Olen vuosia kärsinyt lievästä aknesta ja yhteen aikaan näyttikin siltä, että se olisi lähdössä pois. Sitten viime vuonna iski yhtäkkiä tosi paha akne. Tauti saatiin tehokkailla lääkkeillä täysin pois, mutta taudin seurauksena ihon pinta oli ihan täynnä verisuonia. Näihin on kokeiltu laseria, mutta se ei useimpiin paljon auttanut. Ilmeisesti niille ei voi sitten tehdä enää paljon mitään, ellei ehkä käy siinä hoidossa jotain 10 kertaa. Eli tältä näyttää vissiin loppuelämän, jos sitä elämäksi edes voi kutsua. Näyttää omasta mielestäni niin pahalta, etten kohta tiedä miten kehtaan mennä töihin. Mutta mitä muutakaan tässä voi? Pitäisikö minun vaan jäädä kotiin ja vetää verhot kiinni sitten, ja yrittää maksaa vuokransa jollain työttömyystuella?
Häpeä
luonto_on_julma
8770
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
http://keskustelu.suomi24.fi/terveys_show.fcgi?category=97&conference=4500000000000203&posting=22000000034194114
Suhtaudun hieman epäilevästi, koska lääkärit ole ehdottaneet lähes 10 käyntikerran aikana. Niidenhän pitäisi tietää enemmän kuin kosmetologit. Kysynpä tuosta kuumaneulauksesta lääkäriltä.
söit? roaccutaniako? Itselläni kans näkyy verisuonet kuurin seurauksena pahemmin kuin ennen, lähinnä silmäluomissa ja jaloissa..
Oli roa-kuuri joka loppui pari kk sitten. Ei kuuri lisännyt suonia, vaan ne näkyivät ihan yhtä hyvin ennen kuuria. Olen käynyt lähes 10 kertaa ihotautilääkärillä vuoden aikana, ilman että sanaa "couperosa" oltaisiin mainittu, ja eivätkä lääkärit ole ehdottaneet ongelmaan mitään muita keinoa kuin niiden laserit. Luulen että paras hoito on auringossa oleminen, jolla suonet ainakin vähäksi aikaa luulisi peittyvän.
ei kannata missään nimessä mennä aurinkoon, se vain pahentaa asiaa, saattaa olla että ongelmasi juuri johtuu auringosta??
Ongelma ei johdu auringosta. Näin sanoi ihotautilääkäri. Joten ei auringonotosta ainakaan paljon haittaa voi olla.
apua, mutta joka tapauksessa ei iho-ongelmia tarvitse hävetä - eiväthän ne ole sinun syytäsi ja meitä löytyy monia, joilla ei nyt vaan ole niin täydellinen hipiä. Rohkeasti vain lähdet kotoa ulos, en usko, että perheesi ja ystäväsi - tai muutkaan mahdolliset uudet tuttavuudet - arvostelevat sinua ihosi takia.
Eiväthän ne ongelmat niin ole minun syytäni, mutta siltä minusta vähän tuntuu kun joutuu ottamaan niin ison vastuun niiden hoidattamisesta. Pitäisi testata monta eri hoitoa (joiden jälkeen joutuu piileskelemään vähän aikaa kotona), ja maksaa jokaisesta maltaita vaikkei ole mitään takuita että ne oikeasti toimivat. Kärsivällisyyskin kortilla. Samat hoidot jotka tehoavat muilla, eivät tehoa muhun, ja sitten odotetaan että tullaan reippaina töihin vaan ja valmiina palvelemaan ihmisiä. Joka kerta kun käyn ulkona tai töissä, en tule takaisin rohkeampana, vaan entistä onnettomampana. Muistan itse että kun olin pari vuotta sitten täysin terve ja elämänmyönteinen, arvostelin ihmisiä iho-ongelmien takia. En siis sanonut niille mitään, mutta en voinut olla kiinnittämättä huomiota näihin, ja pidin niitä vastenmielisenä. En varmaan ole ainoa joka on ajattellut noin. Ei tästä voi edes puhua kellekään; turha mennä jollekin psykologeille ja vielä maksaa siitä että mua säälitään. Jos ei ihotautilääkäri voi auttaa minua, ei kyllä kukaan muukaan paljon voi.