Kirjoitan isosiskoni puolesta.

Huoh, jos tuo menisi ihan noin maailmassa ei olisi yhtäkään ihmistä joka olisi selvinnyt anoreksiasta. Asia on toki niin, että asioita ei saa muuttumaan ellei siskosi itse ole avoin muutokselle. Teidän läheisten (ja ammattiauttajien tehtävä) on saada sairas henkilö pikkuhiljaa näkemään oma tilansa ja sitä kautta vähitellen valmistella häntä muutokseen. Prosessi on pitkä ja vaatii todennäköisesti vuosien mittaista psykoterapiaa. Kun vaikeaan alun yli on päästy ja siskosi alkaa hiljalleen miettiä olisiko toisenlaista parempaa elämää tarjolla paraneminen voi hitaasti alkaa. Tästä pisteestä vaaditaan vielä vuosien ajan taistelua, ammattiapua ja tukea perheeltä kunnes hän on selvinnyt. Anteeksi että tämä viesti ei nyt suoranaisesti vastannut aloittajan kysymykseen, vaan oli ennemmin kommentti edelliselle kirjoittajalle. Aloittajalle haluan sanoa että älä menetä toivoasi. Siskollasi on kaikki mahdollisuudet terveeseen elämään kunhan hän saa oikeanlaista apua.

.......................... kirjoitti:

Huoh, jos tuo menisi ihan noin maailmassa ei olisi yhtäkään ihmistä joka olisi selvinnyt anoreksiasta. Asia on toki niin, että asioita ei saa muuttumaan ellei siskosi itse ole avoin muutokselle. Teidän läheisten (ja ammattiauttajien tehtävä) on saada sairas henkilö pikkuhiljaa näkemään oma tilansa ja sitä kautta vähitellen valmistella häntä muutokseen. Prosessi on pitkä ja vaatii todennäköisesti vuosien mittaista psykoterapiaa. Kun vaikeaan alun yli on päästy ja siskosi alkaa hiljalleen miettiä olisiko toisenlaista parempaa elämää tarjolla paraneminen voi hitaasti alkaa. Tästä pisteestä vaaditaan vielä vuosien ajan taistelua, ammattiapua ja tukea perheeltä kunnes hän on selvinnyt. Anteeksi että tämä viesti ei nyt suoranaisesti vastannut aloittajan kysymykseen, vaan oli ennemmin kommentti edelliselle kirjoittajalle. Aloittajalle haluan sanoa että älä menetä toivoasi. Siskollasi on kaikki mahdollisuudet terveeseen elämään kunhan hän saa oikeanlaista apua.

apua. Terapiaan ei mene kukaan joka ei näe pointtia sinne menemisessä.

.......................... kirjoitti:

Huoh, jos tuo menisi ihan noin maailmassa ei olisi yhtäkään ihmistä joka olisi selvinnyt anoreksiasta. Asia on toki niin, että asioita ei saa muuttumaan ellei siskosi itse ole avoin muutokselle. Teidän läheisten (ja ammattiauttajien tehtävä) on saada sairas henkilö pikkuhiljaa näkemään oma tilansa ja sitä kautta vähitellen valmistella häntä muutokseen. Prosessi on pitkä ja vaatii todennäköisesti vuosien mittaista psykoterapiaa. Kun vaikeaan alun yli on päästy ja siskosi alkaa hiljalleen miettiä olisiko toisenlaista parempaa elämää tarjolla paraneminen voi hitaasti alkaa. Tästä pisteestä vaaditaan vielä vuosien ajan taistelua, ammattiapua ja tukea perheeltä kunnes hän on selvinnyt. Anteeksi että tämä viesti ei nyt suoranaisesti vastannut aloittajan kysymykseen, vaan oli ennemmin kommentti edelliselle kirjoittajalle. Aloittajalle haluan sanoa että älä menetä toivoasi. Siskollasi on kaikki mahdollisuudet terveeseen elämään kunhan hän saa oikeanlaista apua.

Tosiaankin on vielä mahdollista saada sisaresi heräteltyä ja kääntymään. Vaikka 45 kiloa onkin aikuiselle naiselle vähäinen paino, niin ei se vielä niin syvää syömishäiriötä ole etteivätkö läheiset voisi saada kohdehenkilöön pelastavaa kontaktia, kunhan vain sinnikkäästi yrittävät. Eivätkä läheskään kaikki syömishäiriötapaukset ole niin vakavia, ettäkö vain monen vuoden terapialla selviää, monesti (etenkin kun on kysymys aikuisesta ihmisestä) "potilas" herää tilanteen älyttömyyteen omatoimisesti tai perheensä avustuksella ja alkaa pitää huolta itsestään, hakee ehkä jonkinnäköistä ammattitukea, mutta ei häiriintynyt syöminen läheskään aina mitään hirveää prosessia vaadi korjaantuakseen, paitsi tietysti sen, että henkilö saadaan tajuamaan, että kaikki ei tosiaankaan ole hyvin.
Puhu lisää äidillesi niin kauan, että äitisi uskoo jotain olevan vialla. Kun äitisi sitten puhuu sisarellesi (etenkin kun sisaresikin nyt on äiti), niin eiköhän sisaresi ala ainakin pohtia omaa käytöstään.
Yritä siis saada äitisi huolestumaan, siitä se lähtee.

Täähän se koko jutun pointti olikin, että mikä on BMI.

tärkeää tietää/laskin kädessä kirjoitti:

Täähän se koko jutun pointti olikin, että mikä on BMI.

Ei se aina ole siitä BMI:stä kiinni. ota huomioon, että aikuinenkin voi olla esim 150-senttinen, jolloin 45 kg on täysin normaali paino.