Tuntuis että mitä yksinkertaisempi niin sen parempi. Kaikki ylimääräinen aiheuttaa vaan aiheetonta huolta ja stressiä.
Esim. auto. No vaikka se toimiikin niin silti siinä kuvittelee jo valmiiksi kaikki pahimmat kauhuskenaariot ja stressaa niistä. Siis että mitä kaikkee siitä vois hajota ja miten vaikee&kallis on korjata.
Sama homma joka helkutin asiassa. Kellään muulla samaa päänvaivaa tai vinkkejä miten ongelmaa vois lievittää, muuten ku muuttamalla johonkin luolaan asumaan?
Esim. auto. No vaikka se toimiikin niin silti siinä kuvittelee jo valmiiksi kaikki pahimmat kauhuskenaariot ja stressaa niistä. Siis että mitä kaikkee siitä vois hajota ja miten vaikee&kallis on korjata.
Sama homma joka helkutin asiassa. Kellään muulla samaa päänvaivaa tai vinkkejä miten ongelmaa vois lievittää, muuten ku muuttamalla johonkin luolaan asumaan?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ensimmäistä kertaa kuulen että jollain muulla on näitä samoja ajatuksia, en siis välttämättä ole hullu? Olen epäillyt tämän olevan jotain pakkoajattelua tms.. Autoista ajattelen aivan samalla tavalla, niin myös kaikesta muustakin. Loppujen lopuksi en saa edes ostettua mitään koska olen jo mielessäni kuvitellut kaikki mahdolliset viat, toimenpiteet ym. Onko sinussa perfektionistin piirteitä eli pyritkö täydellisyyteen joka asiassa ja kaikki pitää olla justiin eikä melkein? minulla ainakin on eikä se yhtään helpota tätä juttua.
Varmasti olisi paljon muutakin kerrottavaa mutta kun ei taaskaan tahdo saada mitään järkevää tekstiä kasaan. Olisi kyllä mukavaa kuulla lisää tästä aiheesta, ensimmäistä kertaa kun luen että jollain tuntuisi olevan juuri samoja murheita. Olen muuten miespuolinen ja iältäni nuori aikuinen.
Niin ja ainoa helpotus mikä tulee mieleeni on että, jos on jotain tekemistä, töitä jne niin nämä asiat vaivaa vähemmän tai niitä ei kerkeä ajatella niin paljoa.
Kyllä vaan, pientä perfektionistin vikaa on. Kiinnitän huomiota kaikkeen pieneen epänormaaliin, esim. autossa justiinsa kun kuulen vaikka jotain uutta nitinaa ja natinaa niin heti kyselemässä tietäväisemmiltä että mikähän siitä vois olla hajoomassa. Tietenkin sanovat että ihan normaalia vanhemmassa autossa ja että mä oon vaan liian tarkka. Tota onki saanu kuulla monesti, "oot vaan liian tarkka". Joskus ihan suuttunutkin kun joku on omasta mielestä ollut niin selkeesti poikkeevaa mut toisista se ei ole mitään erikoista.
Yhteen perfektionismin kanssa taitaa mennä myös pessimismi, lähtöasetelma kaikkeen on heti alussa "yritetään nyt vaikka pieleen menee kuitenkin".
Niin ja tää vainoharhaisuus tosiaan vaivaa silloin pahiten kun ei ole mitään erikoisempaa tekemistä johon keskittyä. On turhaa aikaa mietiskellä että mikä vois mennä seuraavaks vikaan. Ei kai tässä sitten muu auta kuin yrittää pitää itsensä kiireisenä...
Jep, kaikki pikkuäänet tuntuu autossa siltä että kohta hajoaa jotain ja kauhea murehtiminen alkaa. Tällähetkellä en edes omista autoa kun ne tekee kirjaimellisesti "sairaaks". Ensin oli suuri helpotus kun ei ollut autoa = ei murehtimista, mutta ikävä tuo mieli kun tahtoo keksiä aina jotain uutta tilalle.
Jännä juttu tuo pessimismi, osuu minuunkin ihan täysin, sen olen muiltakin kuullut. Itsetuntoni on myös huono. Diagnoosin olen joskus saanut sekamuotoinen ahdistuneisuushäiriö. Ahdistuneisuuteen viittaavia oireita onkin melkoisesti niin fyysisellä kuin henkiselläkin puolella. Lisäksi olen krooninen jännittäjä. Eristäytynyt kavereista jne.. Kaikki tämä paska yhdistettynä on kadottanut elämänilon suurimmaksi osaksi ja siitä nauttiminen onkin lähes mahdotonta.
Eipä se elämä sen huolettomampaa ollut kun ei ollut yhteen väliin autoa ja bussilla kuljin. Siinäkin oli joskus se huoli että onkohan se bussi täysi, kenen viereen joutuu istumaan jne. Sitten taas aina kun pääsi yksin istumaan niin alkoi murehtimaan sitä että miksei mun viereen istu kukaan ku vasta viimeisenä kun muualla ei tilaa ole. Olenko niin vastenmielinen olio? Jne. Naurettavaa.
Nyt kun pääsi töihin eikä bussilla täällä korvessa enää päässyt niin aikaisin kulkemaan, piti hommata auto stressin aiheeksi.
Kaipa muhun pätee kaikki samat mahdolliset diagnoosit, olen myös eristäytynyt ja nykyään useimmiten pidän puhelinta pois päältä kun ei sinne kuitenkaan muut soittele kuin kaupustelijat. Ei mua kukaan kaveri kuitenkaan kaipaa tai jos kaipaa niin pelkkä hyväksikäyttö mielessä. Ei huvita vastata soittoihin. Kyllähän senkin tiedän että tuskin lähtisin silloinkaan vaikka kysyttäisiin mukaan viihteelle yms. Liian tottunut ja jämähtänyt jo tähän erakkoelämään.
Eipä tässäkään juuri elämäniloa ole, kun työ on ainut asia elämässä ja ainut piristysruiske arkipäivissä on salaa fantasioida parista työkaverinaisesta. No, kysyihän toinen heistä mua maalaamaan komeronsa uudessa kämpässään, tosin siitäkään en ole varma vitsailiko vai käyttääkö puhtaasti hyväkseen. Maalaamaan komeronsa. Melkein tekis mieli nauraa.
Nyt tosiaan stressaa ja ahdistaa kaikki menot etukäteen kun joutuu pyöräilemään tai kävelemään. Saatan parikin päivää ennen murehtiä tulevaa pakollista menoa enkä kyllä suoraan sanottuna ymmärrä miksi? Bussilla tai muiden kyytillä en mielellään kulje (jännityspaniikki prkl#¤%#!).
Kuulostaa erikoiselta tuo komeron maalaus, tosin ethän kai mitään menetä jos käyt vilkaisemassa sitä.
Hemmetti kun on vaikea saada kirjoitettua jotakin järkevää, yksi mun ongelmista.. Sormet pyörii näppäimistön ympärillä ja useimmin käytetty näppäin on delete.
Täytyy varmaan painua tästä nukkumaan että jaksaa taas huomenna stressata.
onhan noita näköjään muitakin kuin minä!melkein nauratti kun luin noita juttuja,että ihan samoilla linjoilla ollaan.Mulla samoista tilanteista kamalaa päänvaivaa ja jännitystä (ei tosin autosta koska en sellaista omista)..bussiin meneminen,onko se täysi,lähteekö bussi ennenkun istun vai heittelehtiikö bussi niin että tämä neiti kaatuaa..töihin meno,onkohan kiire,onkohan millaisia asiakkaita,mokaankohan mitään,osaankohan nyt varmasti,entä jos pitää puhua englantia..jne..mielenkiintoista että en ole ainoa,vaikkakin edustan ilmeisesti yksin tätä naissukupuolta tässä teidän aloittamassa keskustelussa..mutta ihanaa tietää etten ole ainoa!erilaisuuksia tosin löytyy,sillä itselläni on sosiaalista elämää sekä puhelin päällä:) olen kärsinyt masennuksesta mutta pahimmasta on jo päästy yli..jännitys vaan säilyi vaikka masennuksesta pääsi osittain yli...