Oletteko kuunnelleet Rubber Soulia muutenkin kuin vain keskittyen sen loistaviin biiseihin? Tarkoitan levyn yleissoundia. Se on jotenkin minimalistinen, pehmeä, vaiennettu, herkkä, äärimmäisen hienovarainen. Instrumentit on pantu soimaan kevyinä, kirkkaina, kuulaina ja hallittuina. Jopa Ringon rumpusoundi on aivan erilainen kuin aiemmilla tai myöhemmillä levyillä, oletteko huomanneet? Revolverin soundi on säröinen, Sgt. Pepperin kaikuinen. Rubber Soul on KAMARIMUSIIKKIA. Siksi In My Lifen barokkisoolo on paikallaan.
Rubber Soul on mielestäni Beatlesien tuotannon huippu. Levy kiteyttää sen mistä Beatleseissa oli alunperin kyse: hieman feminiinisistä, jopa androgyynisistä miehistä jotka laulavat äärettömän melodisesti ja harmonisesti rakkaudesta, suhteista ja seksistä pelkistetyllä ja tehokkaalla tavalla. Mitä nyt pientä naisvihaa ja eksistentialismia laitetaan sekaan.
Rubber Soul on mielestäni Beatlesien tuotannon huippu. Levy kiteyttää sen mistä Beatleseissa oli alunperin kyse: hieman feminiinisistä, jopa androgyynisistä miehistä jotka laulavat äärettömän melodisesti ja harmonisesti rakkaudesta, suhteista ja seksistä pelkistetyllä ja tehokkaalla tavalla. Mitä nyt pientä naisvihaa ja eksistentialismia laitetaan sekaan.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Rubber Soul on loistava, tasalaatuinen ja alusta loppuun yhtenäinen kokoelma rullaavia ja hienosti toteutettuja peruspoprockbiisejä, joiden sanoituksissa ollaan jo päästy eroon siitä naiivista rakkaussanahelinästä, joka vaivasi viittä ensimmäistä Beatles-levyä, MUTTA silti vielä ei olla hurahdettu tyhänpäiväiseen All You Need Is Love -hippipsykedeeliaan ja sävelköyhään sekoiluun, joka leimasi Sgt. Pepperiä ja White Albumia ja niiden monia sanoituksia. Revolver on tietysti siinä välissä: kunnianhimoinen ja monipuolinen, biisimateriaalilta vähintään yhtä hyvä rock-levy kuin Rubber Soul, jota kuitenkin vaivaa kankea tunnelma, tietty kireys ja energian sekä FIILIKSEN puute; ongelma, mikä yltyi Pepperillä täyteen mittaansa, jota Rubber Soulilla ei ole lainkaan. Ilman em. vaivaannuttavia elementtejä Revolver olisi Beatlesin paras levy, mutta Rubber Soul vie niistä johtuen potin. Sekään ei ole täydellinen levy, mutta hyvin lähellä sitä ja lähimpänä, mihin Beatlesit pystyivät yltämään.
-sulla taitaa olla aika kuminen sielu,kun textaat noin älyttömän sekavia; "sävelköyhä sekoilu leimasi Pepperiä ja White Albumia".Oot kyl mielipitees kanssa aika yksin,sillä Beatles-tuotanto on vuosikymmenten kuluessa osoittautunut ajattomaksi musiikiksi,vaikka tehtiin kokonaan rajallisella 60-luvulla.Myös Valkoinen Tupla on ansaitusti kasvanut ajan kuluessa,puhumattakaan Pepperistä.Mutta niinhän se on,et jos kuuntelet negatiivisessa mielentilassa musaa,kuulostaa lähes kaikki takakireältä,köyhältä tms.Tosin mun mielentila paranee aina,kun kuulen Beatles musaa... :)
Lähes kaikki kriitikot ovat nykyään yhtä mieltä siitä, että Pepper on jäänyt aikansa vangiksi. Pepper ei todellakaan ole "kasvanut ajan kuluessa", vaan on tapahtunut juuri päinvastainen ilmiö: se on menettänyt tehoaan vuosi vuodelta, alkanut kuulostaa ajan kuluessa koko ajan vähemmän mielenkiintoiselta/innovatiiviselta, ja enemmän aikansa tuotteelta (60-luvun lopun rakkauden kesä/hippimusalta). Juuri niin käy ei-ajattomille levyille, ne eivät kestä aikaa, ne jäävät aikansa tuotteiksi. Revolver, Rubber Soul ja niukin naukin Abbey Roadkin, sen sijaan, ovat kestäneet aikaa hienosti. Pepperillä on vain kaksi oikeasti hienoa biisiä: Lucy in the Sky ja A Day in a Life. When I'm 64 ja With the Little Help from My Friend ovat ihan meneviä poprenkutuksia, mutta parempia & elinvoimaisempia löytyy esim. Rubber Soulilta, tai vaikka Hard Day's Nightilta. Ja tämän mielipiteen kanssa minä nimenomaan en ole yksin, vaan suuren yhtämielisen joukon kanssa ;)
Valkoisesta tuplasta ois saanut yhden hyvän LP:n surkeat raidat pois jättämällä, mutta kaikki Maccan sävelköyhät renkutukset ja Lennonin alkeelliset progekokeilut piti ottaa mukaan. Ois vaan uskonu sitä Martinia, taas kerran ;)
PS. Rubber Soulin kuuntelin eilen. Hyvä levy.
"Lähes kaikki kriitikot"jne...-usko sinä vaan niitä kriitikoitas,jos haluat,minä uskon OMIA korviani,ja omaa musiikkimakuani.Sitäpaitsi jos todella uskot noita sun kriitikoita,niin nehän äänestää lähes joka kerta Pepperin kaikkien aikojen albumiksi,eli sun logiikka ontuu kuin ontuva-Ericksson... :) ps.kuuntele/arvioi ITSE,sillä jo Bob Dylan lauloi aikoinaan; "don"t follow leaders" jne...
Et ilmeisesti tiedä mistä puhut. Pepper ilmestyi v. 1967, jolloin se sai paljon kiitosta osakseen. 70-luvulla se sijottui vielä säännöllisesti kärkisijoille erilaisissa alltime-levyt äänestyksissä. Mutta jo 80-luvulla se alkoi tippua sinne alle Top-40:n, top50:n, jopa alle top100:n ja top150:n. Vuosikymmeniin Pepper ei ole enää ollut se Beatlesin "arvostetuin" levy, vaan nykysin Beatlesin parhaana levynä pidetään Revolveria. Ja hyvällä syyllä, sillä Revolver on huomattavasti parempi kokonaisuus kuin oman aikakautensa tuotteelta kuulostava ja monta keskinkertaista, jopa ala-arvoista sävellystä sisältävä Pepper. Mutta ei siinä mitään, Pepperkin on ihan hyvä levy, ehkä kolme ja puoli tähteä, jos arvotella pitää.
Ja minä nimenomaan uskonkin omia korviani. Satun vain olemaan kiinnostunut tällaisista listoista, haluan olla perillä myös kriitikoiden mielipiteista - ihan vain huvin vuoksi :) Usein kriitikot arvostavat kaikenmaailman surkeitakin levyjä, hyvin kummallisista syistä, mutta turhapa heidän työtään on siksi haukkua, koska "kriitikot ei tiedä mistään mitään, ne on ihan tyhmii, ne on vaan epäonnistuneita muusikoita, haistatetaan paskat niille dorkille!" ;)
Olen edelleen sitä mieltä, että Rubber Soul ja Revolver ovat tasalaatuisimmat kokonaisuudet, mitä Beatlesit onnistuivat tekemään. Pepperin, saati Valkoisen tuplan, sävellykset/sovitukset eivät yllä lähellekään Rubber Soulin ja Revolverin tasoa. Niillä hyvien biisien paikkoja ollaan yritetty peitellä köyhillä "kokeilevilla" progekikkailuilla, ym. studioteknisillä jutuilla, ja siksi ihmettelenkin, että pidät (ilmeisesti...) niistä enemmän - kun muuten ihan kohtuujärkevältä/suhteellisuudentajuiselta tyypiltä vaikutatkin. Mutta kai me arvostamme musassa erilaisia arvoja :D
-kysymys on nimenomaan suhteellisuudesta,eli musan vertaaminen eri piiseihin,eri artisteihin.Ja tietysti on kyse makuasioista,eikö vaan? Joka Beatle -albumilla on erikoisen hienot piisit,ja sitten on tavallisen hienoja/hyviä loput,vai mitä? Ja vielä on niin,et toisena päivänä kuulostaa toinen piisi paremmalta,ja seuraavalla kuuntelukerralla joku toinen vuorostaan hienolta.Beatlesin tuotanto verrattuna muihin artisteihin on aivan omassa luokassaan,kukaan muu,ei yhtye,eikä yksittäinen taiteilija ole kyennyt tekemään KAIKISTA albumeistaan yhtä korkeatasoisia.Olen musiikkia kuunnellut vuosikymmenien ajan suht. laidasta laitaan,ja on todella monia bändejä/artisteja joiden hienojen albumien seassa on todella heikkoa kamaa myös,Beatleilla ei ole heikkoa kamaa,ainoastaan vähemmän loistavaa joillakin älpeillä.Taas tulemme siihen suhteellisuuteen;eli mihinkä verrataan mitäkin piisiä.Esim. eihän Hold Me Tight piisi,lp:ltä With The Beatles,ole kauhean upea,jos sitä verrataan esim. Hey Jude,tai vaikkapa Procol Harumin Whiter Shade Of Pale piiseihin,mut jos sitä verrataan esim. Valkoisen Tuplan Honey Pie,tai The Whon I Cant Explain piiseihin,se onkin aivan siisti,pieni menopiisi. ps.kyllä....makuasioita kaikki tyynni.. :)
McCartneyn kynä tylsistyi pahemman kerran siinä Pepperin aikoihin, ja siitä eteenpäin tuli kyllä todella huonoja sävellyksiä häneltä, ja ihan älytön määrä, mm. mainitsemasi Honey Pie, Ob-La-Di Ob-La-Da, Why Don't We Do It in the Road ja vaikka Abbey Road levyn Maxwell's Silver Hammer. Ja nämä nyt vain ihan muutamia mainitakseni siis. Näitä kappaleita ei voi sanoa edes kelvolliseksi, mukavaksi perus-rallatteluksi, niinkuin voi sanoa suurta osaa ennen Rubber Soul levyä tehdyistä, ihan hyvistä ns. "perusbiiseistä". Macca on sortunut pahimpiin rimanalituksiin Beatles-levyillä, mutta tehnyt jokseenkin myös ne parhaat biisit, esim. Let It Be & Eleanor Rigby. Hra teki myös tuolloin biisikynänsä äkkitylsymisen aikoihin (Valkoinen tupla, Abbey Road - aikakaudella) hyvää kamaa, ja parin oikean klassikonkin, vaikkei loistanutkaan enää tässä vaiheessa yhtä kirkkaasti kuin G. Harrison, joka teki Beatlesille vain yhden huonon sävellyksen: Within You Without You. Lennonilla on myös paljon notkahduksia, alkaen Revolution 9:sta. Voitanee siis sanoa, että Beatlesin tuotanto oli varsinkin loppupuolella melko epätasainen, eikä väitteesi pidä paikkaansa täydellisesti kuin kolmen Beatles-levyn kohdalla: Hard Day's Night, Rubber Soul, Revolver.
Mutta nyt kun pääsin (selvästi) suurta fanaatikkoa jututtamaan, niin: mitkäs on sinun suosikkisi Liverpoolin jannujen tuotannosta? Siis vaikka Top-5 suosikkibiisit? Pystytkö valitsemaan, vaan onksne kaikki "niin uskomattomia ja IhQUJA!!!!!" että pitäis luetella kaikki ;DDD
Tosi asia on että nämä herrat ovat myyneet enemmän
levyjä kuin kukaan toinen artisti yhtye,joten turpa rullalle.
tyhjänpäiväisyyksistäkin,jos ei muuta tekemistä ole,mutta minulle kelpaa kaikki Beatles-albumit,päivän ja fiiliksen mukaan.Joskus ensimmäinen,"Please Please Me" tuntuu hyvältä...ehkä siksi kun se on "lähes" liveveto.Historiikin mukaan päivässä tehty.Tuore ja intoa täynnä,puolet omia piisejä ja toinen puoli hyviä covereita.
Tietysti Rubber Soul ja Revolver ovat hienoja albumeja mutta niin myös SGT.Pepper.
Kaikki ovat kuunneltavia sopivana päivänä...
Sanon varmuuden vuoksi etten ole kenenkään fani,kuuntelen satoja bändejä ja artisteja...kaikkia musiikin lajeja,levyjä on kämppä täynnä. :(
En voi enää ostella,mutta eipä nykyään ole paljon ostamistakaan...no Nightwish tietysti,mutta sen lisäksi.
Erja Lyytinen tulee vielä mieleen... ;)
Rock'n Roll & Blues & jazz,kiss my...heart... ;)