Murrosikä ja vanhempien ero

Musta morsian

Pitkä parisuhteemme näyttää olevan päättymässä. Minua askarruttaa kovasti, miten se vaikuttaa varhaisessa murrosiässä oleviin tyttäriimme. Tuomitsemmeko erollamme heidät elinikäiseen huonoon oloon vai selviävätkö he vähemmällä.

Kertokaa kokemuksistanne!

9

968

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • 3:n äiti

      ja jos mahdollista, eroatte sovussa ottaen
      lapset huomioon, niin tuskin heitä huonoon
      oloon tuomitsette.

      Yksi nyrkkisääntö pitää;
      mitä enemmän riitelette ja syyttelette,
      sen varmemmin aiheutatte lapsillenne traumoja.

      Minä kerroin aikanani, etten tule enää toimeen heidän isänsä kanssa, että rakkaus on loppunut.
      Niinhän lapsillakin on riitoja ystäviensä kanssa.
      Toiset riidat ovat ohimeneviä, toiset pysyviä.

      Vala uskoa lapsiisi, kyllä he kestävät eron, kun
      tietävät tilanteen mahdottomuuden.

      Onnea tulevaan koitokseen :)

    • mette

      vielä lisäisin, että muista kertoa heille, että rakkaus lapsiin ei lopu isältä eikä äidiltä.
      Vaan se jatkuu vaikka erotaankin.

      Muuten olen kyllä aivan samaa mieltä kuin "3:n äiti".

      Yhteistyö miehesi kanssa auttaa. Riita todellakin repii.

      • Iskä kodin ulkopuolelta

        Moi

        Juuri kuten 3:n äiti ja Mette tuossa jo aikaisemmin totesivat. Kaikki on kiinni siitä miten eron hoidatte.

        Koittakaa olla aikuisia vaikka kipeää tekeekin.

        Aikanaan otimme murrosikää lähestyvät lapsemme koolle ja kerroimme yhdessä mistä on kyse. Kerroimme, että heillä säilyy molemmat vanhemmat ja molempien rakkaus.

        Muutettuani pois kotoa annoin tietenkin uuden asuntoni avaimet lapsille ja kerroin, että ovat aina tervetulleita. Sen kuitenkin teimme yhdessä heti selväksi, että mitään peliä he eivät voi alkaa pitämään. Tarkoitan, että paukautetaan ovi perässä ja huudetaan muuttavansa toisen luokse.

        Kaikista lapsia koskevista asioista olemme jutelleet ja lapsetkin tietävät sen. Kaikki on mennyt mielestäni hyvin. Luulenpa, että jos olisimme jatkaneet liittoamme ja kenties alkaneet riitelemään lastemme nähden, olisi se vaikuttanut enemmän negatiivisesti.

        Toki myönnän sen, että onnellinen "ydinperhe" on lapsille parasta, mutta ilman ainakaan näkyviä traumoja me kaikki olemme selvinneet. Lapsistakin on kasvanut hyviä ja tasapainoisia ihmisiä.


    • miija

      Meidän lapset kokivat eron myönteisenä. Olivat silloin 12 ja 16. Henkinen väkivalta, jonka alla olin koski myös heitä ja joutuivat varomaan kotona puheitaan, jotta isänsä ei vaan saisi väärinkäsityksiä. Nyt voivat kotona ilmaista vapaasti itseään ja tälläkin hetkellä olohuoneesta kuuluu iloinen puheen ja naurun kukerrus.

      Ennen eroa heillä oli enempi keskinäisiä kinoja. Minusta tuntuu, että ero lähensi heitä paljon ja nykyisin ovat kavereita keskenään ja jutut menee yhteen. Yhteiset käynnit isän luona ja siellä toinen toisensa seurasta saama turva, mikäli isä sattuu olemaan omituisella päällä, on heille tärkeä yhdistäjä.

      Nautin suuresti, kun voin tarjota näille ihanille nuorilleni turvallisen ja rauhallisen kodin ilmapiirin.

      • 3:n äiti

        Usein ero on parempi vaihtoehto,
        kuin kituuttaminen ahdistavassa suhteessa,
        jossa loppuviimeksi kaikkein eniten kärsivät
        asiassa syyttömät lapset.

        Moni, joka tuomitsee jyrkästi avioeron ja
        näin syyllistää sen rakastavan/lapsistaan huolehtivan vanhemman, voisi joskus olla
        paikalla, kun näitä kertomuksia kirjoitetaan.

        Jaksamisia sinulle ja lapsille :))


      • Muija
        3:n äiti kirjoitti:

        Usein ero on parempi vaihtoehto,
        kuin kituuttaminen ahdistavassa suhteessa,
        jossa loppuviimeksi kaikkein eniten kärsivät
        asiassa syyttömät lapset.

        Moni, joka tuomitsee jyrkästi avioeron ja
        näin syyllistää sen rakastavan/lapsistaan huolehtivan vanhemman, voisi joskus olla
        paikalla, kun näitä kertomuksia kirjoitetaan.

        Jaksamisia sinulle ja lapsille :))

        meillä kerottiin yhdessä. Poika oli silloin 10 v. ja saanut kärsiä enemmän kuin minä edes silloin tajusin. Nyt jälkeenpäin ollaan asioista juteltu ja olen vain enemmän ja enemmän iloinen siitä, että erottiin. Ja nimenomaan lasten vuoksi. Kyllä me aikuiset ihmiset kestetään vaikka mitä jos se pää otetaan, mutta syyttömät lapset. Sitä usein kuulee sanottava, ettei voi erota lasten vuoksi, mutta minä erosin juuri lasten vuoksi, enkä kadu. Erosta on nyt viisi vuotta ja suhde isän ja lastenkin välillä on parantunut. Lapsilla on turvallinen aikuinen ja koti missä on lämmin henki, vaikka taloudellisesti ollaankin tiukilla.Kyllä lapset aistivat henkisen huonon olon kotona, eikä se voi olla vaikuttamatta heihin. Tsemppiä!


    • Muija

      että poikani sanoo tänä päivänä, että ero oli hyvä asia!

    • noora

      minun vanhempani taas eivät koskaan eronnet -lasten (eli minun ja sisareni) vuoksi. näin vanhemmalla iällä se tuntuu surulliselta. isälläni oli taipumusta alkoholismiin ja vaikkei hän varsinaisesti viinaa oottanut, kuin pari kertaa vuodessa, niin kaljan tissuttelu oli jokapäiväistä. isä oli usein vihainen (alkoholin vaikutuksesta, ilman syytä) ja äiti AINA töissä (ehkä jopa siksi, ettei tarvinnut olla aina katsomassa/kuulemassa isän inhottavaa nälvimistä). minä vanhempana siskona (nuorempaakin puolustellen) sain kokea myös fyysistä väkivaltaa henkisen lisäksi. ala-asteikäisenä sana avioero kuulosti joltain hyvin surulliselta asialta. vanhempani keskustelivat siitä toisinaan ja minä itkin: "ettehän te eroa" (luokallani oli tuolloin vain 1 oppilas, jonka vanhemmat olivat eronneet). no parhaan ystäväni vanhemmat erosivat ollessamme kuudennella. näin miten positiivisesti ero vaikutti ystävääni. hänestä tuli avoimempi ja jotenkin paljon iloisempi. sen jälkeen minun käsitykseni avioerosta muuttui täysin ja totesin, että toisille ihmisille se tekee vain hyvää!
      vanhempieni kohdalla tilanne on edelleen sama. äiti on aina töissä ja isä osa-aikaeläkkeellä ja kiukuttelee kotona. muutin pois kotoa 17-vuotiaana, kun tienasin ilta- ja viikonlopputöillä riittävästi elääkseni. pikkusiskoni on nyt 18 ja asuu vielä kotona. hän tulee paremmin toimeen isän kanssa, kuin minä (ts. pysyy mahdollisimman paljon poissa kotoa).
      nyt asiat ovat hyvin meidän lasten osalta, mutta äidin kohtalo surettaa. äidin kanssa käymme silloin tällöin pitkiäkin keskusteluja elämästä ja kaikesta siihen liittyvästä. äiti kertoi minulle, ettei ole koskaan elämänsä aikana ollut rakastunut! hän siis meni aikoinaan naimisiin miehen (isäni) kanssa, joka vain tuntui sopivalta elämänkumppanilta, mutta ei sytyttänyt sen kummemmin. minusta tuo on todella surullista. äitini on 55-vuotias ja ikäisekseen huippukunnossa. hän on erittäin viehättävä, hauska, fiksu, sivistynyt ja muutenkin upea pakkaus. tiedän hänen saavan monenlaisia ehdotuksia muilta miehiltä, mutta olevan isälleni uskollinen. vaikka isääni rakastankin, niin nyt surettaa tuo äidin kohtalo. hän voisi hyvin löytää vielä tuossa iässä jonkun itselleen sopivamman miehen, joka osaisi huomioida äitiäni tämän ansaitsemalla tavalla. vielä parempi tietenkin olisi, jos hän olisi vaikka löytänyt sellaisen jo paljon aikaisemmin (kuitenkin vasta isämme tapaamisen jälkeen, sillä olisin syntynyt ilman heitäkin, sillä olemme sisareni kanssa ottolapsia,... ja näin ollen ilman heidän liittoaan olisimme päätyneet aivan toisten ihmisten lapsiksi, eikä sekään olisi kiva :) ). vanhempani ovat valintansa tehneet ja tiedän, että heidän liittonsa todella kestää kunnes kuolema heidät erottaa. kuitenkin näin aikuiseksi kasvamisen myötä olen ryhtynyt pohtimaan eroa myös vanhempieni kannalta ja olen todennut, että se olisi varmasti loppujen lopuksi helpottanut paljon omaakin elämääni!
      en halua kannustaa ketään avioeroon, mutta omakohtaisista kokemuksistani olen saanut huomata,että yhdessä väkisin pysyminen "lasten vuoksi" ei välttämättä ole lapsillekaan hyväksi. sitäpaitsi, kun vanhemmat ovat onnellisia, on heilläkin enemmän annettavaa lapsille!
      t. nuori nainen 23-v
      lapsenne ovat jo sen ikäisiä (murrosikäisiä kirjoitit), että varmasti ymmärtävät ottaa asian teidänkin kannaltanne! jokainen lapsi toivoo yhtä lailla vanhempiensa onnea, kuin vanhemmat lastensa!

      • Muija

        tutulta kuullostaa tuo sinun tarinasi. Tiedän kun olen alkoholistin aikuinen lapsi ja muistan, että toivoin jossain vaiheessa murkkuna, että vanhemmat olisivat eronneet. Ovat vieläkin aviossa, vaikka eivät enää asu yhdessä isän sairastuttua. Isä on kohdellut äitiä todella huonosti ja ollaan me lapsetkin oma osuutemme saatu. Meitä on viisi ja minä vanhin, vastuunkantaja. Joskus olen miettinyt, että meninkö niin nuorena (18v.) naimisiin sen vuoksi, että pääsin pois kotoa. Olin päättänyt etten ota alkoholia käyttävää miestä, mutta kuinkas kävikään..Omien lapsuuskokemusteni perusteella ajattelin paljon lapsiani kun erosin alkoholistimiehestäni.Enkä kadu ja luulen, että lapsillakin on turvallinen koti ilman pelkoja.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Putin hoiti Suomen natoon ja myös Ruotsin

      Iso kiitos Vladimir Putinille. Hänen ansiosta pääsemme nyt Natoon. Putin halusi Naton lähelle ja nyt sai. Voimme tästä kiittää vain Putinia.
      Maailman menoa
      650
      7987
    2. Niinistö teki hetkessä Suomesta Venäjän ydinaseiden maalitaulun

      Kaiken lisäksi mies vielä lällätteli Putinille eilisessä tiedotustilaisuudessa ja käski katsomaan itseään peiliin. Kyllä vähän asiallisempaa käytöstä
      Maailman menoa
      466
      2270
    3. Voi Stefu ja sun kiivas luonteesi

      Sielä lentelee ullakkohuoneiston ikkunasta daamin vaatteet ja matkalaukut pitkin pihaa. Toisaalta,en ihmettele yhtään että tämä suhde päättyi näin,kyl
      Kotimaiset julkkisjuorut
      233
      2186
    4. Poliisi otti Stefun kiinni!

      Seiska tietää kertoa.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      147
      1759
    5. Ohhoh! Martina Aitolehti ja seurapiirihurmuri-Jesper ekassa yhteiskuvassa - Sutinaa Mallorcalla!

      Martina Aitolehti ja seurapiirijulkkis-Jesper nauttivat toisistaan varsin vauhdikkaissa merkeissä Mallorcalla. Aitolehti ei ole esitellyt rakastaan vi
      Kotimaiset julkkisjuorut
      25
      1250
    6. Veikkaus: Miten The Rasmus pärjää Euroviisuissa?

      Euroviisuhuuma on ylimmillään, kun Suomi ja The Rasmus taistelee biisillään Jezebel. Bändi on tikissä, kunhan Lauri Ylösen ääni kantaa. Mitä veikka
      Viihde ja kulttuuri
      51
      1236
    7. Stefanilta tuli taas karu totuus Sofiasta

      Marokkolainen h*o*ra! Voi tsiisus kun mulla on hauskaa! Lumput lentää ikkunasta kun Stefu raivoaa h*uralleen🤣🤣🤣 Nyt ne popparit tulille, tästä tule
      Kotimaiset julkkisjuorut
      110
      1153
    8. Ootko onnellinen kun ei tarvitse

      nähdä tätä tyhmää naamaa enää koskaan? Multa se särkee sydämen, mutta minkäs teen. Vaikka olisi kuinka sinnikäs eikä hellittäisi, se ei aina auta.
      Ikävä
      65
      843
    9. Steppuli veressä

      Seiskan lööpissä Steppulilla naama ja nyrkit veressä. Ei tainnut ihan kamojen pihalle paiskominen riittää. Onkohan pistänyt kämpän tuusannuuskaks.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      58
      798
    10. Oletko nähnyt eroottiset kohuleffat? Fifty Shades Of Grey -trilogia tv:stä

      Fifty Shades -trilogia starttaa, kun nuori opiskelijanainen Anastasia tapaa rikkaan liikemiehen. Seksisuhdehan siitä starttaa, höystettynä sadistisill
      Suhteet
      7
      747
    Aihe