Meillä on tällä hetkellä talon etsintä ajankohtaista. Rahaa ei löydy muuhun kun vanhaan taloon. Kaupan yhteydessä tehdään kosteusmittaus. Mutta eihän se kerro onko hometta vai ei? Ei varmaan sellaisia vanhoja taloja helposti löydykkään missä ei olisi ikinä esim. vuotanut katto. Jos me löydämme kivan talon, niin on enemmän kuin todennäköistä, että talossa on ollut joskus jonkunnäköinen vesivahinko.
Kun kosteusmittaukset tehdään, niin ajattelen sen olevan hyvin mahdollista, että ei löydy kosteutta. Kyllähän esim. vuotava katto jossakin vaiheessa kuivuu, vaikka pistettäisiin vain paikka päälle ja annettaisiin kuivua itsestään? Kumpi teidän mielestänne on todennäköisempää, että tällaisessa talossa on terveydelle haitallisia homeita vai ei?
Kun kosteusmittaukset tehdään, niin ajattelen sen olevan hyvin mahdollista, että ei löydy kosteutta. Kyllähän esim. vuotava katto jossakin vaiheessa kuivuu, vaikka pistettäisiin vain paikka päälle ja annettaisiin kuivua itsestään? Kumpi teidän mielestänne on todennäköisempää, että tällaisessa talossa on terveydelle haitallisia homeita vai ei?
Vastaukset 17
Vanhimmat
ei kannata ostaa, jos rahat ovat tiukoilla. Kallista korjattavaa riittää jatkuvasti. Katto on päällystettävä 20 vuoden välein. Samoin märkätilat. Salaojatkaan harvemmin ovat enää toimintakunnossa vanhoissa taloissa. Putkiremontti on edessä 40-50 -vuotiaassa talossa jne...
Salaojien uusiminen maksaa n. 20.000 euroa. Putkiremontti n. 50.000 euroa jne...
kaikkea yllätyksiä talosta voi löytyä muuttonne jälkeen. Kosteusmittaus kertoo vain ja ainoastaan pintäkosteuden ja sehän ei tarkoita sitä etteikö kosteutta voisi olla tai olisi ollut ja sen seurauksena homevaurio.
Kuntotarkastuksella saat samat "silmämääräiset" tiedot kuin itse katsomalla ja kysymällä ja ylöskirjaamalla, ei maksa muutakuin vaivan. Sillä muista että kuntotarkastajan vastuu lausunnostaan loppuu siihen kun olette lausunnon maksanut.
Jos rakenteiden tuntemus on kehno kohdallanne, ottakaa tuttu rakennusalan ammattilainen (joka hänkin voi silti mennä harhaan) mukaan tutkimaan taloa ennen ostopäätöstä tai jos haluatte säästää ne vähätkin rahanne niin jättäkää ihmeessä vanhat talot rauhaan sillä NE VIEVÄT VIIMEISETKIN RAHAT, viimeistään hometalona.
Suosittelen vaikka tiedon hankkimista runsaasti ennenkuin päätätte ostaa vanhan talon "halvalla"
Samaa mieltä tuosta ammattilaisesta. Jos et ketään tunne, kysele vaikka kuntasi rakennusvalvonnasta nimiä.
Itse asun 20-luvun hirsirunkoisessa talossa, jonka ostimme noin viisitoista vuotta sitten. Talo oli tosi edullinen, koska juuri mitään remontteja ei oltu tehty. Kirjastosta, netistä ja paikallisesta rakennuskulttuuria vaalivasta yhdistyksestä saimme arvokasta tietoa siitä, miten korjataan ja millaisia materiaaleja käytetään. Vaivaa tuossa oli, mutta sen tiedon perusteella hankittiin sitten materiaalit ja alan ihmisiä (maalari, putkimies, sähkömies, peltiseppä) ja itsekin koitettiin tehdä. Talossamme on tuulettuva maapohjainen kellarikerros, keväisin avaamme luukut ja pakkasten tullessa syksyllä laitamme ne kiinni.
Tärkeintä näinkin vanhaa taloa hankkiessa on oivaltaa se, että taloa ei saa korjata uudeksi, vaan keskittyä korjaamaan vain ne asiat, mitkä ovat rikki. No joo, vesi-, viemäri- ja sähköasiat kannattaa ensin laittaa kuntoon.
Toki talossa on ollut kaikenlaista, mutta koska rakenteet ovat olleet hengittäviä, mitään muhimisia ei ole päässyt tapahtumaan.
Jos uuteen päädyt, tutkaile tarkasti myös se vaihtoehto, että rakentaisit (tai rakennuttaisit) itse. Edullinen talopaketti voi olla yllättävän hintava kun siinä ensin asuu pari vuotta ja myy uutena. Eli ihan uuden ostamisessa on aina vaivanpalkkaa mukana.
Sanoit, että talossanne on tapahtunut kaikenlaista, mutta muhimista ei ole päässyt tapahtumaan. Mitä kaikkea on tapahtunut? Onko näin tapahtunut teidän aikana vai ennen teitä? Miten vuodot on korjattu?
Taisit puhua hengittävästä talosta. Mitä se tarkoittaa? Onko vanhat talot usein juuri näitä hengittäviä?
Meillä oli mm. suihkuhuone ilman vesieristeitä, vain muovimatto pohjalla. Alapohjasta näkyi selvästi, että vuotoja oli ollut ja paljon. Rankkasateella on yhden piipun juuresta vesi tullut pitkin muuria ym.
Putkivuodoista ei ollut merkkejä, uusimme ne kuitenkin (sekä vesi- että viemäri).
Lattiat korjattiin siten, että heitettiin vanhat korkkimatot pois, otettiin lankut ylös, lisättiin puruja (etenkin huoneiden nurkista ne olivat kadonneet) ja laitettiin voimapaperia seinän ja lattian väliin vedon poistamiseksi. Sitten maalista poistetut lankut paikoilleen.
Sisäseiniin hirren päälle suoraan huokoinen puukuitulevy, makulatuuripaperi ja muoviton tapetti. Myös liisteri oli muoviton. Maalit olivat Uulan maaleja. Ne joustavat (ja hengittävät) samaan tahtiin kuin vanha hirsitalo, eli repeämisiä tapeteissa tai halkeamia maalatuissa pinnoissa ei ole.
Ulkopuolella oli vain maalin tarvetta, työläintä siinä oli vanhan maalin (joku lateksi) kaapiminen, mutta itse uudelleen maalaus oli helppoa. Maaliksi valittiin Uulan petrooliöljymaali, joka peitti kerralla ja oli helppo maallikonkin sutia.
Talo toimii siten, että kaikki materiaalit päästävät kosteutta lävitseen, molempiin suuntiin. Katto taitaa olla talon ainoa tiivis pinta, ja ne märkätilat. Vaatii asennetta osata asua kuluneen oloisessa talossa, jossa on aina jotain laitettavaa.
Lue Panu Kailan Talotohtori -kirja, se on hyvä katsaus vanhan korjaamiseen. Saattaa siitä saada hyviä vinkkejä talon valintaan, tai lähinnä niihin asioihin, joihin tulee kiinnittää huomiota.
Itse olen työpaikalla kosteusvaurioiden takia sairastunut, enkä niissä tiloissa voi olla tuntiakaan. Mutta kotona kyllä toivun ja voin hyvin.
Löydettiinkö vanhasta talosta hometta ja mistä kohtaa? Mitä vaurioita sun työpaikallasi on tapahtunut? Kuinka pian aloit oireilemaan? Millä oireilla oireilusi alkoi ja miten se kehittyi (ärsytys-, yleisoireet ja heikentynyt vastustuskyky)?
Toivon teille antoisia puuhahetkiä talonne parissa! On varmasti ihan mukava elämäntapa puuhailla yhdessä perheen kanssa yhteisen hyvän eteen.
Hengittävät rakenteet olivat toimivia ennen, kun puulämmitys hoiti luonnollisen ilmanvaihdon rakenteiden läpi, kun vettä kannettiin vain ämpärillä sisään kaivosta, kun pesu- ja pyykkitilat olivat pihan perällä erillisessä rakennuksessa, kun pyykkejä ei kuivateltu sisätiloissa jne...
Nykyään 4-henkinen perhe päästää vuorokaudessa sisäilmaan eri toimintojensa tuloksena keskimäärin 20 litraa vettä (höyryn muodossa). Jos höyrynsulkumuovia ei ole, kosteus siirtyy rakenteisiin. Hengittäviin rakennuksiin, joissa on alettu elää nykyisten asumistottumusten mukaan, on yleisesti vähitellen muodostunut hyvin vakavia homevaurioita.
Höyrysulkumuovisissa taloissa sisäilman puhtaus hoidetaan koneellisella ilmanvaihdolla, joka poistaa myös sisäilman kosteuden sinne minne kuuluukin. Myöskään korvausilman ottaminen rakenteiden läpi ei ole terveellistä, koska siinä on aina jotain epäpuhtauksia (mikrobeja, eristevillakuituja yms.).
Panu Kailankin oppeihin tulee suhtautua tietyllä varauksella. Hänellä ei ole erityisasiantuntemusta mikrobien käyttäytymisestä rakennuksissa.
Mitään mittauksia ei taloa hankittaessa tehty, silmämääräisesti kävimme kaikki läpi. Märkää ei ollut, suihkutilan alapuolella ja piipun juuressa vesikaton alla oli kuivaa mutta lahonnutta puuta. Ne poistettiin ja laitettiin uudet tilalle. Tuuletusluukut ja räppänät kunnostettiin. Talossa on öljylämmitys, ja pari uunia, joilla lämmitetään lähinnä kovilla pakkasilla. Sisäilman lämpötila (paitsi kesällä) on 19-20 astetta. Siihen tottuu, eikä se tunnu viileältä. Vetoa ei juuri ole, koska nurkat on paperilla suljettu.
Työpaikalla muutama vuosi sitten alkoi oireet, toistuvia keuhkoputken tulehduksia, yskää, väsymystä ja pahoinvointia, nykyään lisäksi mm. lämpöilyä. Ihottumaa käsissä ja kasvoissa. Jälkikäteen selvisi, että erinäisiä pienempiä vesivahinkoja talon eri puolilla oli ollut useita. Vuodot oli kaikki korjattu, mutta esim. rakenteisiin imeytynyttä kosteutta ei joka kerta edes oltu kuivattu. Mitään materiaalivaihtoja ei ole tehty. Oireilijoita on useita.
Muovi tai muuten kosteutta läpäisemätön pinta on paikassaan toimiva, kuten märkätiloissa ja uudisrakennuksissa. Talon kunnon seuraaminen ja kunnossapitäminen ovat mielestäni ne asiat, joiden tärkeyttä ei enää ymmärretä, ei elämisen tavat.
Meillä pyykin kuivaa kondensoiva kuivausrumpu, joka on samassa tilassa kuin suihku ja wc. Tiloissa on koneella järjestetty oma ilmavaihto ja lattialämpö nopeuttamassa tilan kuivumista, kesällä avaamme myös ikkunan suihkun jälkeen. Muualla talossa sisäilma tulee räppänöistä, joita talveksi pienennetään. Hyvin on meillä toiminut toistakymmentä vuotta.
Kailaa tulee tosiaan lukea kuten kaikkea muutakin, pienellä varauksella. Mutta hänellä on oikeita näkemyksiä nimenomaan vanhojen rakennusten suhteen, onhan hän alan johtavia asiantuntijoita maassamme. Lisäksi hänellä on aika vahvaa osaamista vanhojen rakennusten kosteusvaurioiden synnystä ja tunnistamisesta.
Kirjoitit, että rakenteet olivat kuivat. Onko sinulla tietoa, että onkohan hometta tuollaisessa tilanteessa, kun rakenteet ovat saaneet itsestään kuivua? Eikö työpaikallasi rakenteet ollut kuivunut?
Laskiko sinun vastustuskykysi flunssaviruksia kohtaan työpaikallasi, vai oliko nämä esim. yskä ärsytysoireita? Kuinkahan pitkä altistus tällaiseen usein tarvitaan? Kiitos, kun jaksat vastailla tyhmiin kysymyksiini.
että te osaatte myös asua rakenteiden edellyttämällä tavalla. Silloinhan se tietenkin toimii eri lailla. Huomasin myös, että teillä on mahdollisuus myös puulämmitykseen. Talvi on aina homeongelmien synnyn kannalta kriittistä aikaa ja jos te kylmillä ilmoilla lämmitätte puilla, niin sekin on hyvä rakenteiden kannalta.
Rossitilan luukkujen sulkemisen suhteen teidän kannattaisi ehkä vielä huomioida, että nykytalvina ei juuri ole ollut riittävästi kuivattavia pakkasilmoja.
Se että ei ole näkyviä kosteusvaurioita, ei tosiaan todista vielä mitään. Vanhan hirsitalon alapohjan tuuletus on tässä avainasemassa, luukkuja ei saa jättää auki kesäksi, tai oikeammin ne saavat olla kiinni sen ajan kuin on veden päällä jää. Kosteus alkaa silloin tuupata alapohjan lävitse, ja silloin asia on jo vaikea. Jos sinulla on tilaisuus käydä useamman vanhan talon kellareissa, opit tunnistamaan missä on liian kosteaa. Haju on vahvin merkki, mutta sitäkään ei aina ole. Hiekka, puru ja vanhat rakenteet haisevat aina vähän, mutta kostuneista lähtee sellainen maakellarin tai ummehtuneen kostea haju.
Työpaikkani sen sijaan on suuri betonitalo, jossa pätee ihan erilaiset normit. Kellareita on kahdessa maanalaisessa kerroksessa, viemärit haisevat ylimpiin kerroksiin asti, ja kunnossapito on ollut lähinnä hätätyönä tehtyjä paikkauksia. Tilat ovat siistit, siellä ei asuta, tehdä ruokaa ja sosiaalitilojen suihkutkin ovat perin pienellä käytöllä. Jos nyt mietitään, miten esim. kahden kerroksen läpi menneen veden kuivatus vain vuotokohdan huoneessa aiheuttaa, saadaan jokin käsitys tilanteesta. Puurakenteet sen sijaan kuivuvat jos ne ovat ilmavasti tehdyt eikä kosteussulku ole väärin laitettu. Kosteassa oleva puu sen sijaan niin lahoaa kuin homehtuukin.
Altistus ei käsittääkseni tunne mitään aikatauluja, joillakin (etenkin jos on aiempaa altistusta) oireet alkavat piankin, joillakin voi mennä vaikka vuosia ennenkuin sairastuu ja jotkut onnelliset eivät saa mitään oireita. Jotkut oireilevat vasta niille aineille, joita kosteusvaurioiden homeet tuottavat saatuaan muhia tarpeeksi kauan. Toisaalta alan uskoa siihen, että myös ne, jotka eivät oireile, eivät vain huomaa syy-yhteyttä tai ne tulevat viiveellä.
En usko että minulla on normaalia enempää ollut tavallista flunssaa. Flunssan kaltaisia oireita kyllä, kestivät 4-8 viikkoa kerrallaan. Toistuvia keuhkoputkentulehduksia, poskiontelotulehduksia, angiinaa pahimmillaan neljä-viisi vuosittain. Kutiseva iho, ihottumat, valoherkkyys.
Alapohjan tuuletus perustuu ristivetoon, ei pakkasiin. Talvella pakkasten aikaan (jos niitä on) luukut on pidettävä kiinni, jotta alapohja nimenomaan ei pakastu. Lämpötilan kuuluu olla noin viisi astetta plussalla. Muuten tuo pakkasten puuttuminen vaikuttaa kyllä aika negatiivisesti lähes kaikkeen.
Kirjoitus- tai ajatusvirhe, mutta luukkujen tulee olla siis auki kesäisin, jatko tuohon menikin ihan oikein.
tekniikan tohtori Juhani Pirinen, joka on väitellyt nimenomaan pientalojen mikrobivaurioista ja työssään kuntotutkinut tuhansia sellaisia:
http://www.meidantalo.fi/peruskorjaus/article138576-1.html
Älä sulje luukkuja
Ryömintätilan kissanluukut on iät ja ajat neuvottu sulkemaan talveksi, etteivät alakerran lattiat jäähdy kylmiksi. Pirinen ei suosittele näin tekemään – tai ainakin ajoituksen kanssa on oltava tarkkana. Homekasvu voi alkaa piankin sen jälkeen, kun tuuletusaukot on pantu kiinni.
– Jos esimerkiksi tänä talvena luukut on suljettu marraskuussa eli perinteiseen aikaan silloin, kun järvet jäätyvät ja lumi sataa maahan ensimmäisen kerran, niin joulukuussa alapohja on jo homehtunut, koska heti perään tuli tosi leuto, kostea ja lämmin sää. Luukkuja suljettaessa ryömintätilassa on ollut lämmintä ja kosteaa.
Talveksi rossipohjaan suljettavan ilman on oltava kuivaa.
– Ryömintätila pitäisi tuulettaa kuivalla ilmalla syksyn sateiden jälkeen. Eli ensimmäiset pakkaset päästetään ryömintätilaan, jotta sen ilma jäähtyy ja alapohjan suhteellinen kosteus laskee. Siltikään tuuletusaukkoja ei saisi sulkea kokonaan, vaan vain vähän pienentää, Juhani Pirinen neuvoo ja muistuttaa vanhojen rakennusten alapohjien olevan keskimäärin niin huonolla tuuletuksella, ettei luukkuihin ole syytä koskea ollenkaan.
Rossipohjan toiminta perustuu siihen, että tuuletusaukot ovat auki.
Aikatekijällä merkittävä rooli
Vanhoissa rossipohjissa kissanluukkuja on yleensä noin promille ryömintätilan alasta. Pirisen mukaan alapohjan pitäisi olla todella kuiva, että näin vähäinen tuuletus riittäisi. Taloon kohdistuva rasitus on lisäksi kasvanut vuosikymmenten mittaan; vedenkäyttö sisällä on lisääntynyt, taloja on tiivistetty, ja niitä lämmitetään enemmän kuin menneinä aikoina.
– Vesihöyryn määrä sisäilmassa on lisääntynyt, ja siitä tulee lisää rasitetta alapohjaan. 50–60 vuotta sitten tehdyssä talossa myös maapohjan kosteuden imaisukyky on heikentynyt. Jos ryömintätilassa onkin ollut sora- tai hiekkakerroksia kapillaarikatkoina, ne ovat sekoittuneet, eikä kosteus enää poistu talon alta.
Pirinen korostaa aikatekijän merkitystä vanhoissa taloissa.
– On meillä mitä tahansa ihmisen tekemää 60 vuotta vanhaa, niin eihän se enää toimi – ellei sitä ole kivestä tehty, hän huomauttaa.
Jos alapohja yhtenä vuonna pääsee homehtumaan, se on homeessa aina ja ikuisesti, ellei rakenneta korjata.
Rakenteessa olevaa homevauriota voidaan hillitä lisäämällä alapohjan tuuletusta, mutta samalla pahennetaan asukkaiden oireilua sisäilman itiöistä, koska ilmavirtaus alapohjan läpi lisääntyy.
– Homevauriolla ei välttämättä ole vaikutusta talon kestävyyteen. Toisaalta, jos vauriota ei ryhdytä korjaamaan, on vaarana, että tilanne pahenee ja ajan myötä rinnalle kehittyy laho- tai lattiasienivaurio.
Hyvät perustelut luukkujen auki pitämiselle. Meillä ei tosin ole ns. ryömintätilaa, vaan siellä mahtuu ihan seisomaan ja kulkemaan. Keskelle on tehty betonista huone öljypoltinta varten, kahdella sivulla aukot muuhun tilaan ja yksi vie ulos. Ehkä sillä on myös kuivaava merkitys. Meillä pääsee alustaan kolmesta kohtaa ulkoa, ja kahden oven alta mahtuu kissakin kulkemaan. Alusta on toista sataa neliötä, joten siellä mahtuu ilma pyörimäänkin. Luukkujen auki ollessa veto tosiaan tuntuu.
Kokeilen tuota ensi talvena, suljen luukut vain kovien pakkasten ajaksi (jos niitä edes tulee).
Kiitos linkistä.
kuntotarkastetussa vanhassa talossa, minä jäin pihalle, puoliso kävi katsomassa sitä valtavaa työmäärää mikä ostajilla edessä on. Jatkossakin minä jään pihalle, eikä rahan menoa korjauksiin tarvitse miettiä. Kaikki mikä ikinä liikenee, lainaksi saavat, kaikki menee. Se mitä sillä rahalla saa, sen tietää täällä sairastuneet.