Niin siinä vain kävi, mitä pitkään pelkäsin. Uskoni näivettyi, koska yksin matkanteko kävi liian vaikeaksi.
Seuroissa kyllä on muitakin, kuin minä, mutta mulla ei ole uskovaisia kavereita lainkaan.
Ei ketään, kenen kans lähteä iltakyliin tms. Yleensä olen ollut ihan yksin seuroissa ja päivät sitten ollut hirmu yksinäisiä. Epäuskoisilta kavereilta kyllä satelee pyyntöjä ties mihin tilaisuuksiin, joista olen joutunut kieltäytyy.
Uskoni on nyt kuollut. Se ei tapahtunut hetkessä. Pidemmän ajan tulos tämä on. Vaikka kävinkin seuroissa, en vain jaksanut enää uskoa. Ei ollut vapaa-ajalla ketään, kenen kans sopia asioita. Uskoa en ole julkisesti vielä kieltänyt, mutta uskoa en enää voi. Uskoni on kuollut totaalisesti. Nykyään vähän sellainen tunne, että ihan sama, minkä näköinen tai oloinen olento nämä kaikki on luonut, vai onko aina vain ollut jotain ilman suuremman johdatusta.
Seuroissa kyllä on muitakin, kuin minä, mutta mulla ei ole uskovaisia kavereita lainkaan.
Ei ketään, kenen kans lähteä iltakyliin tms. Yleensä olen ollut ihan yksin seuroissa ja päivät sitten ollut hirmu yksinäisiä. Epäuskoisilta kavereilta kyllä satelee pyyntöjä ties mihin tilaisuuksiin, joista olen joutunut kieltäytyy.
Uskoni on nyt kuollut. Se ei tapahtunut hetkessä. Pidemmän ajan tulos tämä on. Vaikka kävinkin seuroissa, en vain jaksanut enää uskoa. Ei ollut vapaa-ajalla ketään, kenen kans sopia asioita. Uskoa en ole julkisesti vielä kieltänyt, mutta uskoa en enää voi. Uskoni on kuollut totaalisesti. Nykyään vähän sellainen tunne, että ihan sama, minkä näköinen tai oloinen olento nämä kaikki on luonut, vai onko aina vain ollut jotain ilman suuremman johdatusta.
Vastaukset 6
Vanhimmat
En jaksanut yksin kauaa uskoa tunnustaa epäuskoisten kavereiden keskuudessa. Ja tässä tapauksessa kaverini ovat ns. taviksia, eli eivät usko mihinkään, sen verran paljon olen heidän kans jutellut, että tiedän sen.
Rykäl kävin kuiteski vaik kuinka kauan, mut en mä siel päässy mihinkään porukkoihin. Välil olin joissain, mut aistin, ettei minusta hirveesti pidetty. Syytä en koskaan päässyt tietämään. Yhteydenpidot ja seurakäynnit vähenivät ja sitä myötä hävisi myös usko. Enää en oo pitkiin aikoihin käynykkään rauhanyhdistyksellä, vaik äiti saattaa edelleenkin silloin tällöin tekstiviesteillä muistuttaa mua seuroista.
Minun kokemus on että oikeasti läheistä ystävää ei löytynyt ry:ltä. Sama kokemus kuin sulla.
Ei löytynyt koko liikkeestä, ei muiltakaan paikkakunnilta. Avoimia keskusteluja ei myöskään voinut käydä. Ihmisten välillä vallitsee varovaisuus muuri. Puuttuu AITOUS. Teeskentelyä on paljon. Asioita joista ei puhuta. Itseäni satutti lisäksi erityisesti "vahvojen" eli rikkaiden ja menestyneiden uskovaisten ihannointi. Pieni ihminen ei ole MITÄÄN.
Olen elänyt jo yli 10 vuotta vl-liikkeen ulkopuolella. Päivääkään en olen katunut sitä että jätin sen taakse. Oma itsensä on pitänyt rakentaa uudestaan, mutta nyt elän aidosti ja kohtaan AITOJA ihmisiä.
Toivotan sinulle avaaja voimia ja rohkeutta elää ITSE oma elämäsi!
"""Itseäni satutti lisäksi erityisesti "vahvojen" eli rikkaiden ja menestyneiden uskovaisten ihannointi"""
Samoja kokemuksia mulla. Varmaan sitten kateutta niitä rikkaita kohtaa. Myös tiettyjen puhujien ja pappien latkautukset ja sanomiset olivat niin ylistettyjä ja ihailtuja, joita ei kyllä passannut julkisesti arvioida. Ja jos oli eri mieltä, niin heti sai sääliviä katseita ja epäuskovan leiman. Siionissahan ei passaa olla eri mieltä, kun yksimielisyys on tavaramerkki hyvässä ja pahassa.
Näkisin, että uskonne on perustunut jollain tapaan ihmisten varaan. Vai mitä teille Jeesus Kristus merkitsee? Onko Hän teille Vapahtaja, jota haluatte seurata kaikesta sydämestänne? Meille ei nimittäin riitä, etä uskomme vain syntimme anteeksi. Parannuksen teko, syntien anteeksisaaminen ja usko Jeesukseen ovat aina riippuvaisia toisistaan. Jeesusta kuuluu lähteä seuraamaan, eikä jäädä siihen tilaan, että on saanut syntinsä anteeksi. Jeesus sanoi: "Ja hän sanoi kaikille: "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua." (Luuk. 9:23) Tähän seuraamiseen Jeesus antaa voiman (Joh. 1:12)
Jeesus sanoi omilleen: "'Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi'. Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky.
Toinen, tämän vertainen, on: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi'. Näissä kahdessa käskyssä riippuu kaikki laki ja profeetat." (Mat. 22:37-40)
Tunnette Jeesusta sydämestään seuraavan ihmisen siitä, että hän hyväksyy teidät sellaisena kuin olette. Voitte rukoilla Jeesusta ihan omin sanoin ja kertoa, miltä teistä nyt tuntuu ja pyytää Häntä näyttämään tahtonsa elämässänne.
Ketään teistä Jumala ei varmasti halua hyljätä, jos ette itse käännä selkäänne Hänelle. Jeesuksen sanoin: "Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi. Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen.(Joh. 3:16-18)
Siunausta elämäänne ja toivottavasti löydätte kestävän perustan elämällenne!
Uskovaisella on myös tunteet ja aivot joilla tulkita lähipiiriä. Jos joku käyttäytyy typerästi tai sanoo jotain idioottimaista, niin kyllä siihen terve ihminen reagoi, vaikka olis uskovainenkin. Ja uskovainen saa loukkaantua siinä missä muutkin.
Rakas ystävä! Ymmärrän hyvin tilanteesi, sillä olen itsekin ollut joskus vastaavassa tilanteessa, eli eipä ole juuri uskovaisia ystäviä ollut, muita kylläkin. Ja todellakin tuntui kovalta elämä, sympatiat ovat puolellasi (jos nyt yhtään auttaa). Nyt tilanteeni on onneksi toinen ja minulla on useita uskovaisia ystäviä, joiden kanssa voin puhua ja olla. Ja kyllä sinäkin varmasti niitä löydät, rukoile ja ystäviä sinulle kyllä annetaan. Niin minunkin rukouksiin lopulta vastattiin. Ja nyt osaa todellakin ARVOSTAA ystäviä, kun tietää että ei he mikään itsestään selvä asia ole.
Meitä(kin) on todella moneen lähtöön, mutta varmasti täällä on myös sinullekin ystäviä. Äläkä uskoasi kiellä koskaan, se lopulta kantaa perille saakka. Ei meidän kenenkään elämä täällä niin pitkä ole. Voimia, rukouksia ja ystäviä sullekin!
Ps.Ja vaikka varmasti itsekin tiedät,niin kannattaa olla ennakkoluuloton ja kiinnostunut uusista ihmisistä. Se toimii oikeasti, myös vaikka olisi vähän hiljainen ja ujokin!=) Ja tärkeimpänä, Jumalalla on todellakin varaa antaa sulle ystäviä, oikeita sellaisia.