Treffeistä sun muista

Kvaakku

Aloitan jälleen tämmöisen erittäin "järkevän" keskustelun.. Aiheena maili ja ensitreffit.

Puhutaan netti kiinnostuksista.
Eli mitä pitäisi maililla toiselle kirjoitella?Mitä pitäisi välttää? Suosia? Tuo keskustelu aiheiden puute tuntuu olevan pienoinen ongelma mulle.
Sitten, kun tapaa tämän netissä tapaaman henkilön ensi kerran, niin mitä pitäisi puhua? Ehdotuksia.

Täytyy myöntää että menin ihan lukkoon kun tapasin yhden netissä tapaamani henkilön.. en keksinyt mitään puhuttavaa, eikä se vastapuolikaan sen pahemmin. Eli aikas hiljaiset treffit oli. Auttakaapa nyt naista mäjessä, mojova potku persuksille tekee terää. Eipä huvittaisi enää toista kertaa jäätyä.

12

1043

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Jennifer

      ....olen pelottanut kaikki mailikaverit aikoinaan:(

      Kirjoittelin varmasti juuri jotain sellaista tai sellaisella tyylillä, että naiset jättäytyivät taka-alalle vähin äänin. Muutama maili ja siihen se sitten loppuikin.

      Joko kirjoittajilla oli monta rautaa tulessa ja he valitsivat mielenkiintoisemman tyypin kuin minä tai sitten olin liian avoin tai jotain..

      Tätä asiaa on muuten käsitelty aikaisemminkin täällä ja hiljattain lukaisin juuri ko. juttua, jossa purnasin tätä samaa, kun mailituttavuudet ovat liian suvaitsemattomia ja lyhytjänteisiä.

      Ne harvat, jotka tapasin, olivat erittäin varovaisia ihmisiä, vahvat käsitykset mitä he halusivat ja mitä eivät. Etsivät valmiiseen muottiin ihmistä ja minähän en tunnetusti sellaiseen sovi;)
      Joistakin tuli kyllä kavereita ja pari hyvää ystävääkin löytyi ja yksi sellainen ihminen, johon en kuuna kullan valkeana olisi halunnut törmätä.. Fiasko koko tyyppi..;O
      Mutta sitä omaa rakasta ei löytynyt. Hän löytyi chat-palstalta.. *mmmmmmmmmm*

      Eli enpä tosiaan osaa neuvoa, mitä pitäisi kirjoittaa. Tekisi mieleni sanoa, että ole oma itsesi. Mutta niinhän minä itsekin olin ja huonosti kävi..

      Mailien perusteella ei muuten kannata kuvaa tehdä ihmisestä tai ainakin varustautua, että tyyppi saattaa olla juuri kaikkea muuta kuin minkälaisen kuvan on itse luonut.

      Ja nuo puhumiset vaihtelee eri kerroilla. Pitäisi tavata ihmiset useampaan kertaan, eikä heti päättää, että ei natsaa. Joku täällä sanoi kyllä, että hänelle natsaa heti tai ei ollenkaan, mutta itse olen vähän eri mieltä.
      Ystävistäkin voi tulla rakastettuja;)

    • ronjah

      Edellinen suhteeni kehittyi nettituttavuuden pohjalta. Keskustelimme ensin ihan yleisesti tällaisella palstalla vajaan vuoden ja sitten muutaman kuukauden sähköpostin/puhelimen välityksellä. Nämä virtuaaliset keskustelut aiheuttivat exälleni ensimmäisenä ajatuksen, että minä olen henkilö, jota hän ei sietäisi kasvotusten kovin kauaa. Olin siis oikeastaan jopa tarkoituksella liioitellusti oma itseni eli toin esille kärjistetysti niitä huonoja puoliani, jotka eivät todellisuudessa ole niin pahoja. Ja exänikin huomasi tämän sitten ajan kuluessa.

      Mutta exäni teki päinvastoin eli antoi itsestään ruusuisemman kuvan kuin todellisuudessa oli. Tein ilmeisesti sen "virheen", että kerroin avoimesti omista mielipiteistäni ja asenteistani. Exäni sitten muokkasi sanallisesti itsensä niiden mukaisiksi, mutta todellisuus paljastui ajan kuluessa sitten varsinaisen suhteen myötä. Luulen, että exäni toivoi pystyvänsä olemaan/olevansa mittapuideni mukainen, mutta eipä sitä ihminen peruspiirteitään/elämänasennettaan niin vain muuta.

      Suhde siis loppui, koska olimme liian sopimattomia toisillemme. Pyristelimme kuitenkin yli vuoden ja ainakin omalla kohdallani asiaan vaikutti se, että suhde oli ensimmäinen naissuhteeni sen jälkeen, kun olin myöntänyt itselleni, että en pysty elämään miehen kanssa. Siinä tilanteessa käy helposti niin, että tavallaan epätoivoisena ihastuu ensimmäiseen mahdolliseen kumppaniin ja pitää siitä kiinni, koska tarjonta uuden ja paremman puolison löytämiseksi on olevinaan niin pientä, ainakin verrattuna heteroiden markkinoihin (ja muualla kuin pääkaupunkiseudulla).

      Jos olisin nyt uudestaan tuossa kuvailemassani tilanteessa, en varmaan edes aloittaisi vakavampaa suhdetta exäni kanssa. En varsinaisesti kadu tapahtunutta, koska se oli kuitenkin kasvattava kokemus, mutta nyt tekisin todennäköisesti toisin.

      Noista nettituttavuuksista olen itse sitä mieltä, että välttääkseen tuollaiset jäätymiset niillä oikeilla treffeillä, pitää toiseen kuitenkin tutustua ihan rauhassa, että tietää olevansa edes jotenkin samalla aaltopituudella. Exäni kanssa juttua riitti ja viihdyimme toistemme seurassa, mutta se ei kuitenkaan riittänyt varsinaisen suhteen pohjaksi.

      Ja niin, nykyiseni tapasin paikallisen Setan bileissä. Olisin hänet tosin varmaan tavannut exäni kautta jossakin vaiheessa muutenkin.

      • Pir

        perusteltu. Kaikella sillä varmuudella, minkä vain lähes tulkoon olematon kokemus tällä alueella tuo, yhdyn ronjahin ja Jenniferin päätelmään: rehellisyys kannattaa. Ellei sitten ole tarkoitus hankkia deittirutiinia, pyrkiä bongauslistalla uuteen ennätykseen, täyttää elämäänsä epäantoisalla meilailulla, päteä fantasiamailmassa tai muuta silppua.

        Harhaanjohtaminen surkeuttaa lopulta vain sekä sen toisen että omaa mieltä. Pettymyksistä oppii, mutta pitääkö niitä oikein hakea? Että olis jotain näyttöä "kyvyistä"? Eikä silti saavuta sitä, mitä unelmissaan tavoittelee - tai pysty pitämään.

        Meilailussa kertoisin itsestäni, ulkonäöstäkin, pistä pidän, en pidä, mitä olen puuhannut yms. Pieniä sattumuksia. Ja jos alan luottaa meilikaveriin, syventäisin niille alueille, mitä en kelle tahansa kerro. No, seuraavat aiheet eivät ehkä ole suositeltavia (purisivat kyllä minuun): huomautuksia päivän politiikasta, ihmeellisistä tieteellisistä löydöistä, kirjoista, musiikista, elokuvistakin (joihin en kyllä juurikaan ehdi) ja sitä rataa.

        Naamakkain tavatessa tilanne on aina jotenkin vaivalloisen keinotekoinen hyväksy-tai-hylkää-asetelma. Huh, ihan pikkasen olen kokeillut ja tunnen pakokauhua, olisi parempi tapailla alan mestoissa ja löytää omansa. Mutta kun jotain on puhuttava, niin ensin vaikka mitä smooltoolkkia (vaikka säästä), että äänenavaus on saatu tehdyksi. Ja kysele siltä toiselta jotain, pyydä kertomaan itsestään. Jokainen lopulta halua malttamattomasti puhua itsestään :)

        Kuitenkin, ei se puhe ja pölinä ole tärkeää, syvin vaikutelma syntyy muusta. Minäkin nykyään pystyn puhumaan vilkkaasti vaikka aidan seipäistä samalla kun mietin, miten tylsästä ihmisestä pääsee eroon loukkaamatta. Ja se toinen varmasti miettii samaa.


      • Jennifer
        Pir kirjoitti:

        perusteltu. Kaikella sillä varmuudella, minkä vain lähes tulkoon olematon kokemus tällä alueella tuo, yhdyn ronjahin ja Jenniferin päätelmään: rehellisyys kannattaa. Ellei sitten ole tarkoitus hankkia deittirutiinia, pyrkiä bongauslistalla uuteen ennätykseen, täyttää elämäänsä epäantoisalla meilailulla, päteä fantasiamailmassa tai muuta silppua.

        Harhaanjohtaminen surkeuttaa lopulta vain sekä sen toisen että omaa mieltä. Pettymyksistä oppii, mutta pitääkö niitä oikein hakea? Että olis jotain näyttöä "kyvyistä"? Eikä silti saavuta sitä, mitä unelmissaan tavoittelee - tai pysty pitämään.

        Meilailussa kertoisin itsestäni, ulkonäöstäkin, pistä pidän, en pidä, mitä olen puuhannut yms. Pieniä sattumuksia. Ja jos alan luottaa meilikaveriin, syventäisin niille alueille, mitä en kelle tahansa kerro. No, seuraavat aiheet eivät ehkä ole suositeltavia (purisivat kyllä minuun): huomautuksia päivän politiikasta, ihmeellisistä tieteellisistä löydöistä, kirjoista, musiikista, elokuvistakin (joihin en kyllä juurikaan ehdi) ja sitä rataa.

        Naamakkain tavatessa tilanne on aina jotenkin vaivalloisen keinotekoinen hyväksy-tai-hylkää-asetelma. Huh, ihan pikkasen olen kokeillut ja tunnen pakokauhua, olisi parempi tapailla alan mestoissa ja löytää omansa. Mutta kun jotain on puhuttava, niin ensin vaikka mitä smooltoolkkia (vaikka säästä), että äänenavaus on saatu tehdyksi. Ja kysele siltä toiselta jotain, pyydä kertomaan itsestään. Jokainen lopulta halua malttamattomasti puhua itsestään :)

        Kuitenkin, ei se puhe ja pölinä ole tärkeää, syvin vaikutelma syntyy muusta. Minäkin nykyään pystyn puhumaan vilkkaasti vaikka aidan seipäistä samalla kun mietin, miten tylsästä ihmisestä pääsee eroon loukkaamatta. Ja se toinen varmasti miettii samaa.

        ..mainitseminen saisi minutkin vilkaisemaan keskustelukumppaniani pari kertaa uudestaan. Herättäisi mielenkiintoani, vaikka itse en ehdi noihin juttuihin perehtymään ollenkaan. Kyllähän niitä aina mainitaan milloin missäkin julkaisussa, mutta lukutyylilläni, katos tos on Hesari ja valitsen Iltalehden, tuskin osuu silmään mitään vakavampaa.
        Sama tyyli jatkuu kotona, kun naapuri kantaa Tieteen kuvalehtiä (liekö edes luotettavia!), joita sitten keräilen hyllyyn ajatuksella, että katsonpa niitä sitten sopivampana ajankohtana..;D

        Eli tällainen kiireinen tapaus olen minä!

        (Tottakai minullakin on omat vakavat juttuni, joihin kiinnitän huomiota ja hamuan kaiken mahdollisen tiedon..)

        Mutta muuten noista tutustumisen alun meileistä sen verran, että kannattaisi kysyä kirjoituskumppanilta asioita, jotka hämäävät, eikä pelkästään tehdä omia johtopäätelmiä.
        Ainakin omalla kohdallani ne ovat menneet metsään..
        Olen erittäin mielenkiintoinen ihminen ja tutustumisen arvoinen, hauska, eroottinen jne..., mutta riippuu kokonaan siitä, mitä toinen ihminen hakee kumppaniltaan. Mikä on kenellekin parisuhteessa tärkeää?
        Ja tottakai sitten tulee, miten luonteet ja ajatusmaailmat soveltuvat yksiin. Ja että ihastuu..

        Huh-huh, taas tuli se vuori eteen..:(
        Mahdottoman korkea, jättiläismäinen vuori, joka on esteenä tai ainakin hidasteena, ihmisen tutustumisen, ihastumisen ja parisuhteen muodostamisen edessä!

        Mitä tapahtuu, jos lähtee ihastumisesta liikkeelle? Yrittää sopeutua toiseen, ymmärtää, hyväksyä.
        Mitä tapahtuu, jos yrittää valita sen kohteen, johon sitten ihastuu? Onko se mahdollisesti helpompaa jatkossa rakentaa tällaiselle pohjalle.?

        Eikös tämä olekin valtavan vaikeaa, kun alkaa oikein asiaa perinpohjin miettimään..??

        Ps. Taitaa tulla minustakin jossain vaiheessa elämääni ikuinen sinkku:)


      • tradefox69
        Jennifer kirjoitti:

        ..mainitseminen saisi minutkin vilkaisemaan keskustelukumppaniani pari kertaa uudestaan. Herättäisi mielenkiintoani, vaikka itse en ehdi noihin juttuihin perehtymään ollenkaan. Kyllähän niitä aina mainitaan milloin missäkin julkaisussa, mutta lukutyylilläni, katos tos on Hesari ja valitsen Iltalehden, tuskin osuu silmään mitään vakavampaa.
        Sama tyyli jatkuu kotona, kun naapuri kantaa Tieteen kuvalehtiä (liekö edes luotettavia!), joita sitten keräilen hyllyyn ajatuksella, että katsonpa niitä sitten sopivampana ajankohtana..;D

        Eli tällainen kiireinen tapaus olen minä!

        (Tottakai minullakin on omat vakavat juttuni, joihin kiinnitän huomiota ja hamuan kaiken mahdollisen tiedon..)

        Mutta muuten noista tutustumisen alun meileistä sen verran, että kannattaisi kysyä kirjoituskumppanilta asioita, jotka hämäävät, eikä pelkästään tehdä omia johtopäätelmiä.
        Ainakin omalla kohdallani ne ovat menneet metsään..
        Olen erittäin mielenkiintoinen ihminen ja tutustumisen arvoinen, hauska, eroottinen jne..., mutta riippuu kokonaan siitä, mitä toinen ihminen hakee kumppaniltaan. Mikä on kenellekin parisuhteessa tärkeää?
        Ja tottakai sitten tulee, miten luonteet ja ajatusmaailmat soveltuvat yksiin. Ja että ihastuu..

        Huh-huh, taas tuli se vuori eteen..:(
        Mahdottoman korkea, jättiläismäinen vuori, joka on esteenä tai ainakin hidasteena, ihmisen tutustumisen, ihastumisen ja parisuhteen muodostamisen edessä!

        Mitä tapahtuu, jos lähtee ihastumisesta liikkeelle? Yrittää sopeutua toiseen, ymmärtää, hyväksyä.
        Mitä tapahtuu, jos yrittää valita sen kohteen, johon sitten ihastuu? Onko se mahdollisesti helpompaa jatkossa rakentaa tällaiselle pohjalle.?

        Eikös tämä olekin valtavan vaikeaa, kun alkaa oikein asiaa perinpohjin miettimään..??

        Ps. Taitaa tulla minustakin jossain vaiheessa elämääni ikuinen sinkku:)

        Oikeasti se vaan on niin, että on vaikea löytää ihmistä kenen kanssa haluaisi olla yhdessä ja tunteet olisivat lähes samanlaiset "voimakkuudeltaan", arki sujuisi ja ajatukset siitä "minne elämässä mennään" olisivat yhdensuuntaisia.

        Ja sitten kun sellaisen löytää, niin eikös vuosien saatossa ihminen vielä muutu, sekä itse että se toinen...KÄÄK!


    • tradefox69

      Olen kyllä ehdottomasti sitä mieltä, että nettideittailu pitäisi olla vain se väline jolla saa yhteyden toiseen ja tapaaminen olisi sovittava lähes heti, eli parin kolmen mailin jälkeen.

      Ellei pysty uuteen ihmiseen tutustumaan kasvokkain, eikä keskustelmaan asioista on kyllä mielestäni aika hassua "tutustua" johonkin nettipersoonaan, joka kuitenkin voi KIRJOITTAA asiat juuri niin väärin ymmärrettävästi kuin mahdollista (joko tarkoituksella tai tahattomasti!)

      Tapaaminen kertoo enemmän kuin 10 miljoonaa sanaa...

      Ja mitä huonoa on siinä, että tapaa jonkun ja huomataan heti ettei natsaa?

      Keskustelunaiheista: mielestäni voi puhua ihan yleisiä, kuten "Pir" jo mainitsikin, esim. taiteesta, matkustamisesta, historiasta, tieteestä, luonnosta/eläimistä, julkkisjuoruista, urheilusta (uskonto ja poliitiikka on syytä ehkä aluksi jättää pois).

      Sitten voi kertoa itsestään mitä elämältä toivoo, mitä suunnitelmia on jne (ei tarvitse olla ihan pikkutarkka). Voi tulla eteen ihan hassujakin juttuja joista ollaan ihan eri mieltä (toinen haluaa muutta heti yhteen toinen haluaa asua koko elämänsä ehdottomasti yksin, vaikkakin suhteessa...= aika mahdoton yhtälö)

      Kun toisen tapaa ja jos sattuu kiinnostus heräämään, niin voi olla myös mahdollista että haluaa joustaa/muuttaa juttujaan enemmän kuin mitä alunperin ajatteli (tai ehkä mitä kirjoitti).

      • Jennifer

        ....mutta jos joku alkais Toni Halmeesta puhu......:D


      • ronjah

        Niin no, tuo pikaisesti naamakkain menetelmä on varmaan paras siinä tilanteessa, jos todellakin etsimällä etsii kumppania ja haluaa mahdollisimman nopeasti karsia epäsopivan yksilön joukosta pois. Itse olen taas niitä tyyppejä, jotka pitävät ovet avoinna ja aloittavat sen tutustumisen yleensä sillä mielellä, että siitä uudesta tuttavuudesta ei välttämättä tule seurustelukumppania vaan kaveri/ystävä. Ja sittenhän suhde syvenee ihan itsestään, jos siinä niin on käydäkseen.

        Nykyisen puoliskoni kanssa kävi aika mielenkiintoisesti tuon keskustelemisen, tutustumisen ja itsestään kertomisen suhteen. Olin hänestä aivan sekaisin jo parin ensimmäisen tapaamisen jälkeen, vaikka emme oikeata asiaa toisillemme edes puhuneet emmekä tienneet toisistamme oikeastaan mitään. Kaiken lisäksi olimme molemmat tahoillamme varattuja. Ja silti minulle tuli noiden samassa porukassa vietettyjen baari-iltojen aikana sellainen fiilis, että tuossa se nyt on, se minun ihminen.

        Ja monen käytännön mutkan kautta yhteisiä vuosia on nyt takana kaksi ja puoliskoni on osoittautunut enemmän kuin oikeaksi ja sopivaksi juuri minulle. En voi kuin edelleen ihmetellä tuota omituista aavistusta/tunnetta, joka meidät tähän tilanteeseen on johtanut.


      • LeSbO

        miksi turhaan yrittää väkisin kun heti ensitapaamisella huomaa, että ei kolahda. on kyllä kokemusta siitäkin, ja siitä jäi vain molemmille paha mieli. olen siis kokemuksen kautta huomannut että asia on kohdallani näin. ja myös sen, että ystävyyttä ei kannata pilata romanssilla.


    • Kvaakku

      Ongelma on just se ettei keksi toiselta mitään järkevää kysyttävää, että sais jotain toisesta selville. Mailailut on lähinnä omien kuulumisien kertoilemista jss.. En ole mikään maailman parhain kirjoittelija.
      Mutta jos listaisitte jotain kivoja kysymyksiä mitä vois joltain kysyä meilinkautta, niin siit vois olla kaikille apua.. etenkin tämmöisille kömpelöille kirjoittelijoille.

      • Pir

        vähättele, kyllä sulla teksti luistaa. Kysymyksiä on hirmu helppo tehdä, kun pikkuisenkin pääsee jyvälle juonesta. Vaikeampaa on pysytellä kohtuudessa siten, ettei meili näytä kyssäriluettelolta. Taisin mainita aiemmin, että jokaista kiehtoo mahdollisuus päästä kertomaan itsestään, houkutusta on lähes mahdoton vastustaa.

        Vaikkapa viattoman sorttisia kysäisyjä: syksy tulossa, pidätkö syksystä; mitä teit kesällä; sininen väri on ihana, muttei sovi mulle, mistä sinä pidät; jne jne (vaatteista, bändeistä, pyöräilystä, työpaikasta, minkä tyyppisistä kirjoista pitää ...) - ymmärrätkö, mitä ajan takaa? Ihan mistä vain voi jutustella ja kysyä, se voi yllyttää toisen jopa intoutuneeseen vastaukseen, samalla paljastuu jotain ihmisestä itsestään.

        Ja syvemmin: mikä painaa mieltä, huolettaa, suurin onni, mitä tavoittelee, suhde omaisiin, uskontoon, rakkauteen, mitä ihailee. Sellaista. Voi kertoa omia ajatuksiaan ja kysyä toiselta.

        Katso ympärillesi, valitse mikä tahansa esine tai ilmiö ja harjoittele: mitä juuri siitä voisi sanoa. Muuttuu aina vain helpommaksi, uskotko?


      • Kvaakku
        Pir kirjoitti:

        vähättele, kyllä sulla teksti luistaa. Kysymyksiä on hirmu helppo tehdä, kun pikkuisenkin pääsee jyvälle juonesta. Vaikeampaa on pysytellä kohtuudessa siten, ettei meili näytä kyssäriluettelolta. Taisin mainita aiemmin, että jokaista kiehtoo mahdollisuus päästä kertomaan itsestään, houkutusta on lähes mahdoton vastustaa.

        Vaikkapa viattoman sorttisia kysäisyjä: syksy tulossa, pidätkö syksystä; mitä teit kesällä; sininen väri on ihana, muttei sovi mulle, mistä sinä pidät; jne jne (vaatteista, bändeistä, pyöräilystä, työpaikasta, minkä tyyppisistä kirjoista pitää ...) - ymmärrätkö, mitä ajan takaa? Ihan mistä vain voi jutustella ja kysyä, se voi yllyttää toisen jopa intoutuneeseen vastaukseen, samalla paljastuu jotain ihmisestä itsestään.

        Ja syvemmin: mikä painaa mieltä, huolettaa, suurin onni, mitä tavoittelee, suhde omaisiin, uskontoon, rakkauteen, mitä ihailee. Sellaista. Voi kertoa omia ajatuksiaan ja kysyä toiselta.

        Katso ympärillesi, valitse mikä tahansa esine tai ilmiö ja harjoittele: mitä juuri siitä voisi sanoa. Muuttuu aina vain helpommaksi, uskotko?

        Tuntuu hassulta vääntää tikusta asiaa..
        Mutta kiitos noista vinkeistä, pistetään korvan taakse.
        Miten saisin oikeat ajatukseni kirjoitettua selvästi ja tajuttavasti.. Tuntuu, että kirjoitan näin, mutta lopulta teen toisin. Ehkä se on jotain alitajuista, kiinnitänkin nyt huomiota tähän asiaan, onko todella näin? Ehkä ei vain tunne itseään tarpeeksi hyvin. Käyttäytyminen on niin paljon kiinni tilanteesta, mielialasta jne.

        Mikäli vielä hyviä vinkkejä löytyy niin ne ovat kaikki tervetulleita!!


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Putin hoiti Suomen natoon ja myös Ruotsin

      Iso kiitos Vladimir Putinille. Hänen ansiosta pääsemme nyt Natoon. Putin halusi Naton lähelle ja nyt sai. Voimme tästä kiittää vain Putinia.
      Maailman menoa
      650
      7987
    2. Niinistö teki hetkessä Suomesta Venäjän ydinaseiden maalitaulun

      Kaiken lisäksi mies vielä lällätteli Putinille eilisessä tiedotustilaisuudessa ja käski katsomaan itseään peiliin. Kyllä vähän asiallisempaa käytöstä
      Maailman menoa
      466
      2270
    3. Voi Stefu ja sun kiivas luonteesi

      Sielä lentelee ullakkohuoneiston ikkunasta daamin vaatteet ja matkalaukut pitkin pihaa. Toisaalta,en ihmettele yhtään että tämä suhde päättyi näin,kyl
      Kotimaiset julkkisjuorut
      233
      2186
    4. Poliisi otti Stefun kiinni!

      Seiska tietää kertoa.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      147
      1759
    5. Ohhoh! Martina Aitolehti ja seurapiirihurmuri-Jesper ekassa yhteiskuvassa - Sutinaa Mallorcalla!

      Martina Aitolehti ja seurapiirijulkkis-Jesper nauttivat toisistaan varsin vauhdikkaissa merkeissä Mallorcalla. Aitolehti ei ole esitellyt rakastaan vi
      Kotimaiset julkkisjuorut
      25
      1250
    6. Veikkaus: Miten The Rasmus pärjää Euroviisuissa?

      Euroviisuhuuma on ylimmillään, kun Suomi ja The Rasmus taistelee biisillään Jezebel. Bändi on tikissä, kunhan Lauri Ylösen ääni kantaa. Mitä veikka
      Viihde ja kulttuuri
      51
      1236
    7. Stefanilta tuli taas karu totuus Sofiasta

      Marokkolainen h*o*ra! Voi tsiisus kun mulla on hauskaa! Lumput lentää ikkunasta kun Stefu raivoaa h*uralleen🤣🤣🤣 Nyt ne popparit tulille, tästä tule
      Kotimaiset julkkisjuorut
      110
      1153
    8. Ootko onnellinen kun ei tarvitse

      nähdä tätä tyhmää naamaa enää koskaan? Multa se särkee sydämen, mutta minkäs teen. Vaikka olisi kuinka sinnikäs eikä hellittäisi, se ei aina auta.
      Ikävä
      65
      843
    9. Steppuli veressä

      Seiskan lööpissä Steppulilla naama ja nyrkit veressä. Ei tainnut ihan kamojen pihalle paiskominen riittää. Onkohan pistänyt kämpän tuusannuuskaks.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      58
      798
    10. Oletko nähnyt eroottiset kohuleffat? Fifty Shades Of Grey -trilogia tv:stä

      Fifty Shades -trilogia starttaa, kun nuori opiskelijanainen Anastasia tapaa rikkaan liikemiehen. Seksisuhdehan siitä starttaa, höystettynä sadistisill
      Suhteet
      7
      747
    Aihe