Niin hellästi minua pidit
kuin aamun ensi säteen
pilkahdusta
Pelkäsitkö
että katoaisin
valkoiseen aamuun
Sinä olit kaikki
sinun tekosi
syrjäytti menneet
Minä olin vain
ja nautin ihailustasi
Rakastin jokaista
silmäsi ripautusta
joka ainutta
hengenvetoa
Mutta kaikki on niin haurasta
Niinpä et arvannut
että yöhön
salaa katoan
kuin aamun ensi säteen
pilkahdusta
Pelkäsitkö
että katoaisin
valkoiseen aamuun
Sinä olit kaikki
sinun tekosi
syrjäytti menneet
Minä olin vain
ja nautin ihailustasi
Rakastin jokaista
silmäsi ripautusta
joka ainutta
hengenvetoa
Mutta kaikki on niin haurasta
Niinpä et arvannut
että yöhön
salaa katoan
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ei aina voi tietää... tässä pidetään ihailijaa tiukassa otteessaan ja kadotaan yöhön toisen ulottuvilta.
Vastasin tähän jo kerran,mutta vastaus on kadonnut.
Uusi yritys.
Tulkinta on mielenkiintoinen,
mutta väärää.
Kiitos kuitenkin.
"
Niin hellästi minua pidit
kuin aamun ensi säteen
pilkahdusta "
Kukapa ei haluaisi tätä
Halusitko kostaa lähtemällä
vai
paeta omia tunteitasi?
kyse ei ollut kostosta,
kaikki on edelleen hyvin.
yön ainoa valopilkku
Etenkin varvasmorsetus on mukavaa.
siinä se taas on, runo joka osuu ja uppoaa.
Kiitos.
Kiitos kuuluu sinulle!
yönsä; kaikkea ei voi, eikä olekaan tarkoitus jakaa.
Rakkaus on kärsivällinen...
Vr
on ihanaa kirjoittaa runo ja tietää
että sinä ainakin sanot siitä jotain:)
*bigbig smile*
Taidan olla kade tästä runosta!
Syytä ei ole!
Kiitos kuitenkin =)