Tää on vaan niin sairaan vaikeeta tää koko elämä....välillä tuntuu että elämä on vaan niin turhaa loppujen lopuksi....oon vaan niin yksinäinen...oon 18 poika en juo enkä polta...halun vaan että lähellä ois se tyttöystävä joka viittis kuunnella minua ja ymmärtäis ja tukis...ittellä on niin surkea itsetunto sillä lapsuudesta asti oon joutunu pitään tunteet sisällä ja sen takia elämässä pieniki asia tuntuu tosi vaikealta....pidän itteäni täys luuserina koska ku olin pieni mulla ei ollu ketään tukemassa ja kannustamassa...ja minua on myös kiusattu tosi paljo.....sen takia meen helposti panikkiin...nyt vaan vihaan sitä luuseria joka on minun sisällä...vaikka tiiän että pystyn parempaan ki mut se vaan tuntuu vaikealta...tän pelon takia epäonnistun melkein kaikissa asioissa....eli kysymykseni on että onko siellä ketään täällä kylmässä ja pimeässä maailmassa????....vai onko minut luotu olemaan yksinäinen ja ikuinen luuseri???? ...en muuten ihmettelis jos ette ymmärrä minua koska tällä hetkellä ei oo ketään joka ymmärtäis mua koska ne pitää mua luuserina ja tyhmänä tai ne ei vaan välitä
onko siellä ketään
yksinäinen.......
161478
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
mee puhumaan jollee terapeutille ;)
Oonhan itekin samassa tilanteessa ku puhutaan tyttöystäväst.
Sä kirjotit et vihaat sitä luuseria sisälläs.
Mitä jos et vihaisi häntä vaan ymmärtäisit häntä.
Ei tässä luusereita olla ikuisesti :)
Mulle on sanottu et pitää vain laskee verkot vesille.
Moikkaa aina välil tyttöjä ja pienillä kontakteilla siitä sitten voi kehkeytyy jotakin tosi kaunista.
Menneisyydestä ei pidä jäädä kiinni.
Se pitää hyväksyä ja keskittyä nykyiseen.
Oot ehkä huomannut että täälläkin suomi24:ssa on tyttöjä, jotka laittavat samankaltaisia viestejä kuin omasi.
Et ku on kerran joku toinenkin yksinäinen siellä jossain niin eiköhän se oo aika selvä et vielä ne kaks yksinäistä tapaa.
Joten, joo, täällä on todellakin muitakin :)
Kaikkea hyvää sinulle ja Jumalan siunausta :)
Toi verkot vesille. Toi on kyllä aika hyvä sun vinkki sillä se että katsoo toisia silmiin ja moikkaa niin se kyllä voi hyvinki toimia. Itse koin hyvinki kivan tapahtuman tapahtuman juuri eilen kun tuntematon jätkä käveli muo vastaan ja tuijotti pitkään silmiin ja hymyili ja lopuksi moikkas leukaa nostamalla huolimattomasti kun kuljettiin toistemme ohi. Piristi päiväni todellakin! Se oli kyllä erikoista mutta todella kiva juttu. Hyvä kun en perään lähteny. :''D
Vain tuollaisesta se kaikki voi lähteä. Hyvinkin.
no...enpä oo ajatellu sitä tolla tavalla...et yrittäisin hyväksyä sitä luuseria joka on sisällä...oon vaan aina torjunu sitä mitä olen ja epävarmana kohdannut pelon...mut kivaa et tääl käy uskovaisiaki....jumalan siunausta sullekki :)
PS. Jumala on tosiaan rakkaus ja on myös totta et uskonto tappaa...mut todellisuudessa Jumala ja uskonto on eri asia...sillä omasta mielestäni Jeesus ei tullu maailmaan luomaan mitään uskontoo vaan tuomaan rakkauden :)
Melkein, kuin olisin omaa tekstiäni lukenut...
Olen pitkään miettinyt, että mahtaakohan kaltaistani poikaa edes olla olemassa. Vihaan ihmisiä, jotka polttavat ja juovat etenkin, jos se menee yli.
Itsekkin kaipaisin sitä, joka aidosti rakastaisi ja välittäisi. Olisi läsnä ja, jonka kanssa voini niin itkeä kuin nauraakkin.
Olen nykyään melko yksinäinenkin. Suurimmaksi osaksi olen erkaantunut kavereistani juomisen takia. Kaverit rupesivat ryyppäämään ja, kun en innostuneena mennyt mukaan, jäin yksin.
Vaikket uskoisikaan, että sinua ymmärretään niin minä kyllä ymmärrän. Tuollaisen pojan, kun itselleen jostain löytäisi niin irti en kyllä päästäisi...
joka vois sua kuunnella:)
Mulla sama juttu.. omistan pari kaverii mut ei ne mua ymmärrä.. yhes vaihees sairastuin vakavasti.. kukaa kaveri ei ollu tukemassa.. en polta enkä juo.. en oo maistanukkaan tupakkaa.. ainut kuka tuki mua oli äitini ja ehkä sisareni mutta en omista todellisia ystäviä.. omistaisinpa edes se parhaan kaverin :(
jossain määrin ymmärrän sua. sä nyt vaan tarviit sen naisen, johon voit luottaa ja joka kannustaa sua, ja jos oikeesti rakastat sitä, niin myös kykenet puolustaan sitä, ja sillon se "luuseri" on menneen talven lumia. ..jokanen on jonkin verran heikko. ..oma poikaystäväni kuoli aikoinaan syöpään ja sillon musta tuntu että olin ihan yksin, mulla ei ollu ketään kelle puhua, mut kaiken muunki paskan minkä oon joutunu kokeen, niin ne on tehny musta vahvemman ihmisen. ..kaikki naiset ei halua että oma poikaystävä juo tai polttaa. juon ja poltan ite, siks vihaan itteeni. en hyödy siitä mitään, alkoholi ei poista ongelmia, se vaan lisää niitä.
kuulostit tosi kivalt :) Anteeks, vähän turha viesti..
Voi siua :< miullon kans ollu tosi vaikeeta aikoinaa. Kävin psygologillaki pari vuotta ja tuntu ettei sekään hyödyttäny,mut sainpahan huutaa ja purkaa vähäsen pahaa oloo johonkin. Vuos sitte olin suljetulla osastolla ja sielkään en tehny muutaku itkin. Oon viillelly itteeni ja harkinnu sillalta hyppäämistä,tuntunu ettei miun elämäs oo mitään eikä ketään. Asun syrjässä enkä ikinä käy missään,oon vaan erakoitunu tänne enkä osaa olla ihmisten kanssa kun pitää aina miettin mitä suustaan päästää ku tuntuu et sanon kuitenki jotain väärin. Koulu menee aika huonosti kun en pyty keskittymään olennaiseen,monesti istun vaa apaattisena jossain. En seurustele kenenkään kans ku tuntuu et miun on parempi olla yksin etten vaan satuta ketään omalla käytökselläni. olin 9kuukautta poikkikseni kans mut sit se sano ettei se enää jaksa miua ku miulla ei oo muuta elämää kuin se. On miul muutama kaveri mut viihyn oikeestaan paremmin itekseni,sillon on ihan sama millanen oon. Miul ei oo mitää joka motivois opiskelua ja kaikkee muuta,kukaan ei kannusta tai en ainakaan huomaa sitä. Tuntuu et oon sisältä tyhjä,ihan ku jotain puuttuis. Itseinho ja alemmuuskompleksi tulevat helposti. Oon kans tosi herkkä,itken melkeen joka päivä. Silti oon tässä,mustimmankin tunnelin päässä näkyy joskus valoa. Pärjäile
Kyllä se oma rakas meidän kaikkien kohdalle tulee :)
Valo ja toivo ovat aina läsnä :)
Kaikkea hyvää sinulle ja Jumalan siunausta :)
älä luovuta! et takuulla ole mikään luuseri, varsinkaan kun et juo etkä polta. Älä lannistu! et ole yksin, vaikka siltä voikin tuntua. Jos sinua kiusataan vielä, sano rohkeasti vastaan, ja mitä mieltä olet heistä. Pane piste sille, että olet mielestäsi luuseri, ja rohkaistu! Äläkä pelkää! Yritä parhaasi! eikä välttämättä aina tarvitse pitää tunteita sisällään. sinua ei varmasti ole luotu olemaan ikuinen luuseri! Usko itseesi ja kerää itsevarmuutta, kyllä se siitä. on tyhmää, jos sinua vain pidetän luuserina tai tyhmänä, kyllä pitäisi nähdä, että on vaikeaa. Mutta tsemppaa, äläkä luovuta! Et ole yksin, etkä ole mikään luuseri!
No, tuolla marttyyri asenteella olet ja pysyt ikuisena luuserina.. Oli miten rankkaa tahansa, sun pitää piristyä, puolustaa itse omaa arvoasi ja yrittää yrittää yrittää uudestaan.
Tiedän, se on helvetillistä, mutta itsesäälissä viruminen ei kertakaikkiaan vie mihinkään. Ihmiset pitää sua tyhmänä, todista toisin! Ja luuseri et ole, selvisithän tänne asti vaikka on ollu kuinka vaikeeta!
Kiitoksia kaikille jotka on vastannu tähän...teiän kannustukset tosiaan auttoivat näkemään todellisuutta :
Tästähän kehkeytyi pieni yksinäisten keskustelu :) No, voin myöntää olevani onnellinen, mutta samalla yksinäinen. Minua on kiusattu, ja välillä on tullut valittua vääränlainen kaveri (Seurauksena kiusaamista, ja kuristamista). Välillä olin aikamoinen itsesäälissä rypijä, mutta yritin olla aina positiivisesti ulospäin suuntautuva. Nyt minulla on pari hyvää ystävää, mutta tuntuu, että yksi niistä on.. Noh.. Tuntuu jotenkin ylimieliseltä - on muunmuassa todennut vain suoralta kädeltä, että on minua ylempiarvoisempi, sosiaalisempi, ja komeampi. (Ei tuo muuten haittaisi, sillä tiedän asian olevan näin, mutta että hän, ystävä, sen itse toteaa..).
Lisäksi, niinkuin moni muukin, olen ihastunut. Vuoden ja kaksi kuukautta itse asiassa. Tässä on pari selostusta unista, joita olen hänestä nähnyt (Kertovat hyvin tunteistani); Ensimmäisen näin viime syksynä. Katselin häntä käytävällä sivussa, ja ilmassa oli sellainen ulottumattomuuden tunne - vaikka kuinka katselin häntä, ei hän huomannut minua. Toinen uni on alkukeväästä. Unessa olin onnellinen, sillä olimme tutustuneet toisiimme - mutta sitten hänet riistettiin, ryöstettiin minulta. Kolmas uni on viime kuulta; Aloitin hänen kanssaan suhteen, mutta hän osoittautuikin aivan toisenlaiseksi, kuin olin odottanut. Lopussa hän jätti minut, ja oli surullinen, mutta toisaalta helpottunut siitä, että "kriisi, jota oli jatkunut jo yli vuoden (Siitä lähtien, kun hänee ihastuin)", oli ohi. Aamulla huomasin sen tottakai olevan vain unta. Tuo viimeinen uneni kuvastaa hyvin sitä, että miten, noh, osittain kai tiedostaen, haluaisin tämän tunteen vain loppumaan, sillä tuntuu että se tekee minut vain entistä yksinäisemmäksi..
mullaki oli melkein samanlainen ongelma....olin ihastunu yhteen tyttöön yli vuoden ajan...ja mie pääsin sit tutustumaan siihen tyttöön...mut en vaan tienny mitä tehä koska en ollu aikasemmin päässy tutustumaan kunnolla ihastuksen kohteeseen...ja sit viel jossain sisimmässä kuitenki tiesin et siitä suhteesta ei tuu mitään...näin jopa monia unia siitä et oon niin lähellä saamassa sitä tyttöä mut lopulta menetänki sen...mut kuitenki valehtelin ittele ja jatkoin....se rakkauden tunne sitä tyttöä kohtaan ja sit se epävarmuuden tunne siitä tytöstä et tykkääkö ja viel se tieto sisimmässä et siitä ei tuu mitään nii teki minut hulluksi ja teki minut yksinäisemmäksi ja vihasin kaikkea mikä tuli minun ja sen tytön välille...mut onneksi pääsin aika tuskallisella tavalla yli siitä....kokemuksesta voin sanoa et kun se tekee sut hulluksi ja yksinäisemmäksi nii kannattaa vaan yrittää päästä siitä irti millä keinolla hyvänsä...ja sit ku oot päässyt irti siitä niin huomaatki oot henkisesti paljon vahvempi ja ehkä voit tuntea et se ei ookkaan se oikea...vaikka pääsin siitä eroon monia kuukausia sitten nii mulla on tosiaan vielä suuria tunteita sitä tyttöä kohtaan mut hyvä puoli on vaan et se ei hallitte minua :)....nyt oon päättäny kuitenki pakottaa itteäni ulos yksinäisyydest paniikista ja peloista...ja ottaa enemmän riskejä :)...tiiän kuitenki et se on vaikeaa mut kuitenki tsemppia ja Jumalan siunausta sulle elämään :)