Mikä alla luetelluista tilanteista on kokemustenne mukaan paras lähtökohta alkavalle suhteelle ja mikä väite pitää eniten paikkansa:
1) On hankkinut jo paljon sukupuolikokemuksia ja tietää miltä "vieras" tuntuu. Siten pitkässä liitossa olisi paremmat edellytykset pysyä uskollisena.
2) On hankkinut paljon kokemuksia ja jäänyt niihin niin koulluun, ettei enää kykene tyytymään yhteen kumppaniin. Siten pitkäaikaiset suhteet eivät onnnistu.
3) Ei ole juurikaan kokemuksia muista, kuin tulevasta aviopuolisostaan. Siten ei ole addiktoitunut seksiin, eikä siten innokas kokeilemaankaan vierasta.
4) Ei ole juurikaan hankkinut kokemuksia, joten himo pitkässä suhteessa kokeilla vierasta on suuri. Se on siten riski pitemmän suhteen onnistumiselle.
1) On hankkinut jo paljon sukupuolikokemuksia ja tietää miltä "vieras" tuntuu. Siten pitkässä liitossa olisi paremmat edellytykset pysyä uskollisena.
2) On hankkinut paljon kokemuksia ja jäänyt niihin niin koulluun, ettei enää kykene tyytymään yhteen kumppaniin. Siten pitkäaikaiset suhteet eivät onnnistu.
3) Ei ole juurikaan kokemuksia muista, kuin tulevasta aviopuolisostaan. Siten ei ole addiktoitunut seksiin, eikä siten innokas kokeilemaankaan vierasta.
4) Ei ole juurikaan hankkinut kokemuksia, joten himo pitkässä suhteessa kokeilla vierasta on suuri. Se on siten riski pitemmän suhteen onnistumiselle.
Vastaukset 4
Vanhimmat
"kokemustenne mukaan". Jep.
väliä suhteen onnistumisessa.
Ei yhtään mitään väliä.
Silloin ja vain silloin kun suhde toimii täydellisesti, eli että puoliso osaa harrastaa hyvin seksiä, kemiat kohtaavat, eli kumppani on kiihottava ja vastaa hyvin omiin haluihin, vain silloin kumppani ei ala katselemaan muita naisia tai miehiä sillä silmällä että pillua tai kyrpää pitäisi saada.
Kaikki kyllä katselevat muita sillä silmällä, mutta jos kotiasiat ovat hyvin, niitä muita ei aleta sen enempää ajattelemaan tai suunnittelemaan pettämisreissuja.
Paras lähtökohta alkavalle suhteelle on se että kommunikaatio pelaa loistavasti, eli että kumpikin uskaltaa ottaa kipeätkin asiat esille ilman kiertelyjä. Seksin tulee toimia täydellisesti yksi yhteen. Jos ennen naimisiinmenoa on tuntunut siltä että seksiä ei saa tarpeeksi, tai että seksi on hyvää. Se tulee vaikuttamaan myös avioliitossa ja lopulta ajamaan parin erilleen toisistaan ellei tilannetta korjata välittömästi ja aktiivisesti.
Jos suhteen onnistumisen perusta on pelkästään siinä että kokemuksia on jokin tietty määrä, silloin ajatus parisuhteesta on täysin väärällä pohjalla. Nimittäin, naimisiin ei mennä muiden takia, vaan oman kumppanin takia.
"Jos suhteen onnistumisen perusta on pelkästään siinä että kokemuksia on jokin tietty määrä, silloin ajatus parisuhteesta on täysin väärällä pohjalla. Nimittäin, naimisiin ei mennä muiden takia, vaan oman kumppanin takia."
Eipä tuota voisi paremmin sanoa.
Olen miettinyt ihan samaa, koska seurustelen parhaillaan aivan ihanan miehen kanssa, jonka kanssa tuntuu, että tästä vois tullakin jotain. Se vaan hieman mietityttää, että hän on ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa henkilö, jonka kanssa olen koskaan harrastanut seksiä. Että toteutuuko vaihtoehto 3 vai 4...?