintamaidon tuottoon 0.75 litraa päivässä ja biologiseen saatavuuden, mikä on 50 %, tulisi imettävän äidin ravinnon sisältää lähes 100 ug lisäfolaattia päivässä. Imettäville äideille suositellaan folaatinsaantia 500 ug päivässä. Tästä kehittyisi myös repleetiovarastot mahdollisen seuraavan raskauden alkuvaiheitten varalle.