BMW D7

BMW:n D7 ja D12 ovat Hatzin koneesta marinoituja. Hatz oli BMW-sarjan myyntiintulon aikoihin yksi suurimmista paikallismoottoreiden valmistajista.Koneilla pyöritettiin mitä moninaisimpia maatalousvimpaimia,dumppereita ja täryjyriä. Vahva maamoottori siis. Moottorin osalta varaosat ja remonttimiehet tuskin ovat kiven alla.

Marinointi sitten onkin jo toinen juttu. Seiskaa ja kahtatoista taidettiin tehdä eniten Hurthin merivaihteella. Se on levykytkin ja voitelu tapahtui automaattivaihteisto-öljyllä, sillä punaisella. Suositus oli muistaakseni Dextron ATF (Shell).
Jos kytkintä on ajettu huonolla huollolla,niin sisäkalut maksavat niitä maltaita.

Starttimoottori kannattaa avata,putsata ja vaihtaa hiilet.Vauhtipyörä näet saattaa nostaa vettä,merellä ajettaessa starttiin kertyy suolaa.
Starttimoottorin kiertosuunta on vastaaviin,autossa käytettäviin verraten päinvastainen. Starttimoottoria ei siksi löydä autoromuttamoilta.

Jos polttoaineen kierrätyspumpussa on fibaa,asia hoituu kohtuuhinnalla mutta jos ruiskutuspumppu taikka suutin kaipaa ammattimiestä niin maksajanosaasi en kadehdi.

Koneessa ei ole ulkopuolisia,liikkuvia osia. Laturin käämi on sisäänrakennettu. Alkuperäinen on muovittamattamaton ja ilman liittimiä.Vaihto edellyttää siten joko liittien asentamista taikka juotostöitä.
Myös käämin uusiminen on sikahintaista.Käämiin käsiksipääsy edellyttää koneen akseliston ja kytkimen irroittamista. Sisältä löytyy runsaasti kiinnipitävää ruostetta,reilusti repien murtuu päätykansi.
Varminta on vetää koko hoito irti vauhtipyörän kanssa. Vauhtipyörä on kiinni kolmella pultilla, porataan yksi reikä ja vauhtipyörää pyörittämällä haetaan esiin pulttien kannat. Oikean kohdan ja pulttien tyypin löytämiseksi tarvitset ohjekirjan tai räjäytyskuvan.
Koneeseen voi asentaa ulkopuolisen laturin,se on halvempi vaihtoehto jos sopivat hihnapyörät löytyvät edullisesti. Asennusohjeen olen nähnyt,siis sellainen on olemassa.Enempää en asiasta osaa nyt kertoa.
Konetta kuitenkin toi maahan Telva. Teidän kulmillanne paras ja kallein asiantuntija taitaa olla maissa merirosvousta harrastava Hartikainen.
Siis venepurkamo - oliko se nyt jossakin Tattarisuolla? Se mitä Hartikaisesta sanoin on vitsi.Paras ja selkein apu on löytynyt aina sieltä - ja tuota rahaa en ole koskaan muutenkaan kasalle saanut.

Ohjekirja sinun kannattaisi hankkia jostakin. Siitä näkyvät ohjearvot sähkölaitteille,venttiilien säätö,hehkutulpan arvo jne. Tuon ikäisen merivesikoneen sisäkalun ovat varmastikin aika tatinassa,pitää varmaankin spuulailla. Löisin vetoa,että suojasinkistä jäljellä on enää kierrenaula.

Pikkubemareiden kohderyhmä oli aikoinaan apukonetta tarvitsevat purjeveneilijät. Jos koneesi on hyvinhuollettu apukone,suurta murhetta tuskin on. Oletin tässä toisin ja pyrin kertomaan minkälaisia murheita bemareitten "loppukäyttäjille" saattaa koitua. Se ei tarkoita hankaluuksien povaamista ja pahanilmanlintuna oloa.
Kun löydät etsimäsi huoltomiehen,ehdotan että sovit ensin tarkasti tarvittavat toimenpiteet,selvitätte yhdessä sen,ovatko kaikki osat saatavissa ja työn kestolle aikarajan sekä sen,mitä homma saisi maksaa. Vältyt suurilta yllätyksiltä.

"Uutena" (-85) pikkubemareiden suojasinkki maksoi yli 50 mk, polttoainesuodin 150,ilmansuodin 65,uusi käämi 1050 ja starttimoottori 1365 markkaa. Poltin käämin kahdesti. Ensimmäisellä kerralla vauhtipyörä nosti veden pesään,toisella kerralla huonon liitoksen päälle putosi tavaraa ja startti meni päälle kesken ajon.
Seiska on muistaakseni ripustettu kahdella kumityynyllä,isompi neljällä. Molemmissa olen nähnyt sivutärinöitä vaimennetun kytkimen etupuolelle asennetulla,pikkutyynyihin vastaavalla poikittaisraudalla.
Tyynyt ovat noin kahdeksan kertaa jäykemmät,kuin pikkuautoissa käytettävät. Tämä on yhdenlainen nyrkkisääntö,ei apteekin resepti.

Toivon huoltotöillesi nopeaa aikataulua ja kohtuullisia kustannuksia.