Olen nyt pelannut GTA IV:tä neljä päivää ja olen tällä hetkellä tehtävien alkupuolella Algonquinissa eli toisella isolla saarella. Varsinainen arvostelu tulee sitten myöhemmin, mutta luin Pelaaja-lehden Thomas Puhan arvostelun ja on pakko kommentoida jo vähän tätä ERINOMAISTA peliä.
Pelin hahmoista, juonesta ja käsikirjoituksesta totean seuraavaa:
Olen hankkinut ja pelannut läpi kaikki GTA:t, jotka ovat ilmestyneet PS2:lle. Kaikissa niissä dialogi, hahmojen liikkuminen ja eleet ovat olleet ammattitaitoisesti tehtyjä. GTA IV vie homman kuitenkin uudelle tasolle, sillä ei mennyt montakaan tehtävää, kun olin jo ottanut pelin päähahmon, Nikon, omakseni. Koska itsekin olen jo nähnyt elämää ja ymmärrän, että maailma ei ole mustavalkoinen vaan lähinnä harmaan eri sävyjä, minua miellytti muutamassa kohdassa se, että Nikokin on nähnyt elämää. Onpa eräässä tehtävässä välianimaatio, jossa Niko pohtii varsin syvällisesti kokemaansa keittiöfilosofioiden erään naisen kanssa - taisi olla KEITTIÖSSÄ, kheh. LOISTAVA KOHTAUS, jollaisia näkee vain laatuelokuvissa!
Kaikki hahmot,joihin olen tähän mennessä törmännyt, ovat uskottavia omine vikoineen, sillä heistä ei ole tehty klassisen pahoja, vaan heissä on myös myönteisiä puolia. Yllätyin että aloin pitää Bruce-nimisestä hahmosta, vaikka hänen pullistelunsa on sinänsä lapsellista. Yllättävää on myös se, että aivan kuten Thomas Puha toteaa arvostelussaan pitävänsä Little Jacobista, minulle kävi samoin: kaikkein eniten tykkään käydä harrastamassa juuri hänen kanssaan. Syytä en osaa vielä sanoa miksi. Ainakin jamaicalaisaksentti on varsin hauskaa kuunneltavaa.
Aivan kuten Puha toteaa GTA IV-arvostelussaan (viimeisin Pelaaja-lehti) tämä ystävä-systeemi toimii niin hyvin, että vain muutaman kerran olen kieltäytynyt ja yhden kerran soittanut ja peruuttanut tapaamisen, sillä jostain syystä koen velvollisuudekseni tavata näitä ystäviä. Tällaista en ole ennen kokenut videopeleissä! Näillä hahmoilla on aina uutta kerrottavaa, ja vain pari kertaa olen havainnut toistoa. Tämä tekee näistä hahmoista ihmismäisiä ja saa kiinnostumaan syvemmin, jolloin heihin ei suhtaudu enää pelkkinä pikselihahmoina.
Toinen merkittävä uusi puoli, joka tässä pelissä on, on se, että parissa kohdassa saan päättää tapanko vai en. Kuten Puhakin toteaa, olisi ollut mageeta, jos tätä olisi voinut toteuttaa enemmänkin. Se kuitenkin edellyttäisi vähintään kaksi uutta ja erilaista loppuanimaatiota, joten laajasti sen toteuttaminen voi olla mahdotonta.
Sen sijaan sitä voi toteuttaa tehtävien ulkopuolella. Satuin menemään hampurilaisbaariin, mutta käytävällä seisoi seurue tukkimassa tien. Annoin Nikon kävellä läpi, jolloin tämä tönäisi äijän edestään nurin. Kun pääsimme sisälle, joku porukasta alkoi huudella perääni hyvin realistisen tuntuisesti. Hän käski minua laittamaan aseen pois. Tiesin, että hän hyökkäisi, jos laitan aseen pois ja päätin kokeilla teoriani pitävyyttä. Sitten alkoi tulla nyrkkiä. Vetäisin puukon esiin ja Niko huitoi sillä ukon maahan. Lopetin saman tien. Kun tekoäly huomasi tämän, Niko yllättäen tokaisikin maassa vaikertavalle miehelle, jotain, että ei sulla ole mitään hätää. Et kuole, sillä noi on vaan pelkkiä haavoja. Eli pelissä ei välttämättä tarvitse tappaa. Riittää kun saa vastustajan toimintakyvyttömäksi. Koska näin on myös todellisessa elämässä, pidän tätä uutta mahdollisuutta vallankumouksellisena GTA-sarjassa. Kuriositeettina kerron vielä, että kun kävin vessassa, ukko oli kadonnut. Vilkaisin baarin keittiöön, ja ukko makasi nyt keittön lattialla..?
Pelissä on mm. komedia-klubi, jossa voi nähdä makeita esityksiä. Vastaavaa en ole GTA:ssa ennen nähnyt. Klubille ja kabareehen menee mielellään. Strippiklubilla voi ottaa yksityisesiintymisen. Voin sanoa, että uuden sukupolven konsolien myötä tyttö liikkuu niin "hyvin" että pian liikkuu jokin muukin! Mass Effect jää niukaksi kakkoseksi.
Niko on vieläkin kömpelömpi ja hitaampi liikuttaa kuin oli Tommy Vercetti. Tämä tuottaa usein ongelmia, mutta koska pelissä voi räiskiä suojasta, tämä korvaa sitä puutetta. Lisäksi poliisin otteet ovat aika laimeita, mutta ottakaa huomioon, että olen jo vuoden treenannut pelaamistaitojani Rainbow Six Vegasin parissa, jossa vihut eivät paljon odotelleet mitä teen. GTA IV:ssä jää vähän aikaa reagoidakin.
Lisäksi vaikeimmissa tehtävissä (koska jouduin toistamaan monta kertaa) kokeilin eri tapoja tehdä tehtävää, mikä on kaivattu mahdollisuus. Eräässä tehtävässä, jossa piti hakea erään henkilön huumeet pois ränsistyneestä talosta, huomasin lopulta, että taloon kulki tikkaat sen takaa. Pääsin siis jengin selustaan, josta tiputtelin kaikki ketkä näin. Koska tehtävässä poliisi tulee aina lopulta, odotin vain, että se hoitaa etupuolella vahtimassa olevat jengiläiset, kuten sitten tapahtuikin. En ole varma, tuliko poliisi nopeammin, kun soitin sen paikalle heti päästyäni taloon. Se pitää vielä selvittää.
Sitten tuli jälleen uusi asia GTA:ssa. Jo VC:ssä totuimme siihen, että ukkoja tulee loputtomiin (juonitarinan viimeinen tehtävä ainakin). Nyt en liikahtanut suojasta mihinkään vaan tiputin jokaisen lähestyväm swat-tiimin jäsenen. Yllättäen ketään ei kohta enää tullutkaan, joten pääsin siirtymään autoon alkaakseni pitkän pakoreissun. Tämä kuitenkin takasi tehtävän onnistumisen lopulta, sillä olin jo niin kännissä, että uusiminen ei enää olisi siksi kannattanut. Uusi puoli tuli esiin myös siinä, että jos menee maalaamoon, pitää olla pieni hajurako poliisiin. Menin sisään, mutta peli ilmoitti "ei hyväksytä, koska poliisi näki sut". Ei kun ulos ja kytät pienelle kaupunkikierrokselle ja takaisin. Tehtävä suoritettu!
Vielä pitää mainita, että kun viet ystävan baariin, tulee ehkä pelin hauskinta reaalianimaatiota, kun ukot huojuu kohti autoa. Sen jälkeen alkaakin painajainen, sillä kohta autoon siirryttyä poliisit ovat perässä ja ajaminen saatanallisen vaikea huojuvan kameran takia. Onneksi poliisi ei ole kovin aggressiivinen tässä tilanteessa.
Siinä sulat vaan pöllähti, kun kuulin pulun kurnutusta ja ammuin. Meinaan vilkaisin sen ränsistyneen talon ikkunalaudalle, jossa kuikkelehti punaista valoa hehkuva pulu. Ne edustavat pelin kätkettyjä paketteja. Koska niitä on kaksi sataa, en tule koskaan saamaan 100% läpi, ellen löydä jostain karttaa. Aina on käynyt niin, että AINAKIN sen yhden R* osaa piilottaa niin hyvin, että ilman apua löydän vain ne 199. Toivottavasti tämä MGS3:sta innoituksensa saanut ääni "paketin" yhteydessä tuo pelastuksen. Pitää vain kuunnella korvat höröllä.
Tosin sekään ei aina auta. Jos ei ole suoraa näköyhteyttä (pelin mielestä) ei kurkuttajaa näe. Niinpä Brucen paikan lähellä jouduin kiipeämään talon takaa paloportaita pitkin ja kulkemaan toiselle puolelle yli sen helikopteripadin (jolta lennetään Brucen kanssa tiettyihin kohteisiin näyttämään tytöille näkymiä) ja alas paloportaita, niin pulu nököttää siinä alimmalla porrastasanteella, josta olisin varmasti sen nähnyt alhaaltakin käsin. Jotain mätää tossa siis on..?
Grafiikka ei mitenkään aiheuttanut OHHOH-huutoja, mutta se on ihan riittävän hienoa, jotta pelistä nauttii. GTA:n oma tyyli näkyy ja se riittää. Tyyli on VALTAVA SUURKAUPUNKI, JOKA VILISEE ELÄMÄÄ. Makein ja aidoimman tuntuisin on Manhattan eli Algonquin takseineen sun muine yksityiskohtaisuuksineen.
Kuitenkin nautin eniten siitä, että pitkät ajovalot voi kytkeä päälle (X360) x-nappia pohjassa pitämällä. Tästä on hyötyä pimeämmissä paikoissa jopa päivällä, mutta upeeta on esimerkiksi mennä dartsia pelaamaan pimeällä. Tuntuu kuin ajaisi oikeasti. EHDOTTOMASTI COOLEIN UUDISTUS GTA:SSA!!!
Satelliittipaikannus on TODELLA HYVÄ juttu. Nyt ei enää tarvitse koko ajan ravata karttaa räpläämässä. Tosin vihreä viiva on väärä värivalinta tai sen pitäisi olla kirkkaampi. Lisäksi oma paikannus ja tehtävän tarjoama paikannus menevät päällekkäin, mikä aiheuttaa sekaannuksia.
Epäonnistuneen tehtävän voi käynnistää uudelleen tekstiviestillä, mutta tapahtumapaikalle se ei palauta. Etu saadaan vain siis siitä, että ei tarvitse ohittaa välianimaatiota ja ajaa tehtävänantopaikalle. Jos tähän kuitenkin yhdistää Romanin taksimahiksen, saa uusintayrityksen aika nopeasti.
Musiikkiraita on vielä vähän kysymysmerkki. Toisaalta sieltä ei tule mitään hittejä, mutta sitten tulee yht'äkkiä jotain yllättävää kuten Jean Michel Jarren musaa niinkin kaukaa kuin Oxygene-LP:ltä (70-80-luku). Samaten yllätyin kun kuulin Phil Collisin Maman. Peli on täynnä teemakanavia, jotka menevät pelin koko teeman mukaisesti syvälle omaan genreensä. Olisin toivonut kanavaa, jolta olisi tullut pelkkiä ykköshittejä koko elämän varrelta. En kuitenkaan tuomitse vielä, sillä olen kuullut musasta vasta osan. Tuomion aika tulee myöhemmin.
Autojen ultrarealistiseen käyttäytymiseen kuin myös m-pyörien sellaiseen alan jo tottua. Nyt on vielä totuttava uusiin kontrolleihin ja Nikon rauhallisuuteen. Uskon että opin pitämään myös tästä, kunhan selkäytimeen 8 vuoden ajan iskostuneet PS2-kontrollit saadaan hiottua pois, sillä ne tunkevat aina esiin kun vaaditaan selkärankareagointia.
Arvostelu tulee sitten myöhemmin. Ehkä kokeilen jopa moninpeliä vielä ennen sitä.
Pelin hahmoista, juonesta ja käsikirjoituksesta totean seuraavaa:
Olen hankkinut ja pelannut läpi kaikki GTA:t, jotka ovat ilmestyneet PS2:lle. Kaikissa niissä dialogi, hahmojen liikkuminen ja eleet ovat olleet ammattitaitoisesti tehtyjä. GTA IV vie homman kuitenkin uudelle tasolle, sillä ei mennyt montakaan tehtävää, kun olin jo ottanut pelin päähahmon, Nikon, omakseni. Koska itsekin olen jo nähnyt elämää ja ymmärrän, että maailma ei ole mustavalkoinen vaan lähinnä harmaan eri sävyjä, minua miellytti muutamassa kohdassa se, että Nikokin on nähnyt elämää. Onpa eräässä tehtävässä välianimaatio, jossa Niko pohtii varsin syvällisesti kokemaansa keittiöfilosofioiden erään naisen kanssa - taisi olla KEITTIÖSSÄ, kheh. LOISTAVA KOHTAUS, jollaisia näkee vain laatuelokuvissa!
Kaikki hahmot,joihin olen tähän mennessä törmännyt, ovat uskottavia omine vikoineen, sillä heistä ei ole tehty klassisen pahoja, vaan heissä on myös myönteisiä puolia. Yllätyin että aloin pitää Bruce-nimisestä hahmosta, vaikka hänen pullistelunsa on sinänsä lapsellista. Yllättävää on myös se, että aivan kuten Thomas Puha toteaa arvostelussaan pitävänsä Little Jacobista, minulle kävi samoin: kaikkein eniten tykkään käydä harrastamassa juuri hänen kanssaan. Syytä en osaa vielä sanoa miksi. Ainakin jamaicalaisaksentti on varsin hauskaa kuunneltavaa.
Aivan kuten Puha toteaa GTA IV-arvostelussaan (viimeisin Pelaaja-lehti) tämä ystävä-systeemi toimii niin hyvin, että vain muutaman kerran olen kieltäytynyt ja yhden kerran soittanut ja peruuttanut tapaamisen, sillä jostain syystä koen velvollisuudekseni tavata näitä ystäviä. Tällaista en ole ennen kokenut videopeleissä! Näillä hahmoilla on aina uutta kerrottavaa, ja vain pari kertaa olen havainnut toistoa. Tämä tekee näistä hahmoista ihmismäisiä ja saa kiinnostumaan syvemmin, jolloin heihin ei suhtaudu enää pelkkinä pikselihahmoina.
Toinen merkittävä uusi puoli, joka tässä pelissä on, on se, että parissa kohdassa saan päättää tapanko vai en. Kuten Puhakin toteaa, olisi ollut mageeta, jos tätä olisi voinut toteuttaa enemmänkin. Se kuitenkin edellyttäisi vähintään kaksi uutta ja erilaista loppuanimaatiota, joten laajasti sen toteuttaminen voi olla mahdotonta.
Sen sijaan sitä voi toteuttaa tehtävien ulkopuolella. Satuin menemään hampurilaisbaariin, mutta käytävällä seisoi seurue tukkimassa tien. Annoin Nikon kävellä läpi, jolloin tämä tönäisi äijän edestään nurin. Kun pääsimme sisälle, joku porukasta alkoi huudella perääni hyvin realistisen tuntuisesti. Hän käski minua laittamaan aseen pois. Tiesin, että hän hyökkäisi, jos laitan aseen pois ja päätin kokeilla teoriani pitävyyttä. Sitten alkoi tulla nyrkkiä. Vetäisin puukon esiin ja Niko huitoi sillä ukon maahan. Lopetin saman tien. Kun tekoäly huomasi tämän, Niko yllättäen tokaisikin maassa vaikertavalle miehelle, jotain, että ei sulla ole mitään hätää. Et kuole, sillä noi on vaan pelkkiä haavoja. Eli pelissä ei välttämättä tarvitse tappaa. Riittää kun saa vastustajan toimintakyvyttömäksi. Koska näin on myös todellisessa elämässä, pidän tätä uutta mahdollisuutta vallankumouksellisena GTA-sarjassa. Kuriositeettina kerron vielä, että kun kävin vessassa, ukko oli kadonnut. Vilkaisin baarin keittiöön, ja ukko makasi nyt keittön lattialla..?
Pelissä on mm. komedia-klubi, jossa voi nähdä makeita esityksiä. Vastaavaa en ole GTA:ssa ennen nähnyt. Klubille ja kabareehen menee mielellään. Strippiklubilla voi ottaa yksityisesiintymisen. Voin sanoa, että uuden sukupolven konsolien myötä tyttö liikkuu niin "hyvin" että pian liikkuu jokin muukin! Mass Effect jää niukaksi kakkoseksi.
Niko on vieläkin kömpelömpi ja hitaampi liikuttaa kuin oli Tommy Vercetti. Tämä tuottaa usein ongelmia, mutta koska pelissä voi räiskiä suojasta, tämä korvaa sitä puutetta. Lisäksi poliisin otteet ovat aika laimeita, mutta ottakaa huomioon, että olen jo vuoden treenannut pelaamistaitojani Rainbow Six Vegasin parissa, jossa vihut eivät paljon odotelleet mitä teen. GTA IV:ssä jää vähän aikaa reagoidakin.
Lisäksi vaikeimmissa tehtävissä (koska jouduin toistamaan monta kertaa) kokeilin eri tapoja tehdä tehtävää, mikä on kaivattu mahdollisuus. Eräässä tehtävässä, jossa piti hakea erään henkilön huumeet pois ränsistyneestä talosta, huomasin lopulta, että taloon kulki tikkaat sen takaa. Pääsin siis jengin selustaan, josta tiputtelin kaikki ketkä näin. Koska tehtävässä poliisi tulee aina lopulta, odotin vain, että se hoitaa etupuolella vahtimassa olevat jengiläiset, kuten sitten tapahtuikin. En ole varma, tuliko poliisi nopeammin, kun soitin sen paikalle heti päästyäni taloon. Se pitää vielä selvittää.
Sitten tuli jälleen uusi asia GTA:ssa. Jo VC:ssä totuimme siihen, että ukkoja tulee loputtomiin (juonitarinan viimeinen tehtävä ainakin). Nyt en liikahtanut suojasta mihinkään vaan tiputin jokaisen lähestyväm swat-tiimin jäsenen. Yllättäen ketään ei kohta enää tullutkaan, joten pääsin siirtymään autoon alkaakseni pitkän pakoreissun. Tämä kuitenkin takasi tehtävän onnistumisen lopulta, sillä olin jo niin kännissä, että uusiminen ei enää olisi siksi kannattanut. Uusi puoli tuli esiin myös siinä, että jos menee maalaamoon, pitää olla pieni hajurako poliisiin. Menin sisään, mutta peli ilmoitti "ei hyväksytä, koska poliisi näki sut". Ei kun ulos ja kytät pienelle kaupunkikierrokselle ja takaisin. Tehtävä suoritettu!
Vielä pitää mainita, että kun viet ystävan baariin, tulee ehkä pelin hauskinta reaalianimaatiota, kun ukot huojuu kohti autoa. Sen jälkeen alkaakin painajainen, sillä kohta autoon siirryttyä poliisit ovat perässä ja ajaminen saatanallisen vaikea huojuvan kameran takia. Onneksi poliisi ei ole kovin aggressiivinen tässä tilanteessa.
Siinä sulat vaan pöllähti, kun kuulin pulun kurnutusta ja ammuin. Meinaan vilkaisin sen ränsistyneen talon ikkunalaudalle, jossa kuikkelehti punaista valoa hehkuva pulu. Ne edustavat pelin kätkettyjä paketteja. Koska niitä on kaksi sataa, en tule koskaan saamaan 100% läpi, ellen löydä jostain karttaa. Aina on käynyt niin, että AINAKIN sen yhden R* osaa piilottaa niin hyvin, että ilman apua löydän vain ne 199. Toivottavasti tämä MGS3:sta innoituksensa saanut ääni "paketin" yhteydessä tuo pelastuksen. Pitää vain kuunnella korvat höröllä.
Tosin sekään ei aina auta. Jos ei ole suoraa näköyhteyttä (pelin mielestä) ei kurkuttajaa näe. Niinpä Brucen paikan lähellä jouduin kiipeämään talon takaa paloportaita pitkin ja kulkemaan toiselle puolelle yli sen helikopteripadin (jolta lennetään Brucen kanssa tiettyihin kohteisiin näyttämään tytöille näkymiä) ja alas paloportaita, niin pulu nököttää siinä alimmalla porrastasanteella, josta olisin varmasti sen nähnyt alhaaltakin käsin. Jotain mätää tossa siis on..?
Grafiikka ei mitenkään aiheuttanut OHHOH-huutoja, mutta se on ihan riittävän hienoa, jotta pelistä nauttii. GTA:n oma tyyli näkyy ja se riittää. Tyyli on VALTAVA SUURKAUPUNKI, JOKA VILISEE ELÄMÄÄ. Makein ja aidoimman tuntuisin on Manhattan eli Algonquin takseineen sun muine yksityiskohtaisuuksineen.
Kuitenkin nautin eniten siitä, että pitkät ajovalot voi kytkeä päälle (X360) x-nappia pohjassa pitämällä. Tästä on hyötyä pimeämmissä paikoissa jopa päivällä, mutta upeeta on esimerkiksi mennä dartsia pelaamaan pimeällä. Tuntuu kuin ajaisi oikeasti. EHDOTTOMASTI COOLEIN UUDISTUS GTA:SSA!!!
Satelliittipaikannus on TODELLA HYVÄ juttu. Nyt ei enää tarvitse koko ajan ravata karttaa räpläämässä. Tosin vihreä viiva on väärä värivalinta tai sen pitäisi olla kirkkaampi. Lisäksi oma paikannus ja tehtävän tarjoama paikannus menevät päällekkäin, mikä aiheuttaa sekaannuksia.
Epäonnistuneen tehtävän voi käynnistää uudelleen tekstiviestillä, mutta tapahtumapaikalle se ei palauta. Etu saadaan vain siis siitä, että ei tarvitse ohittaa välianimaatiota ja ajaa tehtävänantopaikalle. Jos tähän kuitenkin yhdistää Romanin taksimahiksen, saa uusintayrityksen aika nopeasti.
Musiikkiraita on vielä vähän kysymysmerkki. Toisaalta sieltä ei tule mitään hittejä, mutta sitten tulee yht'äkkiä jotain yllättävää kuten Jean Michel Jarren musaa niinkin kaukaa kuin Oxygene-LP:ltä (70-80-luku). Samaten yllätyin kun kuulin Phil Collisin Maman. Peli on täynnä teemakanavia, jotka menevät pelin koko teeman mukaisesti syvälle omaan genreensä. Olisin toivonut kanavaa, jolta olisi tullut pelkkiä ykköshittejä koko elämän varrelta. En kuitenkaan tuomitse vielä, sillä olen kuullut musasta vasta osan. Tuomion aika tulee myöhemmin.
Autojen ultrarealistiseen käyttäytymiseen kuin myös m-pyörien sellaiseen alan jo tottua. Nyt on vielä totuttava uusiin kontrolleihin ja Nikon rauhallisuuteen. Uskon että opin pitämään myös tästä, kunhan selkäytimeen 8 vuoden ajan iskostuneet PS2-kontrollit saadaan hiottua pois, sillä ne tunkevat aina esiin kun vaaditaan selkärankareagointia.
Arvostelu tulee sitten myöhemmin. Ehkä kokeilen jopa moninpeliä vielä ennen sitä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
tää peli on paras ku sitä nikoo voi ohjaa sillee siellä tynnyrin takana esim ja sille voi ostaa sieltä jostain rusia shop hommast uudet housut ja semmosen jänskäm hatun myös ampuminen on kivaa mut vaikeeta ku se ei näy niinku vice citys isona rinkulana se tähtäys ja autoilla ajamine on tosi vaikeeta millon muuten tässä saa hävittäjän tai lentoreppu homman????!!!!!111111111111111111111111
Jostain syystä eilinen viesti oli poistunut. Pannaa uudestaan:
Mulla on ostettu 2000 taalan puku ja hianot kengät Perseuksesta. Ne rysskaupan vaatteet ainaki oli karmean näköisiä.
Ampuminen, tähtääminen ja liikkuminen on kankeaa. Suojaan meno hidasta. Se on tämän pelin huono puoli. Kun lisäksi vaikeita tehtäviä on paljon ja ne on pitkiä, eikä vaikeustaso helpotu vaikka yrittäisikin uudestaan, on järkevintä ladata aina peli uudestaan, jottei rahat lopu, kun suojat paukut sun muut pitää hankkia.
Autoilla ajaminen oli aluksi hankalaa, mutta nyt olen tottunut ultrarealistiseen ajomalliin. Autoilla ja moottoripyörillä onkin nykyään hauska ajaa. Realistista ajomallinnusta on hauska katsella ja siihen mukautua.
Koska pelissä on yksi kaupunki, siinä ei ole kuin hekoja. Selkäreppu ei kuulu pelin realistiseen tyyliin. Mitään ufo- ja isojalkajuttuja ei tästä pelistä löydy.