missä selitetään, nyksä kiemuroita? Ei vielä ole mulle tarpeen, mutta jos joskus tulevaisuudessa... lukisin ennakkoon. Näyttää siltä että nyksät on aika kiukkusia, jos ei alistu heidän tahtoon. Äiti, minä haluun tikkarin- tyyliin. Siis miten kasvatetaan kunnon nyksä? Yksi sääntö, kuten lapsille on että älä anna kiukuille periksi! Pätee varmaan nyksiinkin. Mies nyksät ei ole ihan näin kiukkusia, kuin nais nyksät, liittyykö se jotenkin vaihdevuosiin? Kertokaas, miten nyksä kesytetään...?;)
Miten tulee toimeen nyksien kanssa?
Onko opas kirjoja
441357
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 44
Vanhimmat
Ja aina sama virsi!
Sinultako sen exän pitäisi kaikkeen lupa kysyä? Tai muuten Lissu polkee jalkaa, änks änks...
Peruuttiko ex-mies nyt kuitenkin sen äitienpäivän perheaterian, kun noin pipo tiukottaa?
..että jos joku koittaa sanella ja määräillä toisen perheen elämää, se on se lähivanhempi. Onneksi ei näinkään sentään aina ole.
Tätä sinä tarvitset:
http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/suomi/yhdyssanat.html
avaus taas, mutta kun tosta riisuu ton höpöhöpön ja jättää kysymyksen "Miten tulee toimeen nyksien kanssa?" niin voisi jopa vastatakin.
Itselleni tulee näin tiivistetysti mieleen vain se, että antaa sen rauhan ja oman tilan toisille. Tällä me ollaan tosi pitkälle pötkitty eikä ikinä ole tullut mitään kitkaa. Lopulta en edes tiedä miten sitä pitäisi tulla edes toimeen, koska eihän me lopulta olla mitenkään tekemisissä. Fiksusti kohdatessa käyttäydytään kuten jok ikisen muun ihmisen kohdalla. Lapsen vanhemmat hoitaa keskenään jutut, jos tulee jotain asiaa kotien välillä ja tämäkin on tosi harvinaista sillä kuvio toimii ja on sitä samaa arjessa taplaamista.
Ja sama pätee tietenkin toisinpäin, täällä lähikodissa annetaan se rauha ja tila etäkodille. Kummatkin hyviä vanhempia ja heillä kunnolliset puolisot, joten tarvetta neuvoa, määräillä ja opastella ei ole.
Kaikki riippuu lopulta niin siitä millainen itse on ja millainen on exä/exän uo. Jos normi-ihminen, niin omalla mukavalla käytöksellä saa jo ihmeitä aikaan. Tosin ei tietenkään, jos kokee oikeudekseen määräillä, haluaa eripuraa ja kokee vihamielisyyttä.
Tuli mieleen että tarviiko nyksän kanssa tulla toimeen? Itse en ole koskaan mieheni nyksää tavannut enkä ole edes jutellut puhelimessa hänen kanssaan. Lapset ovat hänet muutaman kerran tavanneet, eli silloin kun isä haluaa lapsiaan tavata. Minä en halua olla nyksän kanssa missään tekemisissä ja luulisin, ettei hänelläkään ole mitään mielenkiintoa minua kohtaan. Lasten asiat hoidetaan ex:n kanssa ja se mielestäni riittää. Eksä ja nyksä eläkööt omaa elämäänsä ihan rauhassa, minä elän omaa elämääni lasten kanssa.
ex-miehesi nykyisen vaimon kanssa. Pysy vaan omalla reviirilläsi ja jätä heidän perheensä rauhaan! Nyksä määrää omassa perheessään.
kun antaa piut paut heidän jutuilleen. Jos mies haluu olla isä, hän tukee ex vaimoa täysillä ja on hänen kanssaan samoilla linjoilla.
"Jos mies haluu olla isä, hän tukee ex vaimoa täysillä ja on hänen kanssaan samoilla linjoilla"
...Lissun perheessä. Ja siellähän mies EI halua olla isä, syytkin lienevät selvät.
Normaaliperheissä sananvalta on juuri niillä samaa jääkaappia käyttävillä. Jos tyhmä ex/nyx säkättää, antaa tehdä niin, kyllä se siitä laantuu kun ei saa responssia.
itse vastaat kysymykseesi? Ja jos äiti haluaa olla hyvä äiti, kannattaa hänenkin tukea ex-miehensä isyyttä täysillä.
Minäkin tuin ex miestäni aikani, kunnes voimat loppui. Kun nähtiin että miehelle oli ylivoimaista pitää lupauksistaan kiinni, en jaksanut enää vaatia ja pyytää. Joten hän jätti lapsensa, suorastaan hylkäsi. Katsoin että jos hän ei tue minua, en minäkään häntä. Monesti jälkikäteen vasta huomaa mitä menettää. Ehkä exä ei ole vielä sitä huomannut tai sitten suree yksinään ja häpee. Kukin kärsii omalla tavallaan tekosistaan.
miten sinä kärsit tekosistasi, ex-miehesi suvun "aarre"?
ja hän oli hyvä isäl apsille. Mutta minä en anna anteeksi muita naisia, se on kerrasta poikki. Mikään pieni hetkellinen välirikko ei anna oikeutta sortua lohdutuksiin, joten raskain sydämin tein päätöksen ettei mies ole meidän arvoinen. Se oli raskain päätös koska rakastin miestä, mutta en voinut muuta.
ja nopeasti!
Se, ettet SINÄ anna miehellesi muita naisia anteeksi, ei liity mitenkään miehen isyyteen. Nämä naiskuviot ovat vain ja ainoastaan aikuisten välisiä juttuja, jotka pidetään vanhemmuudesta erillään.
Anna isän olla isä, vaikka ei aviopuolisoksi kelvannutkaan. Ja nyt tarkoitan kunnollista isyyttä. Niin, että isä tapaa lapsiaan omassa kodissaan omalla maaperällään ihan kuten parhaaksi näkee ilman sinun valvovaa silmääsi. Jos isä on ollut hyvä isä, miksi sinun pitäisi asettaa erilaisia ehtoja tapaamisille? Eikö miehen omat aivot riitä päättelemään, mikä lapsille on hyväksi?
päinvastoin. Mutta naikkosia en salli sotkemaan enempää meidän elämäämme. Jos mies ei yksin pysty lapsiaan näkemään, se on valitettavaa. Muta siinä en ole periksi antanut.
No eipä mies ole sitä vaatinutkaan, sillä hyväksyy itsekin sen ettei tuo naisiaan meille.
Ehtojen asettamistahan sinä teet ja millä oikeudella? Juuri noilla rajoitteilla estät isää olemasta täysipainoinen vanhempi. Kun ei kokenut liittoa SINUN kanssasi hyväksi, olkoon siis koiran asemassa tautushihnassasi, niinkö?
Jos isällä on uusi puoliso, jonka kanssa asuu ja elää, on täysin luonnollista, että hän on ainakin joskus paikalla tapaamisissa. Ei kenenkään tarvitse kotoaan lähteä, eikä miehen tarvitse ex-vaimonsa nurkissa pyöriä.
Mutta mikä kumma riivaa ihmisiä, jotka luulevat että maailma muuttuu paremmaksi, jos joku naikkonen pääsis säveltää toisten perhe elämän uusiks?
Yrität aina kiertää kysymykset, kuten tässäkin "kärsin aikani". Sinun pitäisi kärsiä siitä, että olet turmellut lastesi ja näiden isän suhteen.
On järkyttävää, miten omistushaluinen ja mustasukkainen olet. Jos miehesi todella olisi halunnut lapset itselleen, sinut olisi varmasti saanut helposti hoitoon. Mutta mitä ilmeisimmin hän on ajatellut että "pelastautukoon ken voi", purrut kätensä irti ja lähtenyt pikaisesti lipettiin luottaen siihen, ettet oletettavasti iske myrkkyhampaitasi omiin pentuihisi.
Elämä kanssasi tällä palstallakin on uskomattoman raskasta, minkälaista avioliitto koskaan on ollutkaan! Sääliksi käy perhettäsi.
Mutta näitähän on tässä hoettu tuhanteen kertaan, menepä nyt taas kirjoittamaan uusi apukoulutasoinen avaus kipin kapin, niin saat purkaa katkeruuttasi, joka riittää hamaan hautaan asti.
Juuri kirjoitin: miksi ihmeessä isän täytyisi tulla tapaamaan lapsiaan vain sinun kotiisi sinun valvovan silmäsi alla? Minun määritelmäni mukaan vanhemmuus on arjessa elämistä lapsen kanssa, ei tunnin kahden tapaamisia. Ja tämähän onnistuu vain niin, että lapset elävät osan aikaa isänsä kotona. Vai velvoitatko isän oleilemaan päiviä ja öitäkin luonasi?
Miksi uusi puoliso säveltäisi sinun elämäsi uusiksi? Minua ei ainakaan tippaakaan kiinnosta, miten mieheni ex elämäänsä elää tai mitä hän lastensa suhteen tekee. Eikä minun exänikään uusi puoliso sotkeennu minun elämääni. Ja lastemme isät, siis oma mieheni ja entinen, ovat tasan samanlaisia isiä lapsilleen kuin ennen eroakin.
Lissun vaikeneminenkin on! On taitolaji olla tyylikkäästi jauhot suussa.
mutta se kiinnostaa, mitä lapset tekee, ainakin niin kauan kun ovat alaikäisiä ja minä huolehdin heistä. Minä olen aidosti huolissani lapsista, ja haluan heille pelkkää hyvää. Jos minä katson epäasialliseksi sen, että mies ei naikkosiaan meille tuo eikä lasten elämää sotkemaan, niin hän ei niitä tuo. Isä voi olla ilman esiliinaa, ja hyvä vieläpä jos vain ihtse haluaa.
Mieli hyvin olisin antanut lapsetkin isän luokse, mutta silloin siellä ei saa olla muita ei edellisiä eikä nykyisiä. Se aika on isän ja lasten yhteinen.
määräilemään! Millä valtuuksilla?
Voisimme jatkaa tätä eipäs juupas -leikkiä loputtomiin, mutta hyöty olisi nolla. Sinulla on oma kantasi ja minulla omani. Sitä en ymmärrä, miksi käyt uusperhepalstalla, sillä joka ikinen meistä uusperheellisistä edustaa täysin toisenlaista ajatusmaailmaa kuin sinä. Tukea siis et tule täältä saamaan.
Lapsista sen verran, että myös minä haluan lapsilleni pelkkää hyvää ja välitän heistä aidosti. Olemme vain valinneet eri tavan toteuttaa sitä. Omani ovat iloisia ja hyvin pärjääviä, joten eipä tämä uusperhekuvio heitä ole pilannut, vaikka ero aikoinaan koville ottikin. Mutta erohan olisi ollut joka tapauksessa, vaikken olisi uusperhekuvioon lähtenyt.
Tuota naikkosteluasi en kylläkään ymmärrä yhtään. Mikä sinä olet ketään nimittelemään ja kuka tuon "tittelin" mielestäsi ansaitsee?
..etkä muuksi muutu (pelkään niin). Haluat viedä lapsilta hyvän isäsuhteen koska SINÄ koet itsesi loukatuksi. Tuo on melkein itsekkäintä mitä olen ikinä kuullut.
Nyt kuule ehdotat kiltisti exällesi, että hän ottaisi lapset kotiinsa aluksi vaikka joka toiseksi viikonlopuksi. Siitä sitten voi laajentaa tapaamisia vähitellen.
Ja SINÄ et aseta ehtoja sille mitä lapset ja isä tekevät ja kenen kanssa omalla ayhteisellä ajallaan, sillä näin tekisi epäitsekäs ja kunnollinen äiti.
Vähän myöhäistähän tuo taitaa olla, mutta parempi sekin olisi kuin ei ollenkaan.
En kyllä usko että sinä itsekkyydestäsi luovut, säälin vain lapsiasi.
viihteestä. Kiitos taas päivän nauruista. Uskomaton tyyppi toi Lissu. Kiva, että on jotain ohjelmaa, kun Kotikatukin jäi tauolle. ... on mulla omakin elämä, mut kiva hakea perspektiiviä täältä. Olis kiva nähdä livenä mikä feikki Lissun takana on, ei kukaan voi tosissaan...
järjestää ryhmätapaaminen? ;D
ja hänen tekojaan, siksi että hylkää oman perheen? Ei se ole minusta tervettä. Jos äidistä tehdään sen tähden syntipukki, että varjelee lapsiaan ja hoitaa yksin heidät, niin on se ihmettelyn aihe. En voi sitä käsittää.
Jos se on oikein että mies hylkää lapst täysin elämästään, ja vaatii että sen jälkeen meidän olisi taivuttava hänen tahtoon, niin sitäkään en käsitä. Millä oikeuksilla hän voi tehdä mitä lystää, ja on sankari, mutta minä, joka lapset olen kavattanut ja heistä vieläkin huolehdin, olenkin se paha?
Minun mielestä meidän ei tarvitse tanssia miehen pillin mukaan, eikä anteeksi antaa. Kyllä se nöyryys ja anteeksi pyyntö pitää tulla mieheltä päin, eikä meiltä.
Koska lapseni ovat isoja, ovat joa vuosia ymmärtäneet, kuka todella heistä välittää.
ajatella omilla aivoillaan, ja menee virran mukana. Miksi ihmiset haluaa tulla hyväksytyksi asioilla, joita ei oikeesti hyväksy, mutta sen tähden, että muutkin? Jokaisen pitää ratkaista oma ongelma omalla tavalla, ei niin että niin ne muutkin tekee, samalla tavalla.
Minä "tanssin" tapaamisten suhteen täysin ex:n pillin mukaan. Silloin kun hänelle sopii tapaaminen niin vien lapset hänen luokseen. Näin lapset tapaavat isäänsä edes silloin tällöin. Isä ja uusi onni eivät kuulu meidän elämään mutta kyllä minä toivon, että lapset kuuluisivat edes vähän isän uuteen elämään. Onhan hän kuitenkin heille isä vaikka joskus se isyys näyttää unohtuvan.
Jokainen meistä valitsee oman tapansa elää ja minunkin mieheni valitsi elämän ilman minua ja lapsia. Mutta se ei saa katkeroittaa minua ja estää elämästä omaa elämää. Lapsista pidän hyvää huolta ja kasvatan heidät aikuiseksi. Se minkä verran isä heidän elämäänsä osallistuu, on taas täysin miehen päätettävissä. Toivottavasti sinä et ole katkeruudessasi unohtanut elämääsi vaan elät naisena vielä täyttä elämää. Tiedä millaiset uudet onnet meitäkin vielä jossain odottaa! Aina pitää muista silmät ja sydän avoimena kun kodin ulkopuolella liikkuu.
muistuttaa, mistä oikeasti on kyse: katkera kirjoittaja ja hänen exänsä olivat eronneet miehen tahdosta. Tämä yritti ilmeisesti pysyä jonkinlaisissa väleissä raivottaren kanssa ja he leikkivät kotia naisen ehdoilla, vaikka asuivat eri osoitteissa.
Sitten mies lähti tansseihin ja pokasi sieltä itselleen naisen. Tässä syy näihin uskomattomiin kirjoituksiin "isän hylkäämisestä". Nainen itse on sanonut, että mies oli tämän jälkeen "likainen" eikä hän voi antaa anteeksi.
Tieto miehestä harrastamassa seksiä toisen naisen kanssa vasta herätti Lissun tietoisuuteen, että ero on tosiasia. Ja sillä samalla sekunnilla hän ummisti silmänsä, kieltäytyi uskomasta sitä, ettei mies enää välitä ja höpöttää nyt täällä näitä satujaan.
Lissu, ole hyvä, hyväksy tosiasiat ja siirry jollekin toiselle palstalle. Sinulla ei ole uusperhettä eivätkä lapsesi edes saa tavata isäänsä.
Suosittelen hakemaan apua traumaasi, tämä kirjoittelu vain haavoittaa sinua.
pitäen kuuluneet exän elämään, ja halusin vieläkin, mutta aikuista ihmistä ei voi pakottaa rakastamaan omia lapsiaan.
Mutta siitä olen aina pitänyt kiinni, että yksikään isänsä uusi nainen ei kuulu lasten elämään, sillä sellasia he eivät tarvitse. Ja siitä syntyy aina täällä kauhee haloo? Jos meidän yhteinen perhe ei kelvannut miehelle, niin miksi kelpaisi täysin vieraan naisen kanssa? Meidän lapsillamme ei leikitä kotia kenenkään vieraan ihmisen kanssa. Mitään perhettä ei oteta keltään, se tehdään ihan itse. Ei edes lainaksi, ei ainakaan minun lapsiani.
kuka puhui mistään terapia-istunnosta? En minä ainakaan... Kaikkia varmaan vain kiinnostaisi nähdä ihan luonnossa, oletko oikeasti olemassa juuri tuollaisena näine kaikkine juttuinesi mitä täällä palstalla kylvät vai heitätkö tänne noita juttujasi ihan vaan aikasi kuluksi ;)
aikuista ihmistä voi pakottaa toimimaan SINUN haluamallasi tavalla. Mies varmasti rakastaa lapsiaan edelleen, jos on tehnyt niin ennen eroakin. Tunnut tekevän vain niin hemmetin vaikeaksi pitää yhteyttä lapsiin. Kuka ihmeessä jaksaisi sitä, että teet yllätyskäyntejä, tarkkailet puskissa tms.?!
Eiväthän lapset toki tarvitse isän tai äidin uutta puolisoa elämäänsä, kuten ei varsinaisesti tarvitse vaikkapa tätejä tai setiä. Siis ilmankin tulee toimeen, vanhemmathan ovat se ydin. Mutta sen ISÄN ne lapset varmasti tarvitsisivat ja jos isän elämään kuuluu uusi puoliso ja mahdollisesti jopa tätä kautta uudet sisarukset, tulevat ne sitten siinä mukana. Kysymyshän on siitä, että lapset saavat olla OSA ISÄNSÄ ELÄMÄÄ ERONKIN JÄLKEEN.
omasta elämästä? Ei tarvitse olla asioista samaa mieltä.Vai oletko sinä aina, jotta tuntisit tulevasi hyväksytyksi? Minusta niin ei pidä toimia, kaikilla pitää olla oma syy, miski toimii ninkuin toimii. Ei ketään pidä nuoleskella, jotta tulee hyävksytyksi. Meillä on oikeus olla omanlaisia eikä samaan muottiin muovattuja ihmisiä.
ei kelvannut sen takia, että miehesi ei enää ollut onnellinen kanssasi. Ymmärrätkö? Eikä se tarkoita sitä etteikö hän olisi lapsistaan ollut onnellinen. (Nyt hän tuskin on kun ei saa heitä edes tavata) Miksi ihmeessä jonkun pitäisi tuhlata elämänsä onnettomassa suhteessa vain sen takia, että on sattunut saamaan lapsia jonkun kanssa? Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi sellaiseen. Itse olen sitä mieltä, että elämässä ei kannata olla jonkun kanssa muista syistä kuin että aidosti rakastaa ja välittää toisesta. On ihan oikein lähteä lätkimään, jos senhetkinen liitto ei enää tuo minkäänlaista tyydytystä. Omaa elämäähän tässä eletään..
Ja oletettavasti miehesi tapaisi lapsiaan useinkin ellet itse tunkisi itseäsi siihen samaan pakettiin koko ajan..
että en voi uskoa todeksi että tuolla tavoin käyttäytyviä ihmisiä edes löytyy! En ole vielä noin paikalleen jämähtänyttä, toiseen tarrautuvaa ihmistä tavannut. En ymmärrä kuinka joku voi junnata noin paikallaan elämässä..ja vain sen takia, että joku mies on joskus sattunut jättämään. Sitä sattuu, you know? Ei ketään ihmistä voi omistaa. Tunnut olevan jotenkin vajaa elämässäsi, kun ex-miehesi ei enää siihen kuulu? Nauttisit nyt vain niistä lapsistasi ja opettelisit nauttimaan omasta itsestäsikin. Senkin ajan mitä jauhat ex-miehestäsi, voisit keskittyä itseesi ja lapsiin.
Annat ihmeen paljon valtaa ex-miehellesi kun annat hänen täyttää ajatuksesi päivästä toiseen. Miksi?
mutta emme hyväksy uusia naisia meidän elämään. Sisaruksia? ei ulkopuolelta tulevat ihmiset voi olla sisaruksia keskenään? Outo ajatus. Lapset ovat saaneet olla eron jälkeen isän elämässä mukana, mutta mies itse ei ole halunnut. Meillä ei ole tarvetta uusiin isän naisiin ollut koskaan, eikä lapsetkaan sitä olisi hyväksyneet. Joten lasten ehdoilla meillä myös mennään ja ollan aina menty.
Vertasin aiemmin sinua ja kaltaisiasi Hitlerin Aatuun, jolla myös oli omanlaisensa ajatukset ja syy toimia kuten toimi.
Myös hän (kuten sinä) tunsi alemmuutta ja jaotteli ihmiset ensimmäiseen ja toiseen kastiin nostaen itsensä jalustalle. Hän taisi kuitenkin olla älykkäämpi kuin sinä, kun sai suuret joukot omanlaistensa aatteiden kannattajaksi. Ja julkista tietoahan on, että A oli yksinkertainen keskinkertaisuus, joka ei pärjännyt missään, paitsi fanaattisuudessa.
Voin kuvitella, että myös Aatu on julistanut olevansa "ensimmäinen ja paras", "arjalaisen sukunsa aarre" ja "ihana hemmo", niin että Heil! vaan teille molemmille.
Nyksät kaasukammioon!
Jos mies haluu olla isä, hän on sitä yksin ilman vieraita naisia. Jos minua ei olisi lasten elämässä, se olisi eri asia, silloin varmaan olisi tarvetta ja käytännöllistä, että olisi joku edes nainen. Mutta kun lapsillani on äiti, niin ei ole mitään syytä miksi jonkun vieraan ihmisen pitäisi tunkea itsensä vieraiden lasten elämään sotkemaan. Meillä on mennyt vuosikausia näin todella hyvin, joten hyvää elämää ei kannata mennä sotkemaan. Tämä on siis meidän käytäntö ja se toimii, lapset koht aikuisia, ja menestyneitä, joten olen onnistunut erittäin hyvin.
Minun ex asuu uuden onnensa kanssa ja kyllä hän kuuluu nyt myös lasteni elämään silloin kun he isäänsä tapaavat. Isällä on oikeus tavata lapsiaan omassa kodissaan ja en voi vaatia, että naisen on sieltä poistuttava silloin kun lapset sinne menevät. Toisaalta minun ja lasten koti on vain meidän koti, joten en halua isää tänne lapsiaan tapaaamaan. Toki hän voi täältä lapsia hakee ja saa tulla sisällekin mutta tapaamiset tapahtuu sitten muualla kuin täällä. Olen minäkin vienyt lapsia isän luokse mutta jätän pihalle, koska minä en nyksää halua tavata.
Minutkin on jätetty ja aika pitkän tien olen läpi käynyt että olen tilanteen lopulta pystynyt hyväksymään ja jatkamaan elämää. Parisuhteessa on aina kaksi ja eroon olemme molemmat syyllisiä. Siitä olen harmissani, että mies löysi toisen naisen eikä hänellä ollut haluja lähteä terapiaan eikä muutenkaan saada liittoamme toimimaan. Hän teki valinnan johon minun ja lasten oli tyytyminen.
Jos jompi kumpi vanhemmista saa lapsia, ovat he myös aiemman liiton lapsien sisaruksia. Minusta on lähinnä outoa se, ettei tämä ole selvä asia kouluja käyneelle aikuiselle ihmiselle.
Mutta se ei tarkoita sitä, että kaikkien pitäisi niin tehdä. Kun on omista kyse, luulen että moni vanhempi tekee niinkuin itse katsoo parhaaksi.
Ikävä kun liittosi on purkautunut kuten on, mutta annan sulle kyllä 10 pistettä kun pysty noin järkevästi nykyiseen tilanteeseen suhtautumaan..
Tätä keskustelua lukiessa ei kyllä pysty muuta ajattelemaan,kuin että miten katkeria naiset osaavat olla eron jälkeen.
Pitäisi jokaisen katsoa peiliin ja kysyä itseltään miksi ero on tullut.
Periksi en ole mielestäni missään antanut vaan jatkanut elämää, tosin erilaista elämää kuin ennen. Ex:lle haluan näyttää että pärjään elämässäni ilman häntäkin. Hän on edelleen lasten isä ja sitä ei mikään muuta. Jos minun elämään ilmestyy joku mies niin hän kyllä tulee samalla osaksi lasten elämää. Kuten isän nyksästä on tullut. Mielestäni tämä ei ole nöyrtymistä eikä periksi antamista vaan tosiasioiden hyväksymistä ja elämän jatkamista niissä olosuhteissa jotka nyt vallitsevat. Mies ja nyksänsä tietää etten koskaan tule antamaan heille anteeksi tekoaan eikä minusta heidän ystäväänsä tule, mutta lasten takia käyttäydyn asiallisesti ja aikuismaisesti. Lapsia en ota aseeksi sillä heillä on oikeus isään. Ja silloin kun isä haluaa heitä tavata, niin saa tavata. Toivottavasti haluaa joskus useamminkin kuin vain muutaman kerran vuodessa.
Jokainen vanhempi tekee valintansa, siitä olen samaa mieltä kanssasi. Ja jokainen meistä katsoo itse sen, mikä on lapsen paras. Näinhän se on!
"Meillä on mennyt vuosikausia näin todella hyvin, joten hyvää elämää ei kannata mennä sotkemaan."
Miksi siis valitat? Eihän ole mitään valittamisen aihetta? Eikö ollut vain hyvä, että mies lähti..sait lapset kokonaan itsellesi ja päättää kaikesta heihin liittyvästä? Ei ollut ketään esittämässä vastaväitteitä.