Uforaportti 14- kirjassa kerrotaan Anne Ruotsalaisen havainnosta Hakunilassa ja siitä merkillisestä valosta joka on näkynyt erään naapuritalon katolla jo kuukausia.
Kuten olen aikaisemmin kertonut niin minä sain tehtäväksi hoitaa asian jatkotutkimukset.
Suurimmaksi ongelmaksi osoittautui löytää tuon talon huoltomiestä joka olisi voinut päästää tutkijat kyseisen talon katolle.
Netistä selvisi kyseisen talon isännöitsijätoimisto. Isännöitsijä oli kuitenkin lomalla ja henkilö joka vastasi puhelimeen lupasi että huoltomies soittaa minulle. Mitään soittoa ei kuitenkaan tullut.
Tarvittiin tusinan verran soittoja ennenkuin vasta tänä aamuna vihdoinkin sain oikean huoltomiehen kiinni joka ystävällisesti lupasi saapua paikalle ja päästää tutkijat katolle.
Illalla 2.5 kello 22 maissa kokoonnuimme sitten Annen luo, eli minä, Tapani Koivula ja Jaakko Pietiläinen ja paikalle saapuikin lupauksensa mukaisesti huoltomies Dennis Pulkkonen.
Anne tarjosi kahvit ja katsoimme kaikki valoa Annen terassilta ja siinähän se olikin edelleen naapuritalon katolla.
Samalla selvisi että olimme antaneet väärän osoitteen huoltomiehelle. Kyseinen talo ei ollutkaan Viikinkikuja 2 vaan Viikinkikuja 3 ja tämä tarkoitti sitä että Pulkkosella olikin väärät avaimet mukanaan.
Pulkkonen lähti kuitenkin ystävällisesti hakemaan oikeat avaimet ja palasi hetken päästä jolloin teimme sellaisen työjaon että minä ja Anne jäimme Annen terassille ohjaamaan katolle kiipeilijöitä kun taas Koivula ja Pietiläinen kiipesivät katolle huoltomiehen kanssa.
Kun kiipeilijät pääsivät kattoluukulle asti selvisi ettei huoltomiehellä ollut mukana niitä avaimia joita tarvittiin kattoluukun avaamiseksi vaan joutui hän taas lähtemään hakemaan puuttuvia avaimia.
Pulkkonen palasi taas hetken kuluttua oikeiden avaimien kanssa ja niinpä reippaat kiipeilijät Pulkkonen, Koivula ja Pietiläinen kiipesivät kattoluukusta katolle.
Kaikki kolme valittivat että kiipeäminen katolle oli fyysisesti hyvin raskasta talon merkillisen rakenteen takia.
Siellähän se valo oli edelleen.
Se näytti tulevan katolla olevasta tuuletushormista.
Olin kännykkäyhteydessä Koivulaan ja ohjasin kännykän avulla katolla olijoita samalla kuin minä ja Anne tarkkailimme heitä kiikarin avulla.
Tilanne muistutti lähinnä jotakin jännitysfilmiä Annen terassilta katsottuna kun tarkkailimme yön pimeydessä katolla olevaa kolmea mustaa hahmoa jotka liikkuivat sinne ja tänne.
Koska epäilin että valo oli jonkunlainen heijastus niin pyysin että katolla olevat liikkuisivat katolla olevan tuuletushormin ympäri. Ajatus oli että jos he asettuisivat heijastuksen aiheuttavan valolähteen tielle niin heijastus tuuletushormista katoaisi ja voisimme määritellä mikä on se valolähde joka aihetti tuon heijastuksen.
Syntyi sellainen tilanne että kun minä katsoin hahmoja paljain silmin ja Anne katsoi heitä kiikarilla niin minun mielestäni katolla olevat seisoivat hormin EDESSÄ kun taas Koivula raportoi kännykässä että he seisovat hormin TAKANA. Anne taas vahvisti minun käsitystäni siitä että hahmot seisoivat hormin EDESSÄ.
Tilanne oli ristiriitannen. Annen ja minun mielestäni hahmot olivat jastkuvasti hormin EDESSÄ ja Koivulan mukaan hormin TAKANA ja valo sen kuin näkyi jatkuvasti.
Ohjeitteni mukaan hahmot liikkuivat sinne ja tänne ja vasta sitten kun itse katsoin kiikarilla niin näin että hahmot sittenkin olivat hormin TAKANA niin kuin Koivula koko ajan oli sanonutkin.
Ja nyt selvisi sitten lopullisesti että kyseessä oli pihalamppujen valo joka heijastui hormin pelleistä.
Annen alkuperäistä havaintoa laskeutuvasta valosta tämä heijastus ei tietenkään selitä vaan se jäi edelleen selvittämättä.
Mutta asia ei loppunut tähän.
Sattui nimittäin sillä tavalla että juuri kun katolla olijat liikkuivat tuuletushormin ympärillä ohjeitteni mukaan niin havaitsin toisen naapuritalon katon yllä lähestyvän aika kirkkaan valon. Huomautin Annelle asiasta ja myös hän näki valon kiikarilla.
Yllättäen valo sammui eli katosi. Tarkastelin yläpuolellani olevaa taivasta josko näkyisi lentokoneen tai helikopterin purjehdusvaloja mutta mitään ei näkynyt vaikka taivas oli pilvetön juuri yläpuolellamme. Mitään ääntä ei myöskään kuulunut.
Valo oli ollut liian kirkas ja iso että se olisi voinut ollut satelliitti.
Mitään selitystä emme keksineet tälle valolle joka vaan katosi.
Kävimme läpi kaikki ajateltavissa olevat vaihtoehdot mutta emme keksineet mikä se olisi voinut olla.
Eli ratkaisimme yhden mysteerin mutta saimme toisen tilalle.
Kuten olen aikaisemmin kertonut niin minä sain tehtäväksi hoitaa asian jatkotutkimukset.
Suurimmaksi ongelmaksi osoittautui löytää tuon talon huoltomiestä joka olisi voinut päästää tutkijat kyseisen talon katolle.
Netistä selvisi kyseisen talon isännöitsijätoimisto. Isännöitsijä oli kuitenkin lomalla ja henkilö joka vastasi puhelimeen lupasi että huoltomies soittaa minulle. Mitään soittoa ei kuitenkaan tullut.
Tarvittiin tusinan verran soittoja ennenkuin vasta tänä aamuna vihdoinkin sain oikean huoltomiehen kiinni joka ystävällisesti lupasi saapua paikalle ja päästää tutkijat katolle.
Illalla 2.5 kello 22 maissa kokoonnuimme sitten Annen luo, eli minä, Tapani Koivula ja Jaakko Pietiläinen ja paikalle saapuikin lupauksensa mukaisesti huoltomies Dennis Pulkkonen.
Anne tarjosi kahvit ja katsoimme kaikki valoa Annen terassilta ja siinähän se olikin edelleen naapuritalon katolla.
Samalla selvisi että olimme antaneet väärän osoitteen huoltomiehelle. Kyseinen talo ei ollutkaan Viikinkikuja 2 vaan Viikinkikuja 3 ja tämä tarkoitti sitä että Pulkkosella olikin väärät avaimet mukanaan.
Pulkkonen lähti kuitenkin ystävällisesti hakemaan oikeat avaimet ja palasi hetken päästä jolloin teimme sellaisen työjaon että minä ja Anne jäimme Annen terassille ohjaamaan katolle kiipeilijöitä kun taas Koivula ja Pietiläinen kiipesivät katolle huoltomiehen kanssa.
Kun kiipeilijät pääsivät kattoluukulle asti selvisi ettei huoltomiehellä ollut mukana niitä avaimia joita tarvittiin kattoluukun avaamiseksi vaan joutui hän taas lähtemään hakemaan puuttuvia avaimia.
Pulkkonen palasi taas hetken kuluttua oikeiden avaimien kanssa ja niinpä reippaat kiipeilijät Pulkkonen, Koivula ja Pietiläinen kiipesivät kattoluukusta katolle.
Kaikki kolme valittivat että kiipeäminen katolle oli fyysisesti hyvin raskasta talon merkillisen rakenteen takia.
Siellähän se valo oli edelleen.
Se näytti tulevan katolla olevasta tuuletushormista.
Olin kännykkäyhteydessä Koivulaan ja ohjasin kännykän avulla katolla olijoita samalla kuin minä ja Anne tarkkailimme heitä kiikarin avulla.
Tilanne muistutti lähinnä jotakin jännitysfilmiä Annen terassilta katsottuna kun tarkkailimme yön pimeydessä katolla olevaa kolmea mustaa hahmoa jotka liikkuivat sinne ja tänne.
Koska epäilin että valo oli jonkunlainen heijastus niin pyysin että katolla olevat liikkuisivat katolla olevan tuuletushormin ympäri. Ajatus oli että jos he asettuisivat heijastuksen aiheuttavan valolähteen tielle niin heijastus tuuletushormista katoaisi ja voisimme määritellä mikä on se valolähde joka aihetti tuon heijastuksen.
Syntyi sellainen tilanne että kun minä katsoin hahmoja paljain silmin ja Anne katsoi heitä kiikarilla niin minun mielestäni katolla olevat seisoivat hormin EDESSÄ kun taas Koivula raportoi kännykässä että he seisovat hormin TAKANA. Anne taas vahvisti minun käsitystäni siitä että hahmot seisoivat hormin EDESSÄ.
Tilanne oli ristiriitannen. Annen ja minun mielestäni hahmot olivat jastkuvasti hormin EDESSÄ ja Koivulan mukaan hormin TAKANA ja valo sen kuin näkyi jatkuvasti.
Ohjeitteni mukaan hahmot liikkuivat sinne ja tänne ja vasta sitten kun itse katsoin kiikarilla niin näin että hahmot sittenkin olivat hormin TAKANA niin kuin Koivula koko ajan oli sanonutkin.
Ja nyt selvisi sitten lopullisesti että kyseessä oli pihalamppujen valo joka heijastui hormin pelleistä.
Annen alkuperäistä havaintoa laskeutuvasta valosta tämä heijastus ei tietenkään selitä vaan se jäi edelleen selvittämättä.
Mutta asia ei loppunut tähän.
Sattui nimittäin sillä tavalla että juuri kun katolla olijat liikkuivat tuuletushormin ympärillä ohjeitteni mukaan niin havaitsin toisen naapuritalon katon yllä lähestyvän aika kirkkaan valon. Huomautin Annelle asiasta ja myös hän näki valon kiikarilla.
Yllättäen valo sammui eli katosi. Tarkastelin yläpuolellani olevaa taivasta josko näkyisi lentokoneen tai helikopterin purjehdusvaloja mutta mitään ei näkynyt vaikka taivas oli pilvetön juuri yläpuolellamme. Mitään ääntä ei myöskään kuulunut.
Valo oli ollut liian kirkas ja iso että se olisi voinut ollut satelliitti.
Mitään selitystä emme keksineet tälle valolle joka vaan katosi.
Kävimme läpi kaikki ajateltavissa olevat vaihtoehdot mutta emme keksineet mikä se olisi voinut olla.
Eli ratkaisimme yhden mysteerin mutta saimme toisen tilalle.
Vastaukset 13
Vanhimmat
listalla valitetaan, että päätelmiä ilmiöistä tehdään "sohvan pohjalla maaten".
Eipä voida väittää samaa ainakaan tässä tapauksessa.
Näin on että tutustuminen ko. havaintopaikkaan ja havainnon tehneeseen ihmiseen on A ja O ufotutkimuksessa.
Tässäkin tapauksessa selvisi että osoite oli ollut alusta alkaen väärä.
Ja tästä päästään asiaan joka on ufologiassa harvinaisen merkittävä: Eli havainnontekijän oma kertomus toisaalta ja toisaalta esim. jonkun skeptikon ' selitys ' jossa ' selitetään ' jotakin havaintoa ehkä tuhansien kilometrien ja kymmenien vuosien päästä.
Havainnontekijän oma kertomus ja käynti paikan päällä ovat erittäin tärkeitä asioita ufotutkimuksessa.
Millaisia oletuksia sinulla on ns. valopalloista?
Tämä on jo ainakin kolmas viesti missä valitetaan sitä, että joku makaa sohvan pohjalla, mutta tekee silti tutkimuksia tai käyttää tietokonetta tai harjoittaa vastaavaa aktiviteettia, jota aivan varmasti on mahdotonta tai vaikeaa tuollaisessa posiitiossa noin ylimalkaan.
Mikä on sohvan pohja? Onko se se, mikä löytyy sohvan tyynyjen alta ja jos on kysymys tästä, millä tavoin ja mistä tälläinen ilmaus on lähtenyt liikkeelle? Olisi kiinnostava tietää varsinkin jos sanonnan syntyyn liittyy joku kiinnostava anekdootti. Liittyykö ilmaus jollakin tavalla erityisesti ufoihin ja millä tavoin? En ole muualla havainnut käytettävän moista, kummallista ja naurettavalta kuullostavaa sanontaa.
/// Tämä on jo ainakin kolmas viesti missä valitetaan sitä, että
joku makaa sohvan pohjalla, mutta tekee silti tutkimuksia tai
käyttää tietokonetta tai harjoittaa vastaavaa aktiviteettia, …///
…
///…Olisi kiinnostava tietää varsinkin jos sanonnan syntyyn
liittyy joku kiinnostava anekdootti. Liittyykö ilmaus jollakin
tavalla erityisesti ufoihin ja millä tavoin? En ole muualla
havainnut käytettävän moista, kummallista ja naurettavalta
kuullostavaa sanontaa. ///
………………………………………….
Olen siis kolmas keskustelija, joka käyttää sohvanpohja- termiä.
Olen oppinut sen mitä ilmeisimmin noilta kahdelta edeltäjältä.
Sanonnan syntyä en tiedä, mutta yhdistän sen mielessäni Konsta
Pylkkäsen Sinisiin Ajatuksiin. Konsta ei kai yleensä näitä
kehitellessään loikoillut sohvassa, vaan ulkona luonnossa,
vihreällä nurmella kesäauringon paistaessa korkealta siniseltä
taivaalta. Näin ainakin silloin, kun hän mittaili taivaankannen
etäisyyttä antaen katseensa etääntyä tietyn matkan kerrallaan
ylemmäksi, merkaten siirtymäkertojen lukumäärän tukkimiehen
kirjanpitomerkeillä tupakka- askin kanteen.
Kyseessä on siis luova henkinen toiminta. Luonnollisesti ufojenkin
arvoitusta pohdittaessa arvokkaita oivalluksia voi syntyä vaaka-
asennossa, ja ainakaan kylminä vuodenaikoina se ei oikein onnistu
nurmikolla, paremminkin sohvassa maaten.
Mutta vähintään yhtä tarpeellista on empiirinen tutkimus, joka ei
onnistu sohvasta käsin.
Se, että sohvanpohjaufologiaan kohdistetaan arvostelua, ei
mielestäni merkitse sen leimaamista arvottomaksi, vaan sitä, että
yhdistämällä se empiiriseen havainnointiin päästää parempiin
tuloksiin.
Kaiken kaikkiaan ufojen olemus on niin vaikeaselkoinen asia, että
huolimatta nykytieteen tarjoamasta teoreettisesta tiedosta ja
fyysisistä apuvälineistä olemme verrattavissa Veikko Huovisen
Konsta Pylkkäseen, joka mittailee avaruutta työvälineinään vain
omat silmät, lyijykynä ja tupakka- askin kansi.
Harvinaista herkkua, tervejärkinen kirjoitus palstalla.
Kommentoisin tähän sen verran, että empiirinen tutkimuskin vaatii tuota sohvan pohjalla makaamista. Tutkija ei lähde soitellen sotaan, vaan ensin suunnittelee miten hän jonkin tutkimuksen suorittaa. Tutkimuksen tuloksena saatu data vaatii myös analysointia.
Karrikoiden voisi todeta, että tutkimuksesta 10% tapahtuu sohvan ulkopuolella ja loput sitten vaikka siellä sohvalla maaten.
No kaikki lähti siitä kun skeppitikkojen puheenjohtaja sanoi eräässä Ufo keskustelu ohjelmassa kahdelle ufologille (RLL & TK), että "tutkin asiaa nopeasti sohvani pohjalta, tuo teidän väittämä ei pidä paikkansa". TK ja RLL huomauttikin, "tuo oli hyvä mitä juuri sanoit, tuo kuvastaa juuri sitä skeppiksien asennetta tutkia asioita, "sohvan pohjalta"! Skeppis ry:n poika meni aika hiljaiseksi. Oikea skeptikko on hyödyksi tutkimuksille, koska hän tutkii ja hutkii vasta sitten, mutta vähättelijöillä ei ole mitään annettavaa, koska hutkivat ensin eivätkä vaivaudu tutkimaan, lyövät vaan lyttyyn asioita ja jankuttavat "eipäs, eipäs". Jokainen tyylillään, ei hetkauta suuntaan eikä toiseen!
Ei ne uhmot juutuubista löydy, mutta tässä oli jo oikeaa meininkiä takana.
Sääli vain, että kovin pieni on se porukka joka ihan oikeasti TUTKII näitä asioita.
Jatkakaa samaan malliin ja palstalla olisi kiva lukea näistä tutkimuksista toistekin.
valoja, jotka talon katolla pyörii pystytään tutkiin ja sun muut viljapelto hommat, mutta paljolti se siihen sitten jääkin.
Kysymys on kai siitä, että resurssit eivät riitä kovin pitkälle. Tutkimustyö on kallista puuhaa ja ufotutkimusta ei pahemmin taideta rahoittaa...
Pääasia on se, että jotkut kuitenkin jaksavat yrittää.
mitä se on kun n. 95% ihmisistä ei tiedä Yhtään mitään? Heillä ei ole ollenkaan omaa kokemusta, saati, että he voisivat jotenkin kommentoida ns. tietämyksensä perusteella.? Se on oikeasti aika syvältä.
Sanon sen, että He ovat meidän ystäviämme ja me voimme luottaa heihin täysin tulevina aikoina ja heitä ei tule kohdella minään ufoina, vaan he ovat meidän veljiäme. Älkää pelätkö heitä.
vaihteeksi jotain faktaa.
Tuo kuulostaa ihan ufouskonnolta.
Ehkä ei kannata mennä asioiden edelle. Ensin pitää saada edes yksi pitävä todiste maan ulkopuolisen sivilisaation vierailuista täällä ja vasta sitten voidaan edetä miettimään onko kyseessä jotain sellaista jota voi kutsua meidän kosmisiksi veljiksemme.