Oon kiinnostunu yhestä jätkästä ja en osaa tulkita sen tunteita... Menisin vaikka heti juttelee jos tietäisin mitä se aattelee. Joten miten poika käyttäytyy ku on kiinnostunu? Mitä vilkuilusta (siis ei tuijottamisesta) voi päätellä. Vai voiko mitään? Mä vilkuilin eka... En oo tyypin kaa puhunu paljookaa. Kerran sanonu sille kiitti...
Yleinen ongelma?
Lilli
171558
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Mulla on sama ongelma. OOn kiinnostunu yhestä jätkästä, oon ollu jo tosi kaun mut en uskalla tehä mitää. Mua kans kiinnostais mitä vilkuilusta vois päätellä? Me vilkuillaan toisiamme mun mielestä aika paljo. Tai voihan olla et se vilkuilee vaan, koska on huomannu et mä vilkuilen.No musta ei nyt ollu sulle oikeen apuu :/
Tiiän etten oo yksin:)
Voi merkitä myös sitä, että henkilö observoi paljon ympäristöään eli haluaa olla perillä siitä mitä tapahtuu ja kenen toimesta jne. Mutta kyllä vilkuilu voi olla positiivinen asia ja kannattaa etenkin kasvon ilmeitä tarkastella vilkuilun aikana, ne kertovat millä mielellä katsotaan.
jos oli jotain apua! No minkälainen se ilme sit on jos on kiinnostunu ku vilkuilee?? Mä en olis niinkään vakuuttunu että ilmeistä näkee jotain, koska mulla ainaki on naama ihan peruslukemilla kun vilkuilen.
Ei tietenkään 100% tarkasti voi sanoa ja silleen, mutta ainakin jos joku katsoo jotenkin halveksuvan/vihaisen näköisenä niin ei se välttämättä hyvää lupaa ja pienoinen hymy katsekontaktin alkaessa taas voi olla positiivinen merkki.
Keskittyisit siellä koulussa enemmän opiskeluun etkä vilkuilisi poikaparkaa, joka tietysti luulee, että vetoketju on jäänyt auki.
Pitäähän sitä olla hyviä motiiveja tulla kouluun että jaksaa innokkaana aamulla herätä kouluun :) ja ei muutenkaan tuota niitä eriteltyjä kouluja, niistä inhimillisyys kaukana...
Ja sit ku viel sais sen tietyn omaks kullaks, ni koulu vois olla ihan siedettävä paikka... Jopa fyssan tunnit...
Fysiikan opiskelusta en osaa sanoa, mutta käy toki äidinkielen kursseilla. Vielä on paljon oppimista.
...mut mä pääsin jo koulust, et ei tarvi opettaa. Siis joo, mul on varmaan hirveit virheit, mut en jaksa aina miettii jokast pilkkuu ja yhteen vai erikseen. Pakko kyl myöntää, et toi aiavan, vai mitä siin nyt lukiki on aika tökerö virhe. Kaikki kuitenki ymmärtänee, et siinä pitäis lukee aivan. Ois vaan hauska nähä se ihminen, joka ei ikinä kirjota vahingossa väärin. Kiitti kuitenki huomautuksest. Huomasin se tosin itteki. Viestin lähettämisen jälkeen.
Mistä kiitit häntä?
Ikääs en tiedä mutta koulussa jos olet niin siellähän tulee aina helposti tämmöisiä poika ryhmiä jotka nauravat keskenään kaikenlaista ja pitävät muutenkin elämää... Niin elikkä jos kun porukassa joku sanoo jotain hauskaa ja pojat alkavat nauramaan ja jos silloin poika vilkaisee sua, se on hyvä merkki, koska poika katsoo piditkö sinä juttua hauskana ja ettei poju näytä sun silmissäs idiootilta...
Saikohan tästä kukaan selvää no enivei kuiteski näin....
Tota, SE vasta mua on mietittänykki. Siis ei se, miks mä kiitin, vaan miks se teki sen mitä mä kiitin. Siis se/hän anto mulle yhenlaisen piirustuksen ku lähettiin luokasta tunnin jälkee. Olin NIIN äimänä ja yllättyny, et en osannu sanoo ku kiitti... Arvaa harmittaako etten sanonu mitään muuta!?!
Sitä näkee aika paljon tietyn porukan ympäröimänä, mut harvoin kuulen sen puhuvan. Meil on aika iso koulu, ja melutaso on kans sellanen... Mut joo, kai se on joskus vilkuillu sillonku se porukka nauraa, mut mistä mä tiiän et se ei naura mulle? (Joo, oon säälittävä, mut en voi tälle mitää... "...But who can descide what they dream? And dream I do..." Evanescence) Ja sit viel se, etten enää oo ylä-asteel. Ei mul enää pitäis olla mitää teini ihastuksii...
käyny just noin. siis olen tyttö ja tiiän et yks poika pitää must ja se todellaki on vilkassu mua ku ne on nauranu poikaporukassa. kuulin jutun ja tiiän et ne ei puhunu musta. siis se johtu tosta, nyt sitte tiiän, kiitti.
Me muuten aina vilkuillaan toisiamme ja me textaillaan aina välillä...
Mene ihmeessä juttelemaan!
Nykyisen jätkäkaverini kanssa seurustelu alkoi juuri vilkuilusta, jota kesti vuoden verran baareissa ja kaupungilla kun törmäiltiin. Festareilla sitten kesällä menin juttelemaan, huomattiin kuinka saman tyyppisiä ihmisiä ollaan. Siinä kului kummasti sellaiset 5 tuntia - kaikki suunnitellut bändikeikat jäi näkemättä :). Nyt siis pari kuukautta yhdessä ja hyvät fiilikset myös jatkoa ajatellen. Tietenkään kaikilla ei käy näin hyvin, mutta yritä...
Ollaan parikymppisiä, ei siis aivan teinejä enää :)
Mutku se pelottaa...