En kehoita ketään jättään lääkkeitä,mutta itse olen kärsinyt 10v eriasteisista masennuskausista.ja olen syönyt Cipramilia,Seromexia ja viimeksi Remeronia.Yritin käyttää kaikkia tarpeeksi kauan,mutta mikään niistä ei alkanut purra minuun.En ollut oma itseni,ja kartoin ihmisiä entistä enempi.Nyt en syö mitään lääkettä.Olen päättänyt taistella tällä tavalla.Yhden lääkkeen olen löytänyt ja se ei maksa mitään,muuta kuin aikaasi.Masentunuthan on käpertynyt niinkuin itseensä liikaa,ja lääke on tähän että ala tekeen lähimmäisille hyviä asioita,huomioimaan heitä,anna aikaasi,anna itsestäsi,huomaat että unohdat itsesi ja välillä masennuksesi.ole paljon ihmisten ja ystävien kanssa,anna itsestäs niin saat.Ja syö väliin paljon suklaata.Katsele elävää tulta,juoksevaa vettä,ja lintuja.
kotikonstit
kotilääkäri
5740
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
En minäkään täysin tyrmää psyykelääkkeitä, mutta omalle kohdalleni en ole niitä hyväksynyt. Olen halunnut "selvin päin" selvittää menneisyyttäni, suruani yms.
Olen lenkkeillyt paljon ja pakottanut itseäni ihmisten ilmoille. Suurta tyydytystä on tosiaan tuonut muiden rinnalla kulkeminen (niiden, joilla on ollut vielä vaikeampaa) ja aineellinen avunanto köyhiin maihin. Pienimuotoista toimintaa siis, omien mahdollisuuksieni mukaan.
Ymmärrän tietysti, että joillakin tilanne on niin traumaattinen, että on ainakin vähäksi aikaa turvauduttava lääkkeisiin, mutta liikaa niitä tyrkytetään kaikille, joilla on normaaliin elämään kuuluvia vastoinkäymisiä.
Hyvä, että kirjoitit kotikonsteista!
Ei muuta ku että toi oli tosi hyvä...
mutta käytännössä vaikeempaa ainaki mulle...ei voimat riitä todellakaan mihinkään muiden auttamiseen tai luonnosta innostumiseen..kaikki maisematki ja ns. luonnonihmeet vaan masentaa lisää...
lääkkeitä ottaisin jos joku tyrkkäis nenän eteen,en jaksa niitä ees yrittää hommata...
sama vetäisinkö lääkkeitä ei ne ainakaa pahentaa vois..ainoo ajatus mikä tuo toivoo on itsemurha vaihtoehtona..mä tiedän että lopulta joutuu ihan ahdinkoon ku joskus tiliki tyhjenee,ni jos nyt ees sen aikaa roikkuu mukana vaa olemal,ni sit voi pelastaa ittensä lopulliselt ahdingolta tappamal ittensä...
mut oon mä joskus kuullu,että ihmisille määrätään masis lääkkeitä heti ku o vähä suruu..luonnollista että joskus sattuu,mut ei silti tarvi turruttaa heti satuttavii tunteit lääkkeil,se on pahasta...
mut jos on ikäänku jo muutenki turta ja kaikki on ihan samaa ja on ku kuollut elävien kirjoissa,ni sillon lääkkeet voi ehkä antaa oloon jotain helpotusta ja herätellä mukaan maailman menoon ja tarjota mahdollisuuden saada ote elämästä...
mut emmä mitää tiiä ku en oo kokeillu lääkkeitä...
mä sydämestäni toivon voimia kaikille raskaan masennuksentaakan alla oleville..
Olispa itsensä parantaminen noin helppoa...
Mäkään en käytä lääkkeitä, en tiedä tarttisko, mutta saat kuulostamaan hirveän helpolta tuon "liikkeelle" lähtemisen. Mä istua kökötän koneeni vieressä ja TIEDÄN, että mun olis viisasta lähteä metsään lenkille, mut en "saa itsestäni irti"! Tarttis olla kavereita, jotka "potkis" liikkeelle, mutta nekin ovat hävinneet jonnekin?!
terapioista, lääkkeistä ja myös kotikonsteista. Aina joku löytää itselleen sopivan vinkin. Moni miettii eri hoidot "puolesta tai vastaan" tyylillä, mutta eri ihmisten tarpeet ja elämäntilanteet ovat niin erilaisia, että hyvä kun löytyy vaihtoehtoja!