Monet ihmiset eivät edes tervehdi naapureitaan ja joku voi maata kuukausitolkulla kuolleena kotonaan kenenkään kaipaamatta. Jotkut eivät halua olla tekemisissä edes oman perheensä kanssa.
Miten yhteisöllisyys vaikuttaa sinun elämässäsi? Oletko kiinnostunut lähiympäristösi ihmisistä ja heidän hyvinvoinnistaan?
Ketkä ovat sinun lähimmäisiäsi?
Annatko ja saatko tarvittaessa apua heiltä?
Miten yhteisöllisyys vaikuttaa sinun elämässäsi? Oletko kiinnostunut lähiympäristösi ihmisistä ja heidän hyvinvoinnistaan?
Ketkä ovat sinun lähimmäisiäsi?
Annatko ja saatko tarvittaessa apua heiltä?
Vastaukset 15
Vanhimmat
PITÄIS NAAPUREITA TERVEHTII? pYSYY NE NAAPUREINA MUUTENKIIN
mITÄ SE HAITTAA JOS MAKAA RAATONA KOTONAAN? kETÄ SE HAITTAA? EI KUOLLU MITÄÄN TIEDÄ TAI TUNNE.
YHTEISÖLLISYYS , ONKO SE JOKU UUSI LAIHDUTUSLÄÄKE?
naapurit kiinnostaa, varsinkin toi tiukanoloinen muija, aika herkkupala on. joo.
työelämä vie ihmisiltä voimat, ja kun elintasovaatimus edellyttää molempien puolisoitten työssäolon.
Lisäksi ihmiset elävät suvuistaan erillään, välimatkojen päästä on vaikea pitää kiinteää yhteyttä omaisiinkin.
Lähimmäisiäni ovat tietenkin omat lapset ja heidän perheet, sekä 80 -vuotias äiti ja hänen kuulumisia täytyy aina kysellä, - onneksi mummo on kiikkerä sorttinen ja pitää huolen itsestään vielä toistataiseksi.
ollut Suomalaiselle "pakko".
Alusta alkaen haettiin kirves, jos lastuja lainehti yläjuoksulta.
"Perheyhteisöllisyys" kehittyi sitten maanviljelyksen myötä. Mutta sekin sai aikaan "vaarin/muorin pirtin".
Yhdessä eletiin mutta erillään.
Kaupungeissa se on taas kadonnut kun pakollista tarvetta (lastenhoitoa, vanhusten hoitoa) ei enää ole.
Mummot ja papat muuttavat riittävän kauaksi, tai lapset. Poikkeuksia löytyy, tietysti.
Mutta "kirvestä" käytetään edelleenkin, naapurikyttäystä, lastenkyttäystä,nuorisonkyttäystä jne.
aseena on silloin soitto Poliisille tai muille viranomaisille.
Ja jos on mökki tai hankitaan, niin sitten kauas muista ihmisistä.
Kohtapuoliin taas Suomalaista vit..taa.
Joutuu liittymään johonkin talkoorinkiin jotta löytäisi kohtuuhintaisen Putkimiehen, Sähkömiehen, Timpurin jne.
Ja jos, itse on jonkin, halutun alan, ammattilainen niin on kivä nähdä paljonko sitä kehtaa riipiä hynää onnettomalta, pulassa olijalta.
"pakko" on ihmisen itsensä tekemä juttu. Mitäpä jos olisimme avoimempia toisiamme kohtaan positiivisessä mielessä. Olisi se maailmakin mukavampi.
ihmisen kehittelemä juttu, eläimillä sitä ei ole.
Sinulla näyttää olevan näkemys siitä mitä avoimuus tarkoittaa.
Mitäpä jos kertoisit oman näkemyksesi?
Muuta saattavat kertoa sitten omansa.
Mutta varoitan vähän, kaikki avoimuudet eivät, ehkä, ole sitä mitä haluat.
Kestätkö eron?
Kun muutin vajaa kaksi vuotta sitten maalta pääkaupunkiseudulle törmäsin tähän yhteisöllisyyden puutteeseen. Maalla sitä vielä löytyy - ihan pikkuisen. Kun vain itse on avoin.
Onneksi minulla on vielä molemmat vanhemmat ja aikuiset lapseni. Sukukin on nyt lähellä. Heiltä saa apua tarvittaessa. Ja työpaikallakin välitetään työkavereista.
tuttuja tuntemattomista, jos apuani tarvitaan ja voin sitä antaa.
Rakkaat ihmiset ovat aina ajatuksissa, mutta "piiri pieni pyörii - yhteisöt" kierrän kaukaa (tähän voi laskea vaikkapa suuren kerrostalon "kerman" ;D
käsite on muuttunut meidän elinaikanamme.
Avioerolaki ( 80-l) muutti perhesiteet löyhemmiksi, erot lisääntyivät rajusti. Perheiden vanhukset kärrättiin vanhainkotiin ja muutettiin kaupunkiin kerrostaloihin, helpompiin oloihin. Kas kummaa se ei ollutkaan paratiisi.
Nyt seuraava sukupolvi räpiköi "yksin"
kilpailuttaa ihmissuhteita ja kaikki voivat huonosti.
Yhteisöllisyys löytyy harrastuksista, työstä ja vaikka ravintoloista sekä täältä.
"Onnekas hän joka osaa huolehtia läheisistään"
En ole kiinnostunut naapureistani, harvoin heihin kasvotusten edes törmään.
Sukulaiset , no onneksi asuvat satojen kilometrien päässä, eivät "piipahtele".
Nuorempana pidettiin enempi yhteyksiä, nyt on tulleet tuttavat läheisiksi.
Vapalla ei voi olla enää "jaksaja" !
Luin tätä ketjua uudelleen ja huomasin et vastauksestani voi saada väärän kuvan.
Kun työkseen on uppoutunut nimenomaan ikäihmisten hyvinvointiin, olen ihan oman henkisen terveyteni puolesta erottanut siitä vapaa-aikani.
Naapurit on keitä ovat, ei jaksa tutustua.
Puhun nyt vain kotonani olosta, akkujeni latauksesta.
Auttakaa Te jolla virtaa vielä piisaa.
...mistäköhän johtuis...Pitäisköhän Kaikkien vilkaista peiliin....:()
Kuulisittepa Tuhinani....EI voi olla totta....
En ollut naapurin rouvaa nähnyt pariin päivään ja olin jo huolestunut, että mihin on joutunut. Tänä aamuna kuitenkin selvisi, että on ollut lapsenvahtina. Parin muun lähellä asuvan kanssa vaihdetaan lähes päivittäin muutama sana. Talvella kävin tekemässä heille lumityöt, sillä minulla on parempi kunto. Eli meno pikkukaupungissa on tämmöistä.
Toisin on vähän suuremmissa, tyttäreni kertoi tavanneensa hississä vanhan rouvan, joka oli kysellyt, että oletteko tämän talon asukkaita, no olihan muutosta jo toista vuotta.
mikä meiltä on kadonnut ihmisten kesken.
Kaikki kaipaavat saada rakkautta ja antaakin,mutta itsekkyyden ja hyvinvoinnin näköharha vie meidät pois toisiltamme.Kulutusjuhlien vastaanotto on runsaslukuinen,mutta sitäkin ankeampi.
Oikeista asioista luopuminen on meidät heittänyt sellaiselle hetteikölle,missä kilpaa juostaan tavaroiden ja mammonan edestä suoraan suohon ja varmasti kaulaa myöten.
En takuulla pidä puheita,mutta puhun kun annetaan.
kaikista lähiympäristössäni ja minulla on aikaa aina jutteluhetkeen kuka vaan on sellaista vailla jokaisen hyvinvointiin en voi vaikuttaa mutta jos multa apua pyydetään olen valmis auttamaan omia lähimmäisiäni ovat mieheni tyttäreni puolisoineen paras ja parhaat ystäväni perheineen sisarukseni perheineen ja jokaista olen valmis auttamaan ja uskon että apua saan myös aina jos tavitsen keneltä vaan pyydän mun tytär sanoo aina että meidän äiti ei kerkeis ees kaatuun ennen kun hän olis jo paikalla auttamassa näin tiivistä on meidän yhteispeli ja mies on muuten vaan aina vieressä joskus täytyy oikein ottaa etäisyyttä ettei kasveta kiinni kummankaan kanssa vanhemmat on meiltä molemmilta jo ikävä kyllä muuttaneet maan alle.