Elätkö

molemmilla viimeiseen hengenvetoon asti.

tuppaa tulemaan mukaan.

Järjelle. Nuorempana tunteet olivat enemmän mukana, vanhemmiten "järki sanelee" tällä elämänpolulla.

tänäänkin lihakeittoa ja jäätelö.
Sitten vähän kirjoittelua, tunteella.

...Sydän.men Kautta, Perheen Ape ...noooh...suhtkoht Järjellä?=D

on vallannut vanhemmiten tunteilun.

Ei yksinkertaisesti enää löydy sitä hörhöilyä,
vaan riittäviin sitäkin on ollut.(huok.)

Kyllä se on katsottava monelta kantilta miten
mitäkin touhuaa.

KYLLÄ!

Vaikka olen tunneihminen ja joskus
nuorempana tuneet ohittivat järjen,
en enää sorru siihen, toivottavasti ;)
Jalat tukevasti maassa, pää pilvissä !

tunteella, välillä järjellä tilanteesta riippuen...

tunnetta on eloni ollut sekä hyvässä että pahassa ja siitä kiitollinen .

mutta järjellä niissä tapauksissa missä on pakko mutta monesti pärjää paremmin tunteella semmoisessakin tapauksessa missä odotetaan järjenkäyttöä.

olen ankara - ymmärrän myös armahtaa...

Ympäristööni suhtaudun enemmän tunteella ja joskus ihan pakahduttavalla rakkaudella ;D

...tuppaan tunteilemaan ja joskus suorastaan haihattelen.

Järjen käyttökin on vain varovaisuutta uusien asioiden edessä.

pinnassa järjellä.

Mielestäni elämässä on kumpikin puoli, järki määrää elämän kulun. Tunteet silti on toinen puoli, ilman kunnossa olevaa tunne-elämää, mikään ei tunnu miltään.
Eihän rakkaudessakaan ole järki yleensä määräävä tekijä, ainakaan toivottavasti.
Elämän perusasioista pitäisi puhua jo koulussa.

Jalat maassa,mutta tunteet mukana.

Se on järjellä elää. Jos alkaa tunteella elämään ei mistään tule mitään.
Kun ei ole enää ihan nuori niin on pakko kaikki järjen kanssa ajatella ja elää.
Ihanaahan se olisi jos voisi elää vaan tunteella! Mutta miten elämä ja arki sitten sujuisi, en tiedä.
Jalat tukevasti maassa, se on hyvä ohje.

Minä olen tainnut aina elää järjellä. Tunteisiin en tässä iässä enää edes usko.

Molemilla