Tulit vauhdilla sydämeeni
aukaisit aidon välittämisen
rakkauden kammion
Unohtui mennyt tuska
iskut, sielun haavat
menneet huuhtoutuivat
meren ääriin
Maailma avoin aarteensa näytti
intohimon todeksi elimme
tulevaisuutta rakensimme
kiitimme päivästä jokaisesta
Kohtalon julma karma päätti
kuitenkin
toisin
yhteinen vanhuus jäi
tyhjäksi haaveeksi
kun kohtalo erotti
kaksi rakastavaista
..
Myrsky oli ollut raju
ja aallot toivat rantaan
vain
lippalakkisi
Yksin nyt kalliolla istun
ilta-aurinko luo viimeisiä
säteitään
meri on tyyni
kyyneleet kuivuneet
Muistot kannan kuitenkin
sydämessäni
niitä minulta ei vie kukaan
eikä lippalakkia
aukaisit aidon välittämisen
rakkauden kammion
Unohtui mennyt tuska
iskut, sielun haavat
menneet huuhtoutuivat
meren ääriin
Maailma avoin aarteensa näytti
intohimon todeksi elimme
tulevaisuutta rakensimme
kiitimme päivästä jokaisesta
Kohtalon julma karma päätti
kuitenkin
toisin
yhteinen vanhuus jäi
tyhjäksi haaveeksi
kun kohtalo erotti
kaksi rakastavaista
..
Myrsky oli ollut raju
ja aallot toivat rantaan
vain
lippalakkisi
Yksin nyt kalliolla istun
ilta-aurinko luo viimeisiä
säteitään
meri on tyyni
kyyneleet kuivuneet
Muistot kannan kuitenkin
sydämessäni
niitä minulta ei vie kukaan
eikä lippalakkia
Vastaukset 9
Vanhimmat
..purjehtii hän ainiaan,
veneen aina uuden aallon
halkaisee matkallaan
taivaan rannan taa
tuntemattomaan.
koskettava tuskainen runosi
kovin henkilökohtaiselta
vaikuttaa.
herkkä kuvaus,
sielua viiltävä,
tuskaisa.
Koskettavan kaunista. Käsinkosketeltavaa tunnet-
ta, jossa suru on kietoutunut muistoihin.
jpntar...aamua.
Miten arvaamattomat on aallot,
merellä maalla ..kaikkialla.
"Myrsky on ollu raju
ja aallot toivat rantaan
vain lippalakkis"
huokaan
Äkkiä samoin se yks aamu
samoin koin
siihen aamuaurinkoon johonka
minut herätit
et rakas sinä enää katsonnu.
Yksin sitä on katseltu
heränneitä kesiä
aurongon laskuja .
"Muistot kannan kuiteski
sydämessäni
niitä minulta ei vie kukaan
ekä lippalakkia"
Oii samaistuin kohtalotoverina
Sinulle kiitos kun sain runos lukea.
Täältä etelästä sinne lapinmaisemiin
lämpimiä tuulia aurinkoa..Liisa
Kun aamulla toin oman runoni tänne,
valitsin kahdesta ja merta sekin tulvillaan,
niin kuin sinunkin runosi ja pari
muutakin runoa tänään.
Sinun runossasi oli haikeutta,
ja surua, mutta loppua olit saanut kevennettyä.
Ovela runo:)
Vaikka tässä on ollut suurin onni
niin jotenkin vain jää mieleen
tuo loppu joka on niin surullinen..
Aina sitä vain toivoo sitä 'onnellista loppua'
ja hyvin usein se vain jää saavuttamatta
elämä muuttuu ja muuttaa... Sitähän se on..
Kiitos tästä ja kesäisen kaunista toukokuunpvää! :)
surullisen haikea runo!!
Todellakin pidin!
Äkkirakastuminen
tunteen myrsky
unohdus
intohimo
voimakkaita tunteita
suunniteltu tulevaisuus
yhteinen kiitollisuus
Kohtalon ottaessa ojat käsiinsä
kaikki voi romahtaa
murentua sirpaleiksi
tuoden surun rintaan
Kyynelten kuivuttua
surun hälvennettyä
näkee selvemmin
taas tulevaisuuden…
*huokaa* koskettava runosi sai ajattelemisen aihetta jokaiseen sydämeen.
meri kuinka monta muuntavuutta,
antaa ja ottaa
niin paljon,
aalloilla rakkaus hellyydellä
hyväili rakastavaisia,
yön kuutamoinen ja noustessa aamuaurinkoon
kasvot hymyillen
aurinkoon,
mutta myös suru hiljaa saapuu
niin hiljaa
niin raskasta, tarkoitus mikä lie,
onkaan elontie,
niin koskettava on runosi
kyyneliin se koskettaa herkkää sielun kukkaa,
yhdessä jaksamme lapinlikka
yhdessä
käsikädessä meren pauhaavan
meren levollisuuden
jakaa,,
rakkauden herkin siivin tirpu
ystäväsi** :))
Tämä veti hiljaiseksi...
On upea - tottavieköön on hieno runo!