Milloinkahan opitte että lasta ei saa päästää laiturille tai mihinkään mistä voi luiskahtaa veden varaan.
Tai milloinkahan opitte että kun lapsen kanssa mennään mökille niin tsekkaisitte ettei missään ole sadevesitynnriä tms johon lapsi voi itsensä hukuttaa.
Molempia käsittämättömiä onnettomuuksia sattuu jatkuvasti vuodesta toiseen.
Olen miettinyt miksi vanhempia ei syytetä kuolemantuottamuksesta koska ovat sentään vastuussa. Joku rajahan se on oltava huolimattomuudellakin vaikkei kaikkia tapauksia voikaan estää .
Tai milloinkahan opitte että kun lapsen kanssa mennään mökille niin tsekkaisitte ettei missään ole sadevesitynnriä tms johon lapsi voi itsensä hukuttaa.
Molempia käsittämättömiä onnettomuuksia sattuu jatkuvasti vuodesta toiseen.
Olen miettinyt miksi vanhempia ei syytetä kuolemantuottamuksesta koska ovat sentään vastuussa. Joku rajahan se on oltava huolimattomuudellakin vaikkei kaikkia tapauksia voikaan estää .
Vastaukset 12
Vanhimmat
me aiomme sen lisäksi, että valvomme lastamme silmä tarkkana mökillä ollessa ostaa hänelle myös kelluntaliivit, jos sattuu niin, että riistäytyy kädestä irti ja juoksee veteen. Kieltämättä vesi on erittäin pelottava elementti ja aiheesta näin taaperon äidin näkökulmasta.
Tutuillani on lapsilla koko ajan kelluntaliivit päällä mökillä, heidän mökkinsä on aivan järven vieressä.
syy,miksei meillä ole mökkiä,vielä.
En näkisi kenekään oloa nautittavaksi jos joutuisin koko ajan vahtimaan ettei kukaan huku.Ja en tiedä onko lapsenkaan kovin mukavaa olla koko ajan helteessäkin liivit päällä,minulle myös vesi on vieras ja pelottava elementti vaikka uida osaankin ja vesistön keskellä koko ikäni asunut.
Mutta silti en lähtisi ketään enää enempää syyllistämään jos onnettomuus tapahtuu.Eiköhän siinä ole taakkaa jo loppuelämäksi muutenkin.Voimia tämän murheen kokeneille.
on ohuet. Mökillä olo on todella rikastuttavaa sekä lasten että aikuisten kannalta. On superihanaa herätä ja kömpiä aamukahville terassille lasten ja sukulaisten kera. Mökillä lapset oppivat myös uimaan ja saavat tutkia luonnon pieniä ihmeitä ja kuunnella lintujen laulua. Meillä mökki on luonnon rauhassa, seuraavaan taloon on noin kilmetri matkaa.
Pieniä lapsia nyt joutuu joka tapauksessa koko ajan vahtimaan joten ei se mökki siitä paljon eroa ja meillä ainakin riittää vahtivia silmiäkin kun on ainakin isovanhemmat yleensä samaan aikaan mökillä.
Jos joka asiaa pelkää niin ei voi ovesta ulos astua.
kun maalla asuu niin nuo mainitsemasi asiat kuuluu arkeen muutoinkin.Ainoana erona että vettä ei meillä ole ihan omalla tontilla muutoin kuin isohkossa aikuisenkin mentävässä uima-altaassa jossa myös meidän viime kesänä 4v neiti opetteli ja oppi uimaan.
Helsinkiläiset sukulaisemme eivät aina ihan ymmärrä mökki haaveitamme kun väittävät että me ollaan mökillä koko ajan:):)
se on hassua. Ennen asuin maalla eikä maaseudulla ollut samanlaista rentouttavaa vaikutusta kun nykyään kun asun kaupungissa. Maalaisena piti päästä kaupunkilomalle ja kaupunkilaisena menen sekä kaupunkilomalle että maalle.
Lapsille varmasti paras molempi :-)
Minusta on aivan eri asia asua maalla ja käydä mökillä. Eihän sitä nyt kukaan samalla tavalla kotipiirissä rentoudu kuin mökillä, olkoonkin molemmat maalla. Tykkään käydä maalla, mutta täytyy kyllä sanoa, että minulle ei maalaiselämä sopinut sitten ollenkaan. Olin tulla hulluksi kun ei ollut tarpeeksi ihmisiä ympärillä. Mökkeily muutaman kerran vuodessa riittää :-))
kävisi jos oma mökki olisi.Mutta nyt kun olemme lomailleet vuokramökeillä niin aikani käy pitkäksi jo ensimmäisen vuorokauden jälkeen...omalla mökillä olisi varmaan enemmän puuhaamista ja näin ollen hommat olisi melko paljon samoja kuin kotona kesällä,puutarhahommia,maton pesua,sukulaisten vierailuja eli nää on niitä makuasioita...
No,nyt hommattiin lähikaupunkiin pojalle opiskelukämppä,niin saas nähdä miten siellä viihtyy.Ollaan kuitenkin totuttu elämään jonkun verran vapaammin kuin kaupungissa.Ovet auki läpi vuorokauden,ainakin avaimet ovella,mopoissa ja autoissakin usein avaimet edessä jne.Rahapussikin on viettänyt pyörän ostoskorissa jonkun yön jne:):)
..vaikka ei kyllä kuin kahlailla kesällä järven rannassa,mutta uimaan opetellessakin varmaan hyvät. Mistä niitä saa ostaa ja löytyykö 85cm taaperolle sopivia?
syy ja seuraus on jännä yhteys..
Meillä lapset on opetettu uimaan ja niitä on valvottu ja opastettu laiturilla liikkumiseen jne eli vaaraa ei ole vältetty pysymällä poissa, vaan on opeteltu miten sen vaaran kanssa toimitaan ja poistetti vaara uimataidolla.
Sadevesitynnyrikin on ihan käyttötavara ja kun niitä on aina niin kyllä lapset tietää mihin ne on ja mihin ei. Ja lapsille voi olla omat vesiastiat joilla leikkiä turvallisesti..
Eli ei maailma avoi tehdä turvalliseksi, mutta lastaan voi opettaa olemaan siinä ympäristössä ja siten turvallisuus taataan. Jossain kun aina on se laituri tai tynnyri kuitenkin ja siksi sen tapahtuman nimi on onnettomuus..
Ja vanhempien rankaisemattomuus perustuu siihen, että lapsen menettäminen on jo kohtuullinen rangaistus tapahtuneesta. Joskus on, josksu ei olen siinä samoilla linjoilla. Tyhmyydestä pitäisi rangaista ja välinpitämättömyydestä, mutta mihin vedetään se raja? En tahtoisi olla se, joka senkin päättää..
Ootpa hyvin tärkeysjärjestyksen laittanu. Sinusta siis varmistat turvallisuuden kun sanot että tynnyriin ei saa mennä? tottakai se menee just sinne.
eli tässä on juuri niitä asioita joiden kanssa opitaan olemana ja elämään ihan pienestä asti. Ensin tynnyrit toki ovat liian korkeita jotta pieni taapero niihin ylettyy. Aikanaan kun kasva aniin ne tietyt tynnyrit on kasteluun ja sitten on ne tietyt tynnyrit jotka on matalia ja turvallisia astioita ja joiden vesi on leikittävissä.
Meillähän on vain neljä lasta joten enpä taida ymmärtää tästäkään asiasta mitään? Yksikään ei vielä koskaan ole tynnyrissä uinut kun sitäkin varten on omia astioita.. Ja todellakin kun vesi ei tule hanasta aina vaan osa taivaalta ja voi olla kultaakin kalliimpaa jotta kasvimaa ei käristy jne niin kyllä sen lapset oppivat siinä missä pöytätavatkin.
Vieras paikka on eri asia jos ei todellakana ole tottunut tynnyreihin, mutta kotona jos niitä on niin kyllä lapset oppii. Ja se oppi kulkee vieraisiinkin paikkoihin mukana.
Niin ja meillä ei sa aon aika pitkälle sitä, että ei saa... No, sekin taitaa olla kasvatuksen tulosta? Ainahan on mahdollista, että lapset ei tottele, mutta se ei voi olla lähtökohta?
niin ajattelette, että mitäs meni vaikka on kielletty vai? En minäkään oikein tuota ideaanne ymmärtänyt.
joidenkin ihmisten itsevarmuus siitä että kun asia on opetettu niin ikäänkuin se olisi sillä selvä.
Kyllä minä sisimmässäni jollain lailla pelkäisin esim järven rannalla asuessa pienten lasten kanssa koko ajan,en nyt tarkoita mitään hysteeristä,mutta kuitenkin mielessä olisi.
Ihan sama tilanne on nyt kun poika sai mopokortin.Okey,hän on osannut ajaa jo 4vuotiaasta erilaisilla vehkeillä ja on laillinen mopokortti jne,mutta kyllä joka kerta kun liikenteeseen lähtee niin se kalvava tunne jossain vaiheessa sisimässä on.Osasi ta ei.
Eli,kyllä se onnettomuus sattuu missä tahansa enkä koskaan ole syyllistänyt esim. näissä surullisissa tapauksissa vanhempia,mutta eihän vara venettä kaada.