Isät kertokaa!!!

Liikun isien palstalla vaikka äiti olenkin :) rajojen ylitys sallittakoon :D

No, jos olisit minun mukula, olisit tempauksesi jälkeen kotiarestissa. Luultavasti 2 viikkoa olisi liiah lyhyt aika, ehkä kuukausi. Sen jälkeen tarkennettaisi (lue: kiristettäisi, tiukennettaisi) kotiituloaikoja sekä sitä, missä liikut ja milloinkin ja kenen kanssa.

15-v. poikani käräshti juuri alkoholista ja seuraavan illan iltameno oli kiristelyllä kotiintuloajalla, jota ei noudattanut. Kännyn piti suljettuna, joten en saanut ytheyttä. Meni tovin aikaa että sain selville hänen kaverinsa kännynumeron - hän ei ole antanut niitä minulle pyynnöistä huolimatta ja olen luottanut..
Tiesin kyllä kenen luona hän on.

No, sain siis sitten kuitenkin pojan puhelimen päähän tuona iltana, ja tuli kyllä kotiin intoksen jälkeen..

Itseäni onnittelen siitä, etten edes ole karjunut pää punaisena, kuten tavallaan. Mutta sitä on vain niin helkutin pettynyt..!! Kun haluaisi niin luottaa, "enhän minä muuta voi kuin luottaa sanaasi!" ja sitten lapsi ei ole luottamuksen mittainen.

Hän laittoi listalle ylös kaikkien kavereittensa kännynumerot.
Mitäs jos ei olisi laittanut? Alaikäisen kännyliittymä on minun nimissäni... joten.. no, tähän uhkaukseen ei tarvinnut menneä, mutta jotain tämmöstä olisi kait ollut, jos puhelinnumeroita ei olisi tullut..

Ja viettää nyt 2 viikon kotiarestia. Viikko on takana. Koulun disko olisi ollut tässä tällä viikolla, se nyt jäi väliin, harmi juttu. Moneen kertaan sitä jauhettiin: eihän se mikä kotiaresti ole, jos annan luvan mennä johonkin kivaan ja tylsät ajat olet vain kotona. Ja: miksihän tämä kotiaresti on?
Kuulemma siksi, että haluan kiusata ja olla v-mäinen. No, jatketaan arestia..

Aresti katkiaa koska väliin tulee leirikoulu, jatkuu loppuun sitten leirikoulun jälkeen.

Kotiaresti tarkoittaa sitä, että koulusta suoraan kotiin. Ei ulos, ei kavereita meille. Välillä olen ottanut puhelimenkin itselleni. Olen kotona, joten voin vahtia että on ajallaan kotona.

Jonkun mielestä olen ehkä liian ankara.. omasta mielestäni en..

Mulla on pari tyttöä, mutta vasta 1- ja 3- vuotiaat, eli meillä ei onneksi ole vielä noita pulmia. Kuvittelisin, että tuosta hyvästä olisi kohtuullista olla vähän aikaa himassa miettimässä tekemisiään.
Tuossa iässä et vielä ymmärrä sitä, kuinka suuri huoli vanhemmillasi on kun lähdet kertomatta omille teillesi. Toki luulet ymmärtäväsi, niinkuin me kaikki tuossa iässä :)

Toivottavasti faijasi ei ole kuitenkaan vedellyt ympäri korvia, tuo kysymyksen asettelu vähän kuulostaa siltä: "Mitä sä tekisit mulle...".

Kyllä sä olet vielä ihan liian nuori juoksee yöt kaupungilla. Ehkä et tajuakaan kaikkia vaaroja jotka itse kantapään kautta on tullut koettua..
Sun vanhemmat on varmaan ollut huolissaan, ja ihan asiasta vihaisia. Mä itse olen ollut arestissa, ja tuli aina jotain telkkarin katselu kieltoja yms. Nuorempana tuli parit selkäsaunatkin, mut ei niistä mitään traumoja jäänyt, kun aina tiesi itse että ihan syystäkin tuli kuritusta.. Ja kyllä meillä asioista keskusteltiin, vaikka välillä huutamiseksi menikin. Kyllä sä vielä ehdit myöhemmin kaikkeen. Ole vaan vielä kiltisti perheen kanssa, ja kunnon harrastusten parissa. Vanhempana on jo omaakin järkeä ja kokemusta enemmän kun menee yöt bilettämässä..

mieltä nimimerkki "Äiti" kanssa eli rajojen asetukset sekä sääntöjen noudatukset hyvin tiukalle. Ei 13 vuotiaan paikka ole yöllä vetelehtiä kaupungilla.
Oliko sinulla hauskaa kun kerran tiesit että olet luvattomilla teillä? Ketä panit linssiin? Se olet sinä itse joka valitset omat seuraamuksesi. Ei me vanhemmat niitä valita, vaan sovitut rangaistus muodot ovat yhteisiä sopimuksia lapsen kanssa. Meillä ainakin on näin. Niistä ei sitten ole tinkimisen varaa. Kuten sen "Äiti" toi ilmi rangaistus jatkoa seuraa...leirinkin jälkeen. Tämä kaikki sen vuoksi että me välittävät vanhemmat rakastamme lapsiamme ja toivomme että meillä lasten kanssa olisi mukavaa ja todella hyvä olla. Lapsilla hyviä ja mukavia kavereita ja se luottamus joka on niin tärkeä. Sinä teit sen mitä ei olisi pitänyt tehdä. Vie aikaa ja saat toivottavasti tehdä kovasti työtä sen luottamuksen takaisin saannin kanssa.
Mitäkö tekisin... ei ainakaan ruumiillista kuritusta tai väkivaltaa vaan rehellistä toden näyttöä että voin luottaa ja että olen itse luotettava. Tuon julki että en hyväksy tietosia möhläyksiä kuten esim. sinä teit. Kiitä että jäit "kii"

Tiedät varmaan itsekin, että teit väärin?

Itse kävisin lapseni kanssa pitkän keskustelun asiasta sekä kotiaskareita voisin hänet pistää tekemään enemmän. Kavereiden luokse yökylään menot hän voisi unohtaa joksikin aikaa.

Täysin kotiarestin kannalla en kuitenkaan ole, sillä omasta nuoruudestani muistan, että se vaan katkeroitti ja sai aikaan pahemman uhman.

Silloin yöllä olisin huolestunut hirveästi, ja siinä vaiheessa kun tulet kotiin ylireagoisin ja huutaisin kuin hinaaja väärässä satamassa ja antaisin kotiarestin. Ja kaiken puuhtaasta rakkaudesta. Anteeksi pyyntö ja meriselvityksen antaminen yöllisistä seikkailuista saattaisi lepyttää mielen.