niin ei voi olla ajattelematta, että onneksi meillä ei mennyt niin kuin useimmilla näillä tunteet-foorumin kaipaajilla, vaikkei meillä sitten loppujen lopuksi hyvin käynytkään. Itse asiassa paskasti kävi.
Mutta ainakin sinä uskalsit ilmaista kiinnostustasi ja tehdä jotain.
Tunnen myötähäpeää kun ajattelen millaisia saamattomia kaukorakkauden perään haikailijoita on olemassa. Ja vain sen takia että eivät USKALLA tehdä mitään. Ja jotkut niistä tosiaan kuvittelevat että heidän salainen ihastuksensa kirjoittelee takaisin täällä.
Olen myös käsittänyt että useimmat täällä sentään näkevät ihastuksensa kohdetta useinkin ja ovat keskusteluetäisyydellä, mutteivat silti tee mitään!
Meillä se ei johtunut kummankaan kohdalla uskalluksen puutteesta, vaan muista asioista. Hyvin ikävistä asioista :(
Joku kertoi jo kolmatta vuotta kirjoittelevan. Joku toinen taas rypee itsesäälissä ja moittii itseään saamattomuudestaan. Kunnon luusereita.
Me ei tulla koskaan enää keskustelemaan oikeassa elämässä, emmekä todennäköisesti edes näkemään. Mitään sanottavaakaan ei varsinaisesti edes ole, mutta joskus on kiva kirjoitella sulle tänne, vaikka et ikinä näitä tulisi lukemaankaan. Kiva selvitellä omia ajatuksiaan ja paeta todellisuutta aina silloin tällöin...
Mut kai tähänkin pian kyllästyy. En voi kuvitellakaan kirjoittelevani tänne esim. kolme vuotta putkeen! Muutama viikko riittänee :D
Mutta ainakin sinä uskalsit ilmaista kiinnostustasi ja tehdä jotain.
Tunnen myötähäpeää kun ajattelen millaisia saamattomia kaukorakkauden perään haikailijoita on olemassa. Ja vain sen takia että eivät USKALLA tehdä mitään. Ja jotkut niistä tosiaan kuvittelevat että heidän salainen ihastuksensa kirjoittelee takaisin täällä.
Olen myös käsittänyt että useimmat täällä sentään näkevät ihastuksensa kohdetta useinkin ja ovat keskusteluetäisyydellä, mutteivat silti tee mitään!
Meillä se ei johtunut kummankaan kohdalla uskalluksen puutteesta, vaan muista asioista. Hyvin ikävistä asioista :(
Joku kertoi jo kolmatta vuotta kirjoittelevan. Joku toinen taas rypee itsesäälissä ja moittii itseään saamattomuudestaan. Kunnon luusereita.
Me ei tulla koskaan enää keskustelemaan oikeassa elämässä, emmekä todennäköisesti edes näkemään. Mitään sanottavaakaan ei varsinaisesti edes ole, mutta joskus on kiva kirjoitella sulle tänne, vaikka et ikinä näitä tulisi lukemaankaan. Kiva selvitellä omia ajatuksiaan ja paeta todellisuutta aina silloin tällöin...
Mut kai tähänkin pian kyllästyy. En voi kuvitellakaan kirjoittelevani tänne esim. kolme vuotta putkeen! Muutama viikko riittänee :D
Vastaukset 6
Vanhimmat
minäkään näitä vuosien kaipauksia ja toimettomana istumista ja odottamista josko jotain tapahtuisi.
Minäkin uskaltauduin. Pääsin harhoistani, pääsin jatkamaan elämääni. Ei jäänyt kysymyksiä, ei mieltä kaivelemaan jospa sittenkin... ehkä kuitenkin...
Joskus vielä ajattelen Häntä ja käyn täällä purkamassa ne ajatukset ja jatkan eteenpäin. Valoisien, lämpimien iltojen myötä mielen täyttää kuitenkin muut ajatukset ja muut tekemiset.
Onneksi kaikki eivät jää asumaan tänne ja kärsi pahoista vainoharhoista!
Pieni "reality check" ei olisi pahitteeksi muillekaan. Haaveista ei voi elää. Todellisuus on aina parempi kohdata ja jatkaa eteenpäin, kuin jumittua valheelliseen haavemaailmaan.
näiltä palstoilta! Haaveita on hyvä olla, mutta niihin ei saa jäädä asumaan! Kun entiset haaveet romahtaa, aina voi rakentaa uusia! Kosketus todellisuuteen on säilytettävä :)
Voi kun tämä ei olisi minulle, vaikka mahdollisuus mihinkään taisi mennä jo. Älkää käsittäkö väärin, tuli kyllä tehtyäkin asialle jotain.
Tyhjä olo jäi vähän siitä, etten vieläkään oikein tiedä, mitä tapahtui. En taida ymmärtää, mistä oli kysymys. Tai sitten en halua ymmärtää, koska luulen, että... Silti, jos olisi jäänyt tilaisuus vielä halata, olisin sen todellakin tehnyt, vaikka siinä olisi voinut tunteet tulla pintaan.
Mieheltä naiselle, joka jätti tietämättään minulle jotain itsestään, minkä annan elää itsessäni aina.
...sulle.
Itse asiassa voin melko varmasti sanoa ettei ole sulle. Toivottavasti et ole se yksi häiriintynyt mies täällä joka ei millään meinannut uskoa että EN OLE se hänen kaipaamansa nainen. Se alkoi jo olla vähän pelottavaa.
Se mies tietää täysin varmasti mitä tapahtui ja mitä teki ja että sen jälkeen ei mitään mahdollisuuksia enää ole koskaan. Kyse on kuitenkin OIKEASSA elämässä tapahtuneista OIKEISTA asioista ihmisten välillä, ei joidenkin vainoharhaisten päänsisäisistä dialogeista ja arvuutteluista.
Hän teki jotain niin PAHAA.
Oletko sinä, rakas anomyymi, myös paha mies?
En ole kovin paha. Enkä ole kovinkaan häiriintynyt, paitsi että kai siinä jotain häiriintynyttä on, että mies tätä palstaa lukee??? ;) Kun olis tuolla oikeassakin elämässä tekemistä. Menempä takaisin sinne.