että vihastuttaa tämä elämän epäoikeudenmukaisuus. Toiset ovat saaneet ponnistaa maailmaan paremmista sosiaalisista lähtökohdista. Toiset ovat asuneet niin eristyksissä, että ystävien hankkiminen on ollut käytännössä mahdottomuus.
Tottakai tämä vaikuttaa ihmisen myöhempien aikojen sosiaalisiin suhteisiin (tai niihin,ettei niitä ole) ja tämä ihmisen psyykkeeseen. Hemmetti, olisi minullakin helpompaa, jos olisin sanavalmis ja sosiaalinen. Toiset VALITSEVAT elämänkumppania, hyvä jos minua kohtaan joku naisennäköinen edes joskus jotain kiinnostusta esittäisi.
Samoin myös ärsyttää typerät jutut, jotka ovat mukamas hauskoja. Saatana, ei elämä todellakaan ole mitään hupia, perkele. Elämä on vakavaa ja ihme ylipäänsä, ei mikään hemmetin vitsi, kuten näille onnekkaille tuntuu olevan; typeriä vitsejä, joista 95% ei todellakaan ole hauskoja, joille sitten ääliömäisesti nauretaan, vaikkei ne todellakaan ole hauskoja ihan sen takia, koska muutkin nauravat. Saatana,ihminen on tyhmääkin tyhmempi laumaeläin, linnut sentään nokkivat laumassaan poikkeavan kuoliaaksi, eli ovat siinä suhteessa armeliaampia kuin typerät ihmiset.
Samoin ärsyttää se, miten ihmiset vain olettavat juttuja, joita itsellä on (eivätkä varmasti osaa edes arvostaa sitä), että muillakin on. Esim juuri ystäviä. Duunikaverikin sanoi, että kyselepä olisiko ystävissäsi ketään tulemaan firmaan töihin (työvoimapula). Siihen sitten, että enpä taida. Perkele, ei minulla ole ystäviä. Ärsyttää kun ihmiset OLETTAA, että jos minulla on ystäviä, täytyy kaikilla muillakin maailmassa olla.
Tottakai tämä vaikuttaa ihmisen myöhempien aikojen sosiaalisiin suhteisiin (tai niihin,ettei niitä ole) ja tämä ihmisen psyykkeeseen. Hemmetti, olisi minullakin helpompaa, jos olisin sanavalmis ja sosiaalinen. Toiset VALITSEVAT elämänkumppania, hyvä jos minua kohtaan joku naisennäköinen edes joskus jotain kiinnostusta esittäisi.
Samoin myös ärsyttää typerät jutut, jotka ovat mukamas hauskoja. Saatana, ei elämä todellakaan ole mitään hupia, perkele. Elämä on vakavaa ja ihme ylipäänsä, ei mikään hemmetin vitsi, kuten näille onnekkaille tuntuu olevan; typeriä vitsejä, joista 95% ei todellakaan ole hauskoja, joille sitten ääliömäisesti nauretaan, vaikkei ne todellakaan ole hauskoja ihan sen takia, koska muutkin nauravat. Saatana,ihminen on tyhmääkin tyhmempi laumaeläin, linnut sentään nokkivat laumassaan poikkeavan kuoliaaksi, eli ovat siinä suhteessa armeliaampia kuin typerät ihmiset.
Samoin ärsyttää se, miten ihmiset vain olettavat juttuja, joita itsellä on (eivätkä varmasti osaa edes arvostaa sitä), että muillakin on. Esim juuri ystäviä. Duunikaverikin sanoi, että kyselepä olisiko ystävissäsi ketään tulemaan firmaan töihin (työvoimapula). Siihen sitten, että enpä taida. Perkele, ei minulla ole ystäviä. Ärsyttää kun ihmiset OLETTAA, että jos minulla on ystäviä, täytyy kaikilla muillakin maailmassa olla.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Elämä on todellakin täysin epäoikeudenmukaista.
Minua ärsyttää ne jotka pitävät jotenkin omana ansionaan sitä, että menee hyvin.
Samaiset henkilöt jos olisivat syntyneet toisellaisilla lähtökohdilla tai kokeneet jotakin traumaattista vääryyttä voisivat huonosti.
Itselläni paska lapsuus josta seurauksena jäänyt pahoja toivottomuus jaksoja. Kun piti opiskella en kyennyt siihen. Sitten sen seurauksena tarjolla vain huonopalkkaisia paska duuneja joiden palkalla ei elä.
Eli tie epäonnistumisen kierteeseen valmis.
Luottamus ihmisiin myös mennyt ja ihmisushteiden luominen ei vain onnistu vaikken ole ujo.
On tullut olo, että lojaaleja tosi ystäviä ei olekkaan. Pinnallisia selkäänpuukottajia on paljo. Ja sitten muita ...Ehkä se, että on jäänyt niin paljon vaille laittaa toivomaan ihmisistä liikoja ja sitten pettyy.
7 vuotta sitten löysin harrastuksen jossa olin onnellinen, mutta se kaatui siihen, että ei ollut enää rahaa siihen sekä kiusaamiseen jonka kohteeksi jouduin.
Että sellaista.
Onneksi ei mitään sairautta ole. Jos näin olisi en enää jaksaisi tätä paska elämää.
Nyt minulla on parisuhde ja lapsi..mutta on hirveän vaikea luottaa tähänkään.
Ystäviä ei ole enää.
Kuule hyvin paljon. "Toiset ovat asuneet niin eristyksissä, että ystävien hankkiminen on ollut käytännössä mahdottomuus." Mutta ei ole enää? Sosiaaliseksi voi oppia, sanonpa kokemuksesta. En sietänyt omaa ujouttani ja kömpelyyttäni, joten lähdin matkustelemaan ja tapasin uusia ihmisiä joiden silmissä minulla ei ollut minkäänlaista mainetta. Aloitin alusta, pystyin olemaan kuka vaan. Joten esitin olevani sosiaalinen ja hauska, niinpä minusta lopulta sellainen kuoriutui.
Kun päivittäin tapaa uusia ihmisiä, lopulta saa itseluottamusta ja alkaa itse jopa tekemään aloitteita uusien ystävyyssuhteiden eteen.
Kuitenkin sellainen vinkki, että luepa oma kirjoituksesi, ja mieti, haluaisitko itse ystäväksesi ihmisen jonka kynästä ja sydämestä tulee tuollaista puhetta?
Huumorintaju on voimavara joka pitää monet ihmiset kasassa vaikempinakin aikoina. Nauraminen ja hauskanpito on ihmiselle elintärkeää, jotta osaa nauttia elämästä. Miksi sinua ei mikään naurata? Hommahan nimenomaan on niin, ettei elämä ole niin vakavaa. Miksi olisi? Täytyy osata nauraa itselleenkin toisinaan.
Ehkä ihminen on tyhmä, mutta entäs sitten? Tieto lisää tuskaa.
Kyllä minunkin kohdallani aina oletetaan minulla olevan poikaystävä. No ei ole eikä ole koskaan ollutkaan. Mutta älä niistä välitä.
Tsemppiä, koita nauraa, ei vakavana olemisella saavuta mitään.