Olen miettinyt paljon näitä syömishäiriöitä. Itselläni on välillä täydellistä syömättömyyttä, välillä ahmin ja välillä ahmin ja oksennan.
En oikeastaan häpeä näistä muuta kuin oksentamista. Sehän on vain ylvästä pystyä olemaan syömättä nälkiintymiseen saakka. Ahmiminen on luonnollista ja sitä on kaikilla. Sen sijaan oksentaminen on typerää, likaista ja inhottavaa. En siis pysty kertomaan kenellekään... Tänään oksentaessani pitkästä aikaa sain rystyseni punottamaan. Taas pelkään mennä ihmisten ilmoille, jos vaikka joku huomaa ja ymmärtää. Turvotukseen ajattelin selittää, että tuli juotua :))
En oikeastaan häpeä näistä muuta kuin oksentamista. Sehän on vain ylvästä pystyä olemaan syömättä nälkiintymiseen saakka. Ahmiminen on luonnollista ja sitä on kaikilla. Sen sijaan oksentaminen on typerää, likaista ja inhottavaa. En siis pysty kertomaan kenellekään... Tänään oksentaessani pitkästä aikaa sain rystyseni punottamaan. Taas pelkään mennä ihmisten ilmoille, jos vaikka joku huomaa ja ymmärtää. Turvotukseen ajattelin selittää, että tuli juotua :))
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tarkoitus oli siis kysyä, häpeättekö te muut tätä näin paljon.
Kyllä mä häpeän ja tosi paljon.
Kuolisin häpeästä jos joku sais tietää.
Mutta mulla on se et kuolisin kyllä enemmän sen ahmimisen takia, en haluis ees kuvitella ku jotkut koulukaverit kuvittelis miten mä ahdan ruokaa suuhuni.Hyi.
Oksentaminen tosin on rasittavaa, tänään vältyin siltä vaikka ahmin, en vaan pystynyt, melkein ainoa syy on hampaat.
Anoreksia ei taas tunnu olevan yhtää häpeällinen sairaus, mutta en tiiä siitä mitään, joten mulla ei oo aihetta sanoa.
Tsemppiä sulle kyllä me selvitään viel joskus!:)
mullakin on kamala häpeä oksentelustani. Itseasiassa en asiaa aiemmin hävennyt, mutta kun äitini sai tietää, niin olen alkanut häpeämään aina hänen seurassaan. En pysty ikinä katsomaan äitiäni enää silmiin, koska jotenkin tunnen itteni niin paljon vähäisemmäksi ihmiseksi nykyään. Ahmiminenkin on aina ollut mulle asia, jota häpeän ja sitä tuleekin vain harrastettua, kun ketään ei ole kotona. Ja nykyään myös syön vain kun kukaan ei ole näkemässä. On se kumma kun semmoinenkin asia, kuin ruoka, voi aiheuttaa ihmiselle niin paljon alemmuuskomplekseja...
häpeän oksentamista yli kaiken, samoin syömistäni muiden seurassa. syön vain yksin ja juhlatilaisuudet on kyl aika kuisallisia tilanteita, kun jotai pitäs kuitenkin siel ottaa ettei ihmetellä sitäkää..
Niin, häpeän ahmimistani. Luulen että kaikki saavat tietää että minä tyttö se vain ängen ruokaa kurkustani alas kun ei ole muutakaan tekemistä.. :/ vituttaa