Heps!
Itselläni paukahti muutama kk takaperin ihan älytön paniikkikohtaus täysin yllättäen ilman mitään varoitusta. Tuolloin pelästyin että kehoni pettää ja sydän leikkaa kiinni. Seuraavana päivänä olo oli tilanteesta johtuen täyttä ahdinkoa, ei fyysisesti vaan henkisesti koska mielessä pyöri ajatus tapahtuneesta. Tuolloin en siis vielä tiennyt mistä oli kyse. Hakeuduin lopulta lääkärin vastaan otolle jossa minulta otettiin verenpaineet, käyrät yms. mutta lääkäri totesi kuitenki että lähes tulkoon varmasti kyse oli paniikkikohtauksesta. Ja näinhän se oli, käyrät yms näyttivät kaikki olevan kunnossa. Ensimmäinen kohtaus tulee kuulemma yleensä täysin yllättäen ilman suurempaa syytä? Minulle siis diagnosoitiin jo tuolloin paniikkihäiriö ja apua tarjottiin niin terapeutilta kuin lääkkeistäkin. Olen aina ollut hieman vastahakoinen popsimaan lääkkeitä, ja sillon kieltäydyin näistä ja oletin että tilanteen tajuamalla pystyn kyllä itse lannistamaan tämän sairauden voitokseni. Toisin kuitenkin kävi. Vaikka tiedän että paniikkihäiriö on vain kehon omaa puolustautumista jotain vastaan, ja hyvin pitkälle vaarattomaksi luokiteltu sairaus, en kuitenkaan pysty olla ajattelematta, että milloin iskee seuraava kohtaus. Ja tietysti kun sitä alkaa ajattelemaan kohtaus iskee vuoden varmasti :( En siis pelkää itse sairautta tai kohtauksien vakavuutta vaan olen joutunut ns noidan kehään jossa alan tietyissä tilanteissa kuin automaattisesti pelkäämään että kohtaus iskee. Vaikka kuinka yritän ajatella muuta, se kuitenki nousee aina mieleen. Itse ensimmäinen kohtaus johtui todennäköisesti ylirasituksesta ja stressistä joita meillä korkeakouluopiskelijoilla todennäköisesti on likimain kaikilla. Valitettavasti tuo kohtaus nyt ei vain jäänyt siihen yhteen kertaan vaan nykyään niitä tulee lähes päivittäin. Tilanteesta johtuen päätin (hieman vastentahtoisesti) hakeutua uudestaan lääkärille asiasta keskustelemaan ja aloittaa mahdollisen lääkehoidon. Kysyisinkin muilta paniikkihäiriöistä kärsiviltä hieman mielipiteitä lääkkeistä, mitä suosittelette, mitkä toimivat ja kuinka pitkiä kuureja kyseen omaisissa hoidoissa käytetään? Joka tapauksessa olen kyllästynyt tähän alinomaiseen pelkotilaan, itseluottamus alkanut vähitellen karista ja huomannut omaavani masennuksen piirteitä :(
-Opiskelija/työläinen m23v
Itselläni paukahti muutama kk takaperin ihan älytön paniikkikohtaus täysin yllättäen ilman mitään varoitusta. Tuolloin pelästyin että kehoni pettää ja sydän leikkaa kiinni. Seuraavana päivänä olo oli tilanteesta johtuen täyttä ahdinkoa, ei fyysisesti vaan henkisesti koska mielessä pyöri ajatus tapahtuneesta. Tuolloin en siis vielä tiennyt mistä oli kyse. Hakeuduin lopulta lääkärin vastaan otolle jossa minulta otettiin verenpaineet, käyrät yms. mutta lääkäri totesi kuitenki että lähes tulkoon varmasti kyse oli paniikkikohtauksesta. Ja näinhän se oli, käyrät yms näyttivät kaikki olevan kunnossa. Ensimmäinen kohtaus tulee kuulemma yleensä täysin yllättäen ilman suurempaa syytä? Minulle siis diagnosoitiin jo tuolloin paniikkihäiriö ja apua tarjottiin niin terapeutilta kuin lääkkeistäkin. Olen aina ollut hieman vastahakoinen popsimaan lääkkeitä, ja sillon kieltäydyin näistä ja oletin että tilanteen tajuamalla pystyn kyllä itse lannistamaan tämän sairauden voitokseni. Toisin kuitenkin kävi. Vaikka tiedän että paniikkihäiriö on vain kehon omaa puolustautumista jotain vastaan, ja hyvin pitkälle vaarattomaksi luokiteltu sairaus, en kuitenkaan pysty olla ajattelematta, että milloin iskee seuraava kohtaus. Ja tietysti kun sitä alkaa ajattelemaan kohtaus iskee vuoden varmasti :( En siis pelkää itse sairautta tai kohtauksien vakavuutta vaan olen joutunut ns noidan kehään jossa alan tietyissä tilanteissa kuin automaattisesti pelkäämään että kohtaus iskee. Vaikka kuinka yritän ajatella muuta, se kuitenki nousee aina mieleen. Itse ensimmäinen kohtaus johtui todennäköisesti ylirasituksesta ja stressistä joita meillä korkeakouluopiskelijoilla todennäköisesti on likimain kaikilla. Valitettavasti tuo kohtaus nyt ei vain jäänyt siihen yhteen kertaan vaan nykyään niitä tulee lähes päivittäin. Tilanteesta johtuen päätin (hieman vastentahtoisesti) hakeutua uudestaan lääkärille asiasta keskustelemaan ja aloittaa mahdollisen lääkehoidon. Kysyisinkin muilta paniikkihäiriöistä kärsiviltä hieman mielipiteitä lääkkeistä, mitä suosittelette, mitkä toimivat ja kuinka pitkiä kuureja kyseen omaisissa hoidoissa käytetään? Joka tapauksessa olen kyllästynyt tähän alinomaiseen pelkotilaan, itseluottamus alkanut vähitellen karista ja huomannut omaavani masennuksen piirteitä :(
-Opiskelija/työläinen m23v
Vastaukset 5
Vanhimmat
spramia oon syöny jo pitemmän aikaa. auttaa, ku annos on tarpeeks korkee. kaikilla tietty henkilökohtasesti. Musta kannattaa kuitenki käydä kans juttelemassa, koska itteäni noi lääkkeet ei oo kuitenkaan lopullisesti auttanu, ku en niitä lopun ikääni haluis nousevalla annostuksella syödä.
Aika sama tilanne ja sinnittelin ilman lääkkeitä, mutta sitten en kestänyt enää olotilaa ja sain lääkkeet. Sepram 20 mg ja ihmeekseni viikossa lähti heti paniikki pois. Nyt olen syönyt n.kuukauden ja olen jo puolittanut tabletin. Sain vielä lievästi rauhoittavaa, mutta en ole paljoa tarvinnut. Ne vaan nukuttaa hirveesti. Suosittelen kyllä kokeilemaan sepramia. Sain itse siitä heti avun.
Harkitsin myös pitkään lääkkeen aloitusta, mutta lopulta en enää jaksanut kun olotila kävi niin kurjaksi. Sain lääkitykseksi Seronil, jonka annosta nostettiin pikkuhiljaa. Tuo lääke toi itselleni rauhallisen olon ja mieli oli parempi. Ei ajatellut niin paljon pahoja asioita. Välillä olin noin puoli vuotta ilman lääkettä, jolloin ikävät oireet palasivat ja olen aloittanut lääkkeen uudestaan. Aloitus oireet voivat tuntua kurjilta ahdistusta ja etovaa oloa, mutta parin viikon päästä pitäisi helpottaa. Alkuun on turvana mietoa rauhoittavaa. Lääkityksen aloitusta pohtiessa kannattaa ottaa huomioon kuinka paljon tämä vaiva rajoittaa elämääsi, jos haittaa suosittelen kokeilemaan jotain lääkettä.
vastanneille.. katsotaan mitä lääkärissä sanotaan. Joka tapauksessa olen päättänyt aloittaa lääkekuurin mikäli lääkäri niin määrää, katsotaan mitä tuleman pitää :)
Minulla oli samoista syistä kohtaus noin 40 vuotta sittten. Silloin ei tiedetty mistään paniikkihäiriöstä.
Kävin hypnoosihoidossa ja siellä rentouduin täysin.