Järkyttävää, mutta toivoisin yhä ja lähes kymmenen vuoden jälkeen aina vaan vahvemmin, ettei miehelläni olisi lapsia aiemmasta avioliitosta. Minua ei jaksa kiinnostaa! En halua olla missään tekemisissä lapsipuolten kanssa.
En ole ilkeä tai paha. Ihan ystävällinen, en vaan tunne heitä kohtaan mitään. Enkä halua petollisesti näytellä, että heillä olisi minulle jotain merkitystä, kun ei oikeasti ole. Tai kyllä mieheni kautta välillisesti. Enkä halua estää heidän yhteydenpitoaan; haluan vaan itse olla täysin ulkopuolinen. Meidän elämä on meidän ja he ovat jostain toisesta elämästä.
Onko aina pakko välittää kun ei vaan välitä, vaikka kuinka olisi aikansa yrittänyt?
Kamala ihminen olen.
En ole ilkeä tai paha. Ihan ystävällinen, en vaan tunne heitä kohtaan mitään. Enkä halua petollisesti näytellä, että heillä olisi minulle jotain merkitystä, kun ei oikeasti ole. Tai kyllä mieheni kautta välillisesti. Enkä halua estää heidän yhteydenpitoaan; haluan vaan itse olla täysin ulkopuolinen. Meidän elämä on meidän ja he ovat jostain toisesta elämästä.
Onko aina pakko välittää kun ei vaan välitä, vaikka kuinka olisi aikansa yrittänyt?
Kamala ihminen olen.
Vastaukset 41
Vanhimmat
..jotka voivat tuntea noin.
Taitaa olla yleistä sontaa naisten väitetty hoivavietti, tai ainakaan ei pitäisi yleistää sitä naisiin. Joillakin se on, mutta ei tosiaan kaikilla.
ja keksimällä keksittyjä kirjoitellaan,jotta saadaan sanasotaa aikaiseksi. Tämäkin oli niitä provoja. Lukemalla oppii erottamaan, kuka puhuu asiaa ja kuka vaan haluaa viljellä riitaa.
...eipä minkään muunkaan lajin naaraat ota toisen naaraan pentuja kasvattaakseen? Ei toisen lapsia ole pakko rakastaa... harva vain uskaltaa sen ääneen sanoa.
..tasapuolisuuden nimissä tehdä kuten useimpien muidenkin lajien urosten: haistattaa nartuille pitkät kun on saanu pesää.
jo pakkaatte tekemäänkin. :) Mutta siis oikeasti, karua mutta totta, että ei kaikki naiset tai miehet koe välittömästi suuria kiintymyksen tunteita lapsipuolta kohtaan. Mutta tuossakin sanottiin, että on ystävällinen jne. Tämä on tosi problemaattista, sillä monestihan lasten vanhemmat haluavat siitä toisesta kumppanista ihmisen, joka suhtautuu lapseen täysin samoin kun tämä henkilö, joka ei ole loppujen lopuksi se vanhempi. Sitten nämä paineet, itsesyytökset siitä kun eivät osaa tuntea sitä mitä muut häneltä vaativat, aiheuttavat sen, että lopulta lasta kohtaan voi tuntea jopa ärsytystä.:(
Itse en ole joutunut tuota kokemaan tai välinpitämättömyyttä, mutta olen kuullut monta tarinaa. Ja todella surullista on se, että näistä eivät pariskunta voi puhua sillä kaikessa missä itselläni on vähäänkin ollut jotain lapsen kanssa tai tunteita, joita ei ole osannut käsitellä, niin suurin apu on keskustella sen oman kumppanini kanssa. Tuo reitti on juuri sen vuoksi osattu välttää. Eikä hän ole ikinä minua tuominnut mistään. Mutta onhan se vaikeaa vanhemmallekin ajatella, että joku ei hänen lastaan rakastaisi kuten hän.
ja he voivat hoivata muidenkin lapsia. Lapseton vaimo kokee miehen lapset edellisestä avioliitosta vain uhkaksi itselleen ja asemalleen.
Lumikin äitipuolen tunteet ovat hyvin yleisiä. Siksi Lumikki onkin niin suosittu satu.
Olihan lumikin äitipuolikin synnyttänyt, kaksi lasta jopa. Ja silti hän oli täysin pihalla lastenkasvatuksesta.
»Lapseton vaimo kokee miehen lapset edellisestä avioliitosta vain uhkaksi itselleen ja asemalleen.»
Tämä taas kertoo vain ja ainoastaa helvetin huonosta itsetunnosta.
Ajatteleppa kun me monet miehet osaamme hoivata vaikkei KUKAAN meistä ole ikinä synnyttänyt yhtään lasta. Naiset lienevät siis tässä asiassa huonompia :D
on paha aukko, kun et tunne edes kuuluisia eurooppalaisia satuja. Lumikki-sadussahan suunnilleen tytärpuolensa ikäinen äitipuoli kilpailee tytärpuolensa Lumikin kanssa kauneudesta. "Kerro, kerro kuvastin, ken on maassa kaunehin?"
Suurin osa miehistä ei hoivaa lapsia, ei omiaan eikä ainakaan lapsipuoliaan. Isäpuolena olo on aivan eri asia kuin äitipuolena olo, koska jopa etä-äitipuolen odotetaan hoitavan miehensä lapsia, kun nämä tulevat isänsä luokse viikonlopuksi. Minusta miesten ei pitäisi osallistua tällaisiin keskusteluihin ollenkaan.
Äläkä luulekaan, että jos menet naimisiin, niin uusi vaimosi olisi valmis ottamaan äidin roolin sinun lapsiisi nähden.
Teksti oli kuin suoraan mieheni suusta. Ja tiedän 12 vuoden kokemuksesta, että hän ajattelee juuri näin. Vain sukupuoli on toinen kuin kirjoittajalla, ja lapset, joita hän ei halua rakastaa, ovat minun.
Sekoitin tuhkimoon.. sellaista sattuu.
Meillä tykätään enemmän Lindgreneistä.
En todellakaan kaipaa toista äitiä lapselleni, minä osaan olla aivan riittävästi äiti silloin kun lapseni on minulla, ja isä myös.
»Isäpuolena olo on aivan eri asia kuin äitipuolena olo, koska jopa etä-äitipuolen odotetaan hoitavan miehensä lapsia, kun nämä tulevat isänsä luokse viikonlopuksi.»
Niinpä niin, kamalaa kun lapset tulevat JOPA pari kertaa kuukaudessa kylään. Isäpuolet taas yleensä olevat lasten kanssa muun paitsi sen pari kertaa kuukaudessa. Ja silti äitipuolet jaksavat valittaa :D
»Minusta miesten ei pitäisi osallistua tällaisiin keskusteluihin ollenkaan.»
Hmm, miksen saisi osallistua tällaisiin keskusteluihin? Minulla on kyllä kokemusta isäpuolena olosta usean vuoden ajan, ihan siinä määrin että hoidan toisinaan viikonloppuja edelleen tuota ex-tytärpuolta oman lapseni ohessa.
Ja arvaappas kuka senkin lapsen yleensä vei ja haki hoidosta, askarteli, pyyhki pyllyn ja pimpin, kävi leikkipuistossa ja hoiti muut ulkoilut sun muut?
En väitä että kaikki miehet niin tekevät, mutta on aika asenteellista väittää etteivät miehet osaa olla vanhempia lapsille, sekä biologisille että ei-biologisille.
avioliiton lapsien vierailuilla on aivan liikaa!
Parempi systeemi on yksi arki-ilta viikossa esim isän ja lapsen/lasten yhteiselle harrastukselle ja viikonloppuvierailu vain joka kolmas tai neljäs viikonloppu. Uuden perheenkin pitää saada viettää normaalia perhe-elämää. Mitä normaalia perhe-elämää se sellainen on, että ex-lapset ovat joka toisen viikonlopun kylässä?
..harrastamaan joka toiseksi viikonlopuksi. Ainahan täällä äidit ruikuttavat miten ikinä ei saa omaa aikaa! Tai jos sinullakin on lapsia, mene niiden kanssa harrastamaan tai sukulaisiin. Kyllä sen isän pitää itsekin osata lapsistaan huolehtia. Ja jollei osaa niin se on voi voi ja opetelkoon.
Kyllä mun mielestäni äidit tällä kertaa ruikuttavat aivan turhasta.
jokainen puhu omasta tilanteestaan, vaan annetusta aiheesta. Tytärpuoleni on jo 40-vuotias!
Miksihän sitten olet sitä mieltä että ei-biologinen lapsi pilaa perhe-elämän. Itselläni on aivan toisenlaisia KOKEMUKSIA. Mutta minä olenkin mies - ilmeisesti avarasydämisempi :D
perhe-elämän, olivat nämä ulkopuoliset keitä tai minkäikäisiä hyvänsä.
Mutta sinähän olet eronnut sinkkuisä, joka ei ymmärrä perhe-elämästä mitään, joten turha ruveta kanssasi vääntämään tästä asiasta. Itse en ole eronnut enkä karannut vaan olen yli 30 vuotta ollut saman miehen vaimo.
Vaikka olenkin eronnut, se ei tarkoita etten tietäisi perhe-elämästä.
Mutta siksikin vuoroviikkohuolto hyvä vaihtoehto, että silloin ei ole mitään ulkopuolisia tai vierailuja. Silloinhan lapset kuuluvat perheeseen vaikka eivät aina olekaan paikalla.
Ongelmana voi tosin tulla lähivanhemmat jotka pitävät mustasukkaisesti kiinni "omaisuudestaan", eli ilmeisesti kaikkien naisten ongelmien taustalla on -yllätys- nainen. Voi teitä.
vain vanhemmille edullista vuoroviikkosysteemiä. Tapaaminen oli kerran kuukaudessa.
Minusta vanhemmat ovat tosi sydämettömiä, jos riistävät lapsilta pysyvän kodin vuoroviikkosysteemillä. Kyllä lapsen pitää asua vakituisesti jossain ja vain vierailla toisen vanhempansa luona, eikä niin, että hän joutuu heittopussin asemaan.
Eronnut tarkoittaa aina samaa kuin perhe-elämässä epäonnistunut. Siksi ei kannata ottaa vastaan neuvoja, joita eronneet täällä jakelevat.
..eikä se ollut mitenkään hyvä asia lasten kannalta.
Vuoroviikkoisuus ei riistä pysyvää kotia vaan antaa kaksi pysyvää kotia. Vertauskuvallisesti: jos saat satasen, saat satasen. Jos saat kahdelta satasen, sinulta on mielestäsi viety satanen?
Vuoroviikkoisuudessa ei nimenomaan vierailla vanhempien luona, ei kummankaan vanhemman luona. Molemmissa asutaan ja kuulutaan kiinteästi perheeseen.
»Eronnut tarkoittaa aina samaa kuin perhe-elämässä epäonnistunut. Siksi ei kannata ottaa vastaan neuvoja, joita eronneet täällä jakelevat.»
Se joka ei koskaan epäonnistu, ei ole koskaan oikeasti mitään tehnytkään. Epäonnistumiset sen sijaan opettavat, jos vain osaa ottaa oppia.
Minä en ota sinulta oppia, vaan haluan huolehtia lapsestani vaikka äitinsä onkin pettäjä. Jos tuomitset minut tämän takia, ole hyvä vain.
että te ette ole olleet edes naimisissa, vaan asuitte avoliitossa niin kuin nykyään on tapana. Jos olitte vain avoliitossa, niin et voi kutsua exääsi pettäjäksi, sillä eihän hän ollut koskaan mitään luvannutkaan, etkä sinäkään, sen paremmin. Avoliitothan päättyvät useimmiten eroon. Kannattaa olla realistinen.
Vuoroviikkosysteemi ei anna lapselle kahta kotia ja kahta perhettä, vaan tekee hänestä kodittoman, heittopussin isän ja äidin välillä. Varsinkin kouluikäiselle lapselle on tärkeää, että hän asuu yhdessä paikassa, huoltajana on aviopari tai yksinhuoltaja.
Erillään asuvien vanhempien yhteishuolto-oikeus on kaikkien aikojen huonoin keksintö!
..ennen naimisiinmonoa on ihan hyväksyttävää naiskennella missä lystää vaikka on perhe ja lapsi, kirjoituksesi perusteella. Näinkö sinä teit?
»Avoliitothan päättyvät useimmiten eroon.»
(Avo)liitot päättyy useimmiten eroon, ellei ennen niin toisen kuollessa. Tämä koskee KAIKKIA liittoja, siinä ei voi erotella avoa, aviota tai mitään muutakaan liittoa. Saapasta tyhmempi on se joka muuta väittää.
»Vuoroviikkosysteemi ei anna lapselle kahta kotia ja kahta perhettä, vaan tekee hänestä kodittoman..»
Kodittomat asuvat yleensä kadulla, metsässä tai kaverien nurkissa. Minun lapseni asuu kotona, joten hän ei ole koditon. Saapasta.. jne.
»Erillään asuvien vanhempien yhteishuolto-oikeus on kaikkien aikojen huonoin keksintö!»
Jos ero tulee, lapsen kannalta yhteishuolto on parasta mitä lapsi voi saada. Ja edelleen se sama saapashomma.
Avioliitto ei takaa MITÄÄN sellaista, mitä ei mikä tahansa liittomuotokaan voisi antaa.
Enpä ole ajatellut että lapsena oleminen "päättyy" vanhempien eroon,ja heistä sinun mukaasi tulee jotenkin entisiä??
Kyllä ne lapset ovat/ja kuuluvat vanhempiensa elämään ihan joka päivä..vaikkei joka päivä heitä tapaisikaan.
Vai muuttuuko se tilanne myös silloin kun lapset aikuistuvat,ja muuttavat kodista pois,omaan asuntoonsa,että heistä tulee silloin "ex-lapsia"??
Lapsi kun on lapsi vanhemmilleen vaikka hän olisi jo 50 vuotias;)
Uusperheen normaali perhe-elämä on sitä että sun,mun ja kenties ne yhteiset lapset(jos heitä on olemassaan)..ovat paikalla!
mennä ensin naimisiin, ennen kuin alkaa elää parisuhteessa. En hyväksy esiaviollisia suhteita tai avoliittoja ollenkaan. Jos ei olla naimisissa, niin ei voi vaatia toiselta sitoutumista ja uskollisuutta.
Tutkimusten mukaan avioliitot kestävät paljon paremmin kuin avoliitot, luultavasti siksi, että avoliittoja harrastavat sitoutumiskammoiset ihmiset.
Eivät kaikki kodittomat kadulla asu. Kodittomuus on sitä, että ei ole missään vakituista asuntoa, vaan asuu tuttaviensa nurkissa, aivan samoin kuin vuoroviikkolapsi asuu joko "iskällä" tai "äiskällä", mutta ei voi sanoa mitään paikkaa omaksi kodikseen.
Mitä jos lapsella olisi tuo oma koti, jossa vanhemmat vuoroviikoin asuisivat hänen kanssaan? Aika nopeasti sellaisessa tapauksessa vanhemmat tajuaisivat, miltä jatkuvasti kotia vaihtavasta vuoroviikkolapsesta tuntuu. Kodin vaihto joka toinen viikko on tavattoman raskasta.
Miten muka sellaiset ihmiset, jotka eivät parisuhteessa ollessaankaan ole voineet tulla toimeen keskenään, muka erottuaan kykenisivät saumattomaan yhteishuoltoon?
On paljon parempi, että toinen (au-lasten kohdalla tietysti äiti)saa huollon ja kasvattaa lapsen, toinen taas on tapaajavanhempi, joka tapaa lasta noin kerran kuukaudessa ja viettää ehkä osan lomistaan lapsen kanssa.
Et tunnu oikein kypsältä ihmiseltä, kun haukut eri mieltä olevia keskustelukumppaneitasi. Et ole esittänyt mitään kunnollisia argumentteja väitteitesi tueksi.
normaalielämää. Ex-lapsilla tietysti tarkoitetaan puolison entisen avioliiton lapsia.
Ensimmäinen väitteeni oli: »Vuoroviikkoisuus ei riistä pysyvää kotia vaan antaa kaksi pysyvää kotia.» ja »jos ero tulee, lapsen kannalta yhteishuolto on parasta mitä lapsi voi saada».
Tähän voin perusteeksi lainata vaikka otetta kasvatustieteen maisteri Hannariikka Linnavuoren väitöskirjasta:
»Haastattelemani vuoroasuvat lapset pitivät asumismuotoaan hyvänä eron jälkeisenä vaihtoehtona. He näkivät vuoroasumisen itsestään selvänä ratkaisuna, johon oli useimpien mielestä päädytty heidän parhaakseen. Lapset kokivat, että heillä on kaksi kotia, mutta yksi perhe, johon kuuluvat ainakin alkuperäisen perheen jäsenet.»
(http://www.lapsiasia.fi/Resource.phx/lapsiasia/ajankohtaista/kolumni/aiemmatkolumnit/linnavuori.htx )
On hyvinkin mahdollista että sinä olet paremmin asioista perillä. Siksipä pyydänkin sinua perustelemaan oman väitteesi, että »Vuoroviikkosysteemi ei anna lapselle kahta kotia ja kahta perhettä, vaan tekee hänestä kodittoman, heittopussin isän ja äidin välillä.» ja »Erillään asuvien vanhempien yhteishuolto-oikeus on kaikkien aikojen huonoin keksintö!».
Haluaisin myös perustelusi siihen, miksi eron jälkeen lapsille pitää jättää hyvin etäiset välit isäänsä (mielenkiintoista olisi varsinkin kuulla miksi juuri isään).
Hmm.. mitä muuta mun pitäisi perustella.. kysy jos jotain unohtui. Mutta muista sinä ensin perustella, ja toivoisin mielelläni myös jotain konkreettista todistetta tai tutkimusta väitteittesi tueksi.
----------------------------------------------------
Yksi asia minua myös huvitti suuresti:
»Jos ei olla naimisissa, niin ei voi vaatia toiselta sitoutumista ja uskollisuutta.»
Perustelisitko? Ja tarkoitatko ylipäätään uskollisuutta mihinkään, vai pelkkää parisuhdetta? Jos jälkimmäistä, miksi vain parisuhteen uskollisuus pitää osoittaa avioliitolla tai vastaavalla paperilla?
Pitäisikö kaikkien ystävien kanssa allekirjoittaa jokin avioliittosopimusta vastaava paperi, että voisi luottaa toiseen? Petätkö sinä hyvällä omallatunnolla kaikkia joiden kanssa et ole naimisissa?
Sori, kärjistän. Tarkoitukseni on oikeasti saada väitteesi näyttämään.. naurettavalta. En tiedä onnistuinko.
Entä kihlaus? Kihlautumisen jälkeen ei vielä tarvitse olla uskollinen toiselle, silloinhan ei olla naimisissa? Mitä kihlat sitten mielestäsi merkitsevät?
Pitäisikö isän eron tullen hylätä lapsensa? Ex-lapsi tarkoittaa tietenkin entistä lasta, ts. sellaista lasta joka EI OLE ENÄÄ OMA lapsi.
Voihan ex-lapsi tietenkin periaatteessa tarkoittaa myös nuorta tai aikuista (ei-enää-LAPSI), mutta siitä tässä nyt tuskin oli kyse.
..että pystyt mitään perustelemaan, on kivempi puskasta huudella muita perustelemaan.
No hyvää jatkoa silti, ja toivottavasti lasten ei enää tarvitse kärsiä seurastasi.
niitä ihmisiä oikein siunaantuu,joiden mielestä omat lapset pitäisi hylätä erossa...lapset kuuluvat molempien vanhempien elämään,myös eron jälkeen..ja lapsilla on oikeus molempiin vanhempiinsa!
Se on sitten taas eri tarina jos etävanhempi ei omia lapsiaan halua tavata..mutta sellaisen ei pitäisi olla "normaalia",(ja tarkoitan nyt niitä eroja joissa ei ole väkivaltaa,alkoholismia tai muita lasta vahingoittavia tekijöitä läsnä).
Jokaisella on hoivavietti. Toisilla voimakkaampi kuin toisilla. Mutta antropologinen tosiasia on, että hoivavietti suuntautuu omiin biologisiin jälkeläisiin. Evoluutio on ohjelmoinut meidät niin, että omien jälkeläisten menestyminen on etusijalla ja vieraat lapset koetaan joko uhkana tai neutraalina. Kiintymys kehittyy lapseen, jonka kanssa on kanssakäymisessä päivittäin. Uusioperheessä tilanne on se, että puolison jälkeläisillä on jo vanhemmat ja suhteeseen uutena tullut ihminen saattaa kokea ulkopuolisuuden tunteita, koska nykyinen puoliso, hänen lapsensa ja ex-puoliso, eli lapsen vanhempi ovat yksikkö erosta huolimatta. Tämä varsinkin, mikäli uusioparilla ei ole omia lapsia. Mikäli ex-puolisoiden välit ovat hyvät ja heidän suhteensa uusiin puolisoihin on myös hyvät, on kiintyminen toisen lapseen helpompaa. Mutta mikäli uuden puolison ja hänen ex-puolisonsa välillä on selvittämättömiä tunteita, joko positiivisia tai negatiivisia, saattavat lapset olla muistuttaja ex-puolisosta. tai ex-puoliso saattaa myös kääntää lapsen mielipiteen uutta puolisoa vastaan. Miehillä ja naisilla ovat ihan samat tunteet, ainoastaan käsittelytavassa on eroja.
Minä en ymmärrä ihmistä, joka voi noin näköalattomasti tuomita muita, varsinkin, jos itse ei ole uusioperhe-tilanteessa. Vasta tilanteen kokenut on pätevä arvostelemaan.
Just joo, mistä kaivoit näin vanhan ketjun....
Olipas rohkeasti sanottu, ja vielä tällä palstalla...
Mikäs pakko sinun rakkautta lapsiin onkaan näytellä? Olet vain fiksu aikuinen. Ihan hyvin voit olla niin vähän tekemisissä kuin se sosiaalisesti hyväksytysti on mahdollista. Isäänsähän nuo tulevat tapaamaan.
Kun edes yrittää, se on tarpeeksi. Entä jos joku isäpuoli olisi kirjoittanut tämän, mikä olisi silloin "vastaantotto"...
Minä nostan hattua, paljon helpommalla pääsee kun tunnustaa nämä asiat itselleen, eikä liikoja vaadi. Omaa elämääsi elät, riittää kun miestäsi rakastat.
Ei ole "pakko rakastaa" ketään; ei edes niitä toisen lapsia.
Mutta aikuisen "on pakko" käyttäytyä aikuisen tavoin, eli niin, ettei lapset tajua olevansa merkityksettömiä. Huomaavaisuus ja asiallisuus on ne asiat, joilla pötkitään pitkälle.
Lumikin äitipuoli yritti tapattaa lapsipuolensa - kilttiä? ;)
Sun nyt täytyy harkita mitä itse toivoisin lapsipuolen asemassa. Välittäminen ja läheisyys, jos lapsi isompi, tuskin edes on asioita, joita kaipaa. Vaan juuri ystävällisyys. Ja jos sulla ei mitään oikeita antipatioita ole, niin en suosittele itsensä ruoskimista sen vuoksi, kun ei rakasta kuten omaansa.
itsellä sama tunne nyk. kohta exän tytöstä. Isän mielestä kun tämän prinsessan pitää saada kaikki periksi eikä sille saa tulla mistään paha mieli. Jos prinsessa haluaa jätskiä se pitää järjestää vaikka keskellä yötä. Jos teen jonkin asian niin että en halua prinsessaa mukaan isä vetää kännit ja alkaa raivoamaan kuinka törkeä olen tyttöä kohtaan. 3viikkoa vielä saman katon alla ja sitten loppuu ton touhun katselu! Sori vaan kaikille jotka eri mieltä mutta minusta lapsen ei pidä saada kuuta taivaalta!
tyttö saa sittenkin kuun taivaalta eli sinut pois omasta ja isänsä elämästä?
Et sitten ymmärtänyt, että isän ja lapsen välinen rakkaus voittaa suhteen pahantuuliseen vieraaseen naiseen.
Nyksät, ottakaa opiksenne!
etkö voi ymmärtää että "lapsi ei korvaa aikuista"?
Aikuinen ihminen tarvitsee rinnalleen toisen aikuisen,lapsi tasapainoisen kodin ja onnelliset vanhemmat(siinä ei biologisuudella ole mitään tekemistä!).
aivan pielessä jos lapsi kodissa määrää,ja saa aina tahtonsa läpi.
Lapsilla pitää olla rajat,sekä riittävästi rakkautta ympärillään..miten voi selvitä tässä nyky yhteiskunnassa jollei noudata myöhemminkään lakeja ja asetuksia?
kun kirjoitin tuon viestin? Niin tuttua. Meillä sillä lapsella on niin monta isää ja äitiä että käy lasta ja vanhempiakin sääliksi. Oikean äidin ja isän arvo on ihan markkinoilla enkä halua että minua siinä sanotaan äidiksi kun en ole. Siinä samalla lailla käy sääliksi miestäni että hänen lapsensa opetetaan sanomaan isäksi miestä joka ei ole sen isä eikä tiedä mitä se edes on. Samalla säälin lasta ja inhoan myös. Olkoon olemassa, nähköön isäänsä kunhan minun ei tarvitse olla siinä aina mukana. Lapsen kanssa kemiat tökkii vaikka onkin hyväluontoinen. Minä en vaan siedä ja olen myös yrittänyt vuosia tulla sinuiksi asian kanssa. EI ONNISTU! Mutta niille kälättäjille jotka lapsia niin puolustaa: minä rakastan miestäni ja minä yritän, mutta miten kauan minun pitää kestää painetta? Näin sitä puretaan ja kun tunne on aito on myös oikeus tuoda se reilusti julki. JOS ET KESTÄ LUKEA LUE VAIKKA LAIHDUTUSOPPEJA TERVEYS-OSASTOLTA SILLÄ AIKAA KUN ME PUHUTAAN!
Edelleenkin ihmettelen miksi alatte suhteeseen ihmisen kanssa jolla on lapsia edellisestä suhteesta,jos ette heitä pysty hyväksymään?
Etsi lapseton mies.
Niin olet! Vika ei ole miehessä vaan sussa! Miehellä oli elämää ennen sinua, joten hänellä on oikeus rakastaa lapsiaan sinusta välittämättä.
Olet vaarallinen ihminen miehen elämssä, kun puhutkaan tuommoisia, et kuulu hänen elämäänsä.
Miksi siis pakolla edes yrität olla miehessä kiinni kun hän on sitä, mitä et haluisi olevan????
Raha, haluat elää miehen siivelllä,joten siksi kestät sen, mihin et ole kypsä. Rahan takaia nainen on valmis kestämään vaikka rottia huushollisa, jos on peeaa!
Kyllä minä ainakin mieheni lapsista välitän, he ovat pikku ystäviäni. En edes odota, että rakastaisin mieheni lapsia äärettömyyteen asti, mutta pidän heistä paljon, kuten pidän hyvistä ystävistänikin. On kiva tavata heitä, on ihana viettää yhdessä aikaa, nauraa yhdessä yms.
Hulluinta on, että lasten äiti on mustasukkainen, siis lapsistaan. En millään tavoin halua uhata lasten äidin asemaa. Lapset ovat välillä mustasukkaisia siitä, että vien heidän isänsä aikaa ja siihen kiinnitän tietoisesti huomiota. En koe asiaa kuitenkaan hankalaksi.
Älkää asettako itsellenne epärealistisia tavoitteita.
Minä nautin roolistani. Haikeasti joskus ajattelen, että olisipa minullakin omia lapsia, mutta kun ei ole, ajattelen positiivisesti ja nautin sitten siitä, ettei omia lapsia ole.
Lähdetäänpäs heti totuuksista... En pidä mieheni lapsista. Kestän kun on välttämättömyys jotta suhteeni heidän isään voi jatkua. Olen hyviin toimeentuleva henkilö joten älkää sotkeko minua näihin epätoivoisiin rahattomiin, elättäjää etsiviin yksinhuoltajiin... Ne jotka ovat kakaransa tähän maailmaan luoneen - hoitakoot tuloksena. Minulla on yksi oma lapsi jonka eteen teen mitä vain -en välitä muista. Olen keskustellut asiasta lähipiirini kanssa - sama vastaus..