Pitää lähitulevaisuudessa vaihtaa asunto helpompaan eli yksitasoiseen. Ihan naapurustossa ei sopivia ole eikä tule. Meidän on tosi vaikea päättää, kumpi ikääntyessä on tärkeampää: tuttavia ja entisiä harrastusryhmiä lähellä vai palveluita, esim. kauppa lähellä=kävelymatkan päässä. Näyttää siltä, että joudumme valitsemaan. Onko joku joutunut pohtimaan näitä ikääntyvän asumisjuttuja?
vanhuuden asunto
murut
15765
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Asuin Hgissä hissittömässä 3 kerroksisessa talossa ylimmässä kerroksessa, jo työaikana tapaturmassa vasen jalkani oli kipsattuna 8 viikkoa, siinä oli aikaa miettiä miten on sitten kun voimat ehtyy ja kauppakassien kanssa kävellen kolmanteen.
Sain vastaavan kokoisen saunalla ja pienellä pihalla, tottahan ihastuin ja muutin, nyt huomaan että ystävät ovat kaukana, kaipaan Helsingin liikennepalveluita.
Täällä on oikein hyvät terveyspalvelut, eikä odotus aikoja edes tunneta, uuden nykyaikaiset tilat palveluille, nytkin hammaslääkäriin pääsin 2 pvn odotusajalla.
Eihän jokaisella ole samat ongelmat mutta nämä ovat minulle nyt täällä ollessa selvinneet
Asun maalaispitäjässä, jolla on kuntakeskus ja lähellä kaupunki. Ikäihmisten muuttoa keskuksiin tapahtuu kaiken aikaa. Asun itse hissittömän talon 2. kerroksessa. Vielä terveys ja kunto ovat hyvät, mutta jonain päivänä varmaan liityn minäkin siihen samaan muuttovirtaan.
Olen elämäni aikana muuttanut monta kertaa, joten en mieti sitä, jäävätkö tutut kauas. Ystävät ovat jääneet jo aiemmin eri paikkakunnille ja tässä iässä oikeastaan tulee vain uusia tuttuja, ei ystäviä. Palvelujen läheisyys on tärkeintä tai oikeastaan niiden saatavuus.
Kotoani en muuta pois milloinkaan. En tarvitse tuttavia lähelle, en tarvitse palveluja lähelle. Miksi tarvitsisin? Osa palveluista tulee luokseni, tarpeen mukaan.Osan luo on sitten itse mentävä. En tekemällä tee itselleni ongelmia. Kuolemakin on väistämätön, tulee tavalla tai toisella. Ratkaisevaa ei voi olla missä asuu? Lähtö tulee, vaikka asuisi kaupassa? Lähtö tulee myös sairaalan petissä. Ei kannata yrittää väistellä itsestään selvyyksiä, tässä maailmassa. Käsitykseni mukaan on mukavinta lähteä kotoaan?
Vaikka rakastan nykyistä kotiani, kodikas vanha mökki ja kaunis näköala, en halua vanhana siivota 3 kerroksessa, enkä teettää jatkuvia korjauksia. Yksitasoinen ja uudehko on paljon käytännöllisempi, varsinkin kun me molemmat alamme olla huonojalkaisia. Tunnen ihmisiä, jotka jo 70 v vaiheilla ovat joutuneet luopumaan ajokortistaan ja autostaan. Siinä tapauksessa ruokakauppa naapurissa olisi kullanarvoinen. Lähikauppoja vaan on niin harvassa.
Eli lähiön rinnetalosta ydinkeskustan kerrostaloon.
Muutimme pian elämäntapamuutoksemme jälkeen.
Kaikki on lähellä ja helppo lähteä pitemmäksikin ajaksi.
Tarvitsemamme kaupat ovat 300m:n säteellä. Torille 250m.
Asuinpaikan tuttavapiiri on entinen koska muutto merkitsi maantieteellisesti vain 2km:n siirtymää.
Pääharrastus = punttisali tuli 300m:n päähän.
Kaukolinjan bussit lähtevät 200m:n päästä ja rautatieasemalle on matkaa 3km.
Ainoa murheen aihe on osakkaiden lyhytnäköisyys kunnossapitoa koskevissa asioissa.
Ennakoiva ajattelu puuttuu täysin.
Tänään säästetään euro. Huomenna samasta on pakko maksaa kaksi!
kummemmin miettiä. Muista kuin ikäsyistä muutin 130 km yksikerroksisesta rivitalosta toiseen vastaavaan. Palvelut ovat 1 km:n päässä, myös pikavuoropysäkki. Terveyskeskukseen on 200m. Eli luultavasti asustelen tässä niin kauan kuin ilman ympärivuorokautista apua selviän. Jälkipolville olen sanonut, että jos rivitaloon muuttavat, niin yksitasoratkaisu on käytännöllisempi koko elinkaarta ajatellen.Minulla on ystäviä ympäri Suomea, mutta sukulaisia paljon täällä lähellä.
Äitini ja anoppini olivat niin rakastuneita lastulevyihinsä etteivät älynneet muuttaa pois vaan elivät kärttyisinä, täysin toisten avusta riippuvaisina viimeiset vuodet.
Tolkussa ollessaan eivät hoksanneet lähteä.
Kekkostauti kun iski niin ei enää ollut lähtijöiksi.
Tehkää hyvät ihmiset tuo ratkaisu ajoissa!
Ollessanne järjissänne.
Helpompaa teille itsellenne ja ympäristölle.
Miten ihmeessä ihmiset voivat rakastua elottomiin seiniin?
Se on jo hälyttävää!
Asun maaseudulla, naapurit ovat kuolleet kaikki lähiympäristöstä, kotonaan. Saman aion minäkin tehdä. Ikuista elämää ei löydy mistään. Päinvastoin, elämä voi lyhentyä,kun lähtee rakkaasta kodistaan muualle? No, joku voi luulla että elämä pitenee, jossain kaupungissa. Voi olla pettymys?
muuttaa neljännen kerroksen asuntoon. Talossa ei ole hissiä. Tätä ennen asuin toisessa kaupungissa luhtitalon ensimmäisessä kerroksessa. Ajattelin, että tässä nyt on loppuelämäkseni asunto. Asuin siis vuokralla. Vaan kun oli asunut yli puoli vuotta huomasinkin, että siinä kaupungissa ei ole oikeastaan terveyspalveluja ollenkaan. Minulla on 2-tyypin diabetes ja pitäisi päästä vuositarkastukseen kerran vuodessa. Viime kesän loppupuolella aloin tilailemaan aikaa. Eivät antaneet, kun ei ollut lääkäriä. Käskivät soittaa kuukauden päästä uudelleen. Näin jatkui monta kuukautta. Sitten huomasin naapurikaupungissa vapaan asunnon (VVO). Otin sinne yhteyttä ja sainkin sen asunnon. Tosin tämä asunto on siis neljännessä kerroksessa. Vielä pystyn hyvin kipuamaan ostoksienikin kanssa. Kauppa on noin 300 metrin päässä. Ja mikä parasta, kesäkuussa pääsen tutkimuksiin diabetekseni vuoksi. Muutin tänne huhtikuussa. Kertaakaan ei sanottu, että soita uudestaan kuukauden kuluttua. Olen 62 vuotias ja mielestäni pystyn vielä kauan kulkemaan raput ylös. Koskaan ei tietenkään tiedä mitä sattuu. Jos elän pitkään ja jalat huononee, se on sen ajan murhe. Sitten voi ruveta miettimään asuntoasioita uudestaan!
Itse hakeuduin pois hissittömästä talosta, ja ostin upouuden, ylin kerros hissi.
Asun itsekseni, muksut maailmalla, ja ei tarvitse kuin jalkansa loukata, on jumissa.
Hissillä autohalliin suoraan, ah onnea, ei liukkautta, eikä lumen alta auton etsintää.
jo aikoja sitten vanhuuden asuntoa. Parikymmentä vuotta sitten rakensimme kolmikerroksisen omakotitalon, jossa on paljon melko jyrkkiä portaita. Jo rakennusvaiheessa suunnittelimme, ettemme asu siellä vanhuuttamme, vaan muutamme joskus Helsingin keskustaan ehkä johonkin kerrostalokaksioon. Vielä nyt on mukava tonkia puutarhassa ja kulkea rappusia, mutta kunnon rapistuessa myymme talon ja muutamme palveluiden lähelle.
Kun kunto on kovasti rapistunut, omakotitalon rahaksi muuttaminen voi olla rankka urakka tai sitten kallis. Olen sen verran joutunut myymään ja muuttamaan, että olen kovasti yrittänyt innostaa miestä jo nyt asunnon vaihtoon, kun vielä jaksaa fixata kämppää esittelykuntoon, siis niitä näyttöjähän voi olla kymmenittäin, eikä ole varaa pitää kahta asuntoa.
melko isossa kerrostaloasunnossa Helsingin Huvilakadulla. Hän haluaisi muuttaa pienempään ja uudempaan, mutta ei halua pois tuolta alueelta. Ongelmana on, ettei siellä ole uusia pienehköjä asuntoja. Ongelmia on monenlaisia, itselläni ei olisi varaa asua Helsingissä.
Meillä on ongelmana se, että tällä omakoti- ja rivitaloalueella on vain 2 ja 3-kerroksisia taloja, eikä muunlaisia rakenneta. Siis muualle on muutettava, vaikka kirpaisee.
Pois isosta asunnosta kerrostaloon, jossa hissi
ja muutenkin vastaisen varalle hiukan mietitty.
Ei ainakaan remonttiongelmia ole näkyvissä seuraavaan 40 vuoteen.