Kävin lääkärissä ja kerroin, etten henkisesti voi oikein hyvin;itkettää ja masentaa,ahdistaa.Minulla on nyt sitten todettu synnytyksen jälkeinen masennus...ja joudun aloittamaan lääkehoidon terapian lisäksi.Olen tähän saakka antanut tyttärelleni,vähän yli 3kk,rintamaitoa minkä on riittänyt ja korviketta lisäksi.Nyt joudun lääkkeen takia lopettamaan imetyksen kokonaan.Tunnen siitä voimakasta syyllisyyttä :(
Lääkärikin vaan aluksi tuumasi, ettei mielellään minulle lääkettä aloita mutta kun tilanne on nyt tämä niin imetys lopetetaan kokonaan ja sillä siisti.Tunnen syyllisyyttä siksi,että pelkään ettei vauvani saa jatkossa niitä vasta-aineita ja kaikkea tarvittavaa mitä rintamaidosta saa.Olen sinnitellyt ilman lääkettä,enää en tiedä pystynkö,olo alkaa olla niin alakuloinen.Mites sitten kuin tissit vaan tuottaisi maitoa ja ne täyttyvät; lypsänkö vaan ne pois? Tälläistä tämä on...lapseni joutuu kärsimään minun sairauteni takia :( hieman huono-äiti fiilis täällä suunnalla :( onneksi lapsi on kuitenkin virkeä,tyytyväinen ja meillä on kuulema selvä "vuoro-vaikutus" keskenämme eikä ole masennukseni takia päässyt mitään "pahaa" käymään.Siitäkin sietää olla onnellinen... :)
Lääkärikin vaan aluksi tuumasi, ettei mielellään minulle lääkettä aloita mutta kun tilanne on nyt tämä niin imetys lopetetaan kokonaan ja sillä siisti.Tunnen syyllisyyttä siksi,että pelkään ettei vauvani saa jatkossa niitä vasta-aineita ja kaikkea tarvittavaa mitä rintamaidosta saa.Olen sinnitellyt ilman lääkettä,enää en tiedä pystynkö,olo alkaa olla niin alakuloinen.Mites sitten kuin tissit vaan tuottaisi maitoa ja ne täyttyvät; lypsänkö vaan ne pois? Tälläistä tämä on...lapseni joutuu kärsimään minun sairauteni takia :( hieman huono-äiti fiilis täällä suunnalla :( onneksi lapsi on kuitenkin virkeä,tyytyväinen ja meillä on kuulema selvä "vuoro-vaikutus" keskenämme eikä ole masennukseni takia päässyt mitään "pahaa" käymään.Siitäkin sietää olla onnellinen... :)
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hei.
Elä pode huonoa omatuntoa imetyksen lopettamisesta.
Kyllä lapselle on parempi että äiti on iloinen ja tasapainoinen ihminen,että lopeta ihan rauhassa,kyllä se lapsi on jo niitä vasta-aineita saanut.
Itse olen pystynyt omia lapsiani imettämään osaimetyksellä, esikoista n.3kk ja kakkosta n.1,5kk.
Itse ajattelin että minkäs teet,enkä ollut onneksi ainoa jolle näin on käynyt.(mulla maito loppui)
Ja ihan normaaleja ja terveitä lapsia ovat,mitä nyt ihan normaaleja nuhakuumeita on aina välillä ollut.
Itsellänikin on tämän toisen synnytyksen jälkeen ollut rankkaa,kun tämä kakkonenpas ei sitten olekkaan mikään hyvä nukkuja ja muutenkin vaativampi lapsi,on nyt vuoden ikäinen ja vieläkin on yöt katkonaisia.
Olen ollut väsynyt ja ehkä myös hiukan masentunut,mutta lääkäriin en ole missään vaiheessa hakeutunut,vaikka välillä olen sitä ajatellut paljonkin mutta se kynnys sanoa sille neuvolantätille on niin suuri että en ole kehdannnut.
Meillä on myös ollut parisuhteessa ongelmia ja on niitä vieläkin,mutta ovat ne hiukan helpottaneet,ja tilannetta ei helpota se että tulin nyt yllättäen raskaaksi ja odotamme taas vauvaa.
Ajatukseen 3lapsesta totuimme aika äkkiä,ja haluamme ihan yhtä paljon tätä yllätys lasta kuin kahta aikaisempaa suunniteltua vauvaa,mutta ajattelen kaikista eniten omaa jaksamistani.
Nyt olen palannut yli 2vuoden tauon jälkeen töihin ja odotan todella että pääsen taas takaisin kotiin.
Stressi töistä on valtava.
Supistuksiakin on tullut jo 9vk lähtien,nyt 14vk menossa.
Mutta sanoin kyllä miehelle että kun vauva talvella syntyy otetaan meille taloudenhoitaja eli siis joku joka käy pari kertaa viikossa siivoamassa,että saan itekkin levähtää eikä aina tarvitse olla hinkkaamassa joka paikkaa.
Mutta nyt meni ihan tarinointiin tämä homma :)
Sähän voit hiukan aina pumpata sitä maitoa pois tai sit kun käyt saunassa/suihkussa niin pumppaat käsin pois,kyllä se siitä sitten ajan kans loppuu.
Ihan kamalasti ei kannata kuitenkaan pumpata ettei maidon tulo lisäänny.
Mutta onnea sinulle ja perheellesi ja muista se kun huolehdit omasta hyvinvoinnistasi huolehdit samalla lapsesi hyvinvoinnista :)
Tsemppiä :)
Lapsesi kasvaa varmasti yhtä terveeksi korvikkeellakin, tärkeämpää on nyt, että sinä jaksat huolehtia lapsestasi ja nauttia vauva-ajasta.
Varmasti lapsesi mieluummin on onnellisen ja hyvinvoivan äidin sylissä... Vaikkakin tuttipullon kanssa.
Älä lypsä liikaa maitoa pois, vain sen verran että pahin paine poistuu. Kun maidon menekki pienenee niin pienenee tuotantokin.
voi käyttää vaikka imettäiskin, itsekin teen niin. Se on melkolailla yleisinpiä masennuksen hoidos käytettäviä lääkkeitä.
Jos oisin sinä, niin valkkaisin lääkärin avulla lääkkeen jota voi käyttää vaikka imettäisikin.
Lääkäri sanoi että "en suosittele imettämistä jos syöt lääkettä" ja toine sano teratologisessa tietopalvelussa että saa imettää....mene ja tiedä.
toinen lääkäri kieltää ja toinen antaa luvan imetykseen, ei voi olla ihan varma asioista. Silloin imettäisin itse, omalla vastuulla tietysti. Itsekin imetin ja käytin estrogeeni laastaria. muutaman kuukauden. On myös lääkkeitä, jotka kieltää ehdottomasti imetyksen.
turha kokea syyllisyyttä imetyksen lopettamisesta. Itselläni on kolme lasta, joita olen imettänyt "vain" noin kuukauden ajan. He kaikki ovat esim. vastustuskyvyiltään aivan erilaisia, perusterveitä iloisia lapsia. Itsekkin olisin halunnut heitä imettää paljon kauemmin, mutta aina ei asiat mene niin kuin itse haluaisi. Tottakai imetys on aina suositeltavaa, mutta hei, ihan oikeita, terveitä ihmisiä kasvaa myös niistä lapsista jotka korviketta saavat. Pidä omasta hyvinvoinnistasi huolta, nauti äitiydestä, rakasta lastasi ja elämääsi..
ja voi olla melkoisen varma ettei niiden käytöstä ole lapselle vaaraa. Kun kuopukseni syntyi, lääkärin ohjeiden mukaan jätin 3 eka raskauskuukauden ajaksi lääkityksen (muistaakseni Cipramil) pois, samoin viimeisen raskauskuukauden ajaksi. Sinnittelin siihen saakka, kunnes lapsi oli 4 kk ja tiesin sitten että on parasta aloittaa lääkitys taas. Imetystä jatkoin kunnes lapsi oli reilut 3 vuotta! Siinä välissä masennukseni jo oli parantunutkin, lapsi taisi olla 2,5-vuotias kun jätin lääkkeet. Tutuissani (netti-) on myös äitejä, jotka ovat käyttäneet mielialalääkkeitä läpi raskauden ja imetyksen, eikä siitä ole lapselle ollut haittaa. Tietenkin aina pitää miettiä mikä on tilanne, kuinka kipeästi lääkitystä tarvitsee, miten jaksaa jne. Luottaisin kuitenkin siihen tietoon, mitä "vanhoista" lääkkeistä on ehtinyt kertyä. Imetyshän toisaalta helpottaa äidin elämää niin suunnattomasti ja on omiaan auttamaan jaksamisessa. Jos vielä tulen raskaaksi, mietin taas tilanteen uudelleen. Itsestään selvää on, että imetän pitkään. Ja muuten, sitä teratologista tietopalvelua minäkin käytin monta kertaa milloin mitäkin kysyäkseni. Siellä tieto on tuoretta, kaikilla lääkäreillä näin ei ole.